Yhteisöistä, tänään tekee mieli puhua yhteisöistä. Se on hassua miten samankaltaiset mielenkiinnonkohteet voivat yhdistää keskenään ventovieraita ihmisiä netissä niin, että tuntuu kuin he olisivat jo vanhoja tuttuja. Vaikka kanssakäyminen näiden kanssa olisi tapahtunut aina ja vain virtuaalisesti.
You talking to me? Are you talking to me?
Tarkoitan nyt esimerkiksi tätä blogia. Monet teistä ovat minulle jo vanhoja tuttuja ja oikein odotan kanssanne jutustelua, vaikken ole teitä ikinä tavannutkaan. Hassua. Toisaalta taas tiedän teistä ja te meistä asioita, joita ei välttämättä kaikki livemaailman tutut tiedä.
Sitten voi käydä niinkin hassusti, että tapaamme oikeassa maailmassakin. Muutamia teistä olen jo päässyt tapaamaan ja voi pojat kun onkin ollut nastaa! Ja juuri parasta aikaa yhden ihanuuden kanssa koitamme järjestää aikaa päiväkahveille, en enää muista monensille sellaisille. Uusia ystäviä - yes please!
No mä oon ihan tällänen samanlainen tosielämässäkin.
Ja uudet kaverit on aina tervetulleita. Tänne vaan!
Puhun myös toisista nettiyhteisöistä. Kuten nyt vaikkapa Facebookissa oleva lastenvaatekirppis, jossa on tullut käytyä kauppaa suuntaan ja toiseen. Milloin myyjänä, milloin ostajana. Viime päivinä nämä tuntematttomat kanssahurahtajani ovat olleet kerrassaan kultaisia kaltaistani jumittajaa kohtaan.
On nimittäin käynyt niin, että olen etsinyt jotain vaatetta Nasulle jo pidemmän aikaa siinä onnistumatta. Vasta pari päivää sitten tajusin laittaa kyseiselle osto- ja myyntipalstalle avunpyyntöviestin. Ja voih, ihana tuntematon ihminen varta vasten etsi minulle kyseisen tuotteen netin syövereistä. Hollannista, tarkemmin ottaen.
Sama toistui hieman myöhemmin. Eräs henkilö etsintäkuulutti tismalleen samoja haalareita mitä itse olin jo pidemmän aikaa metsästellyt. Kerroin hänelle että näin on ja katso, myöhemmin illalla sain häneltä suoran linkin kyseisiin haalareihin. Ja nuo haalarit todella ovat loppu oikeastaan joka paikasta, joten linkin löytyminen oli todellisen louhinnan tulosta. Ihana ihminen sielläkin!
Mistä teitä ihanuuksia oikein tulvii? Mietin tässä etten ole saanut yhtäkään ilkeää kommenttia blogiini. Ikinä. Koskaan ei ole tarvinnut edes harkita mitään suodattimia, saati sitten kommenttien poistamisia. Mitä me ollaankaan tehty saadaksemme noin mahtavat lukijat? Heli ja Nasu sydän lukijat.
Te ootte kyllä parhaita!
PS: Miksikö postaus tulee näin myöhäiseen aikaan? No juurikin siksi että olen roikkunut vaihteeksi tuolla toisessa yhteisössä horisemassa mukavia sielunsiskojen kanssa.
5 kommenttia:
Ihanalle bloggaajalle on kuule kiva antaa ihanaa palautetta :) Jos sinä tai Nasunen aukoisitte täällä päätänne päivät pitkät, voit olla varma että filtterit tulisivat tutuksi :D
Kiitos itseillenne, että olette olemassa ja ilostuttamassa meitä lukijoita ihastuttavilla kuvilla ja jutuilla ♥
Noissa fb-yhteisöissä tuntee olonsa kotoisaksi muiden samanlaisten vaateaddikti-mammojen kans :D
Minä ainakin tunsin suurta riemua sydämessäni, kun löysin tuolta eräästä fb-ryhmästä muita Albababyn vaatteisiin vakavasti hurahtaneita äitejä.
Hurahdin niihin vaatteisiin jo pari vuotta sitten, mutta "tosi elämässä" ne varmaan herättivät vain hämmennystä tuttujen keskuudessa. Kaveri- ja tuttavapiirissäni ei kukaan muu diggaile tuon tyylisistä vaatteista..
Mutta tuolla fb-ryhmässä tuli tunne, että jes, joku muukin näkee näiden vaatteiden ihanuuden ja on valmis tuhlaamaan niihin luvattomia määriä rahaa.. Mutta harrastushan tämä lastenvaatteilukin on.. :D
Hih. :D Mä juuri tänään ajattelin tätä samaa asiaa. :) Miten hassua on että netin välityksellä voi saada uusia ystäviä ja löytää samanhenkisiä ihmisiä tapaamatta livenä kertaakaan. Ja nämä lastenvaatteet <3 Mä olen miehelle selitellyt jo pidemmän aikaa että tämä on harrastus, josta aion pitää kiinni koska sen mukana tulee niin monta ihanaa juttua. <3
Onnellinen Koti: Voi, nyt menin entistä enemmän solmuun enkä keksi mitään järkevää sanottavaa. Paitsi KIITOS :) Ja kiitos teille lukijat ihan samasta!
Anonyymi: Juurikin näin. Ja kukapa ei oloansa sellaiseksi halua tuntea, ties vaikka mekin pyritään tismalleen samoissa yhteisöissä... Huikkaahan morjens jos tunnistat.
eliina: Ai jai, kuulostaa pahasti siltä että samoilla nurkila pyöritään. Ainakin samaan merkkiin ollaan hurahdettu ja näitä hengenheimolaisia olen juurikin tuolta pongannut. Ja vielä niin mukavia, avuliaita ja hauskojakin! Ai että.
Jemppa: Hihi, ylläri pylläri! Mun mielestä tämä harrastus voi myös parhaimmillaan olla aikas ekologistakin, kun asia tarkemmin miettii. Riippuu toki yksityiskohdista, mutta anyways. Meillä mies on ollut ihan tyytyväinen tähän harrastukseen, toin vlilä tulee noottia seuran puutteesta illalla ku jumahdan linjoille liian pitkäksi aikaa.
Lähetä kommentti