maanantai 16. huhtikuuta 2012

Äidillä on vähän ikävä

Palasin vasta äsken kotiin. Venyi hieman tämä päivä ja ehdin iltapäivällä vaan käydä kääntymässä kotona, sitten taas liikenteeseen. Aiemmin (lue: ennen Nasua) tällaiset menopäivät olivat paljon yleisempiä ja ihmekös tuo - niillä ei ollut sellaista hintaa kuin nyt.

Aiemmin viiletin välillä menoissani, mies omissaan. Kahden aikuisen taloudessa on helppo olla välillä erillään, omissa puuhissaan. Nähdä töiden jälkeen ystäviä, harrastaa, käydä kaupoilla. Sellaista normaalia arkea. Siitä ei paljon toinen loukkaantunut jos erilaiset menot veivät puolisoa välillä maailmalle. Sellaistahan se on, arki ja elämä.


Hetkonen, siis mitä!
Onko teillä muka ollut elämää ennen mua?

Mutta sitten saat lapsen. Edelleenkin puolisosi puolesta voit ehkä mennä ja tehdä, huitoa reissussa kuten ennenkin. Paitsi että mikään ei enää ole kuten ennen, nyt kotoa pois olemisella on karmea hintalappu: se on aikaa pois Nasun luota.

Siinä missä lapsen kanssa kotona ollessaan sitä kaipasi hetkiä yksin ja nautti satunnaisista livahduksista harrastusten pariin, on tilanne nyt töiden alettua kääntynyt täysin päälaelleen. En haluaisi sitä vähää aikaa, mitä meillä illalla yhdessä on, käyttää enää mihinkään muuhun kuin nasukan kanssa olemiseen. Ristiriita syntyy siitä, että silti edelleen haluaisin harrastaa.


Hei, aplodit tolle kommentille!
Meitsi on ykkönen!

Minulle sopivin ratkaisu olisi ottaa harrastusaika työajasta, mutta siihen ei työnantaja taida suostua. Valitettavasti. Niinpä on tyydyttävä tilanteeseen, jossa hetki harrastusten parissa on pois Nasun luota.Voi surkeus!

Erityisesti tällaisen työviikonlopun jälkeen ikävä ipanan luo on kova. Tänäänkin syöksyin kotiin tultuani heti sen luokse, kaappasin syliini ja nuuskuttelin pörrötukkaa. Suljin silmäni ja valtava onnentunne hulmahti lävitseni, joka soluun, kuin hyökyaalto. Voi että kun siinä oli hyvä olla, henkäilin onnellisena taaperoni tuoksua ja toivoin kellojen pysähtyvän.

Kahden, kolmen sekunnin kuluttua lapsi sylissäni muuttui valtavaksi madoksi, joka hurjalla vimmalla ja tarmolla kiemurteli pois sylistäni, alas lattialle ja juoksuun. Niin ovat todella katoavaisia nämä pienetkin hetket. Vauvani on nyt tarmokas taapero, jonka mielestä äidin rutisteluhetket ovat aikaa pois tehokkaasta leikkiajasta. Häviän jo legoillekin.


Mutsi hei, nyt sä häiritset mun Pikku Kakkonen -hetkeäni.
No joo joo, oot säkin ihan kiva.

6 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Ruskea velourpaita - Albababy
* Ruskeat sukkikset - Metsola

ONIA kirjoitti...

Mahtavat ilmeet Nasulla viimeisissä kuvissa! Ja siis MIKÄ FLEDA, melkoinen pörröpää toden totta :D

Toi on varmasti totta, että työssäkäyvänä niitä lapsen kanssa vietettyjä hetkiä arvostaa ihan eri tavalla.

Mä marisin vähän aikaa sitten sitä, että kaipaan Omaa Aikaa ja jotain vain itselleni. Nyt mulla on sattumalta ollut omia menoja useana päivänä peräkkäin (ja viikonloppuna olin ekaa kertaa yön poissa pojan luota), ja tänään jo tuntui vähän pahalta lähteä pois kotoa. Noh, loppuviikon saakin sitten leikkiä niillä legoilla kyllästymiseen asti ;)

Ja hei, voisitteko harrastaa jotain supercoolia yhdessä Nasun kanssa? :)

Nimetön kirjoitti...

Voi mä niin tiedän ton tunteen. Kotimatka töistä taaperon luo tuntuu kestävän ikuisuuuuuuden ja sitten kun tuon vesselin syliin saa niin ei siitä kyllä malta lähteä enää mihinkään sen illan aikana. Mun harrastukset onkin jääneet hävettävän vähälle, yleensä sitten pinkaisenkin lenkkipolulle sen jälkeen kun poitsu on nukahtanut yöunilleen (eli viimeistään klo.20, yleensä aikaisemmin).

Nasulaisen hiukset on muuten tosiaan kasvaneet ihan huimasti! Ihana pörröpää! <3

Eeva

Heli kirjoitti...

ONIA: Joo siis tuo villin hippilapsen letti ei enää ole edes silmillä, se roikkuu jo leuassa! Mutta sitähän ei leikata, vain yli kuolleen ruumiini! Ja noin se just menee - kotona ollessa kaipaa omaa aikaa ja töihin palattua janoaa aikaa naperonsa kanssa. Suo siellä, vetelä täällä. Täytyykin kehitellä jotain yhteistä harrastusta, oliskohan missään taaperopilatesta? Kaiken maailman vauvajumppia on, mut onkos taaperoille?

Eeva: No mut hei, sä sentään käyt iltaisin juoksemassa! Mä kasvan sohvaan kiinni heti kun saan ipanan nukkumaan.. Ihan mahdotonta on ollut harrastaa enää niin myöhään iltasella, ehkä tilanne muuttuu kun kevät etenee ja valoa piisaa myöhäänkin?

ONIA kirjoitti...

Me käytiin viime vuoden puolella taaperojumpassa Fiilis Fitnessillä, mutta se oli kyllä aamupäivisin joten ei ehkä työssäkäyville paras. Sitten on kyllä kaikkia epäilyttävän kuuloisia temppukouluja ja perhepeuhuja taaperoillekin, varmaan jotain löytyis myös ilta-aikaan! :) Taaperopilates olis kyllä aika veikeä idea!

Mua muuten kanssa kiinnostais niiden ylimääräisten Angulus-kenkien koko, mahtaisko olla passelit Intolle? ;)

Heli kirjoitti...

ONIA: Täytyykin nyt alkaa tosissaan selvittämään, vielä me joku ihana hobby Nasun kanssa löydetään! Noi Angulukset on kokoa 22, sisämitta 14,2cm, mut ne valittavasti meni jo. Voi surku! :( Siis todellakin olis ollut tyyliltään just eikä melkein Intolle! Kylläpä nyt harmittaa, hö!