keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Shop assistant

Jatketaanpa arjen pikku askareilla. Tänään oli taas se paljon puhuttu automarkettipäivä ja nasukka onkin viime aikoina kunnostautunut myös shopping assistantin vaativassa roolissa. Kaupan kilometrikäytäviä tarpoessamme annan sille ostettavat safkat käteen, jolloin Nasu asettelee ne vaihtelevalla huolellisuudella kärryjen pohjalle. Joskus jauhopussi laskeutuu pehmeästi, välillä se paiskataan. Niinpä on myös ruokia, jotka eivät edelleenkään nassikan kätösten kautta kärryihin kulje. Kuten nyt vaikkapa kananmunat. 

Kassalle saavuttaessa nassikka odottaa jo ostosten hihnalle asettelua, puuhaa, jonka se suorittaa ihmeen tarkasti. Hihnan toisessa päässä ostokset vuorostaan pakataan kasseihin ja tämä on tehtävä, jonka napero on opetellut ihan itsekseen. Minä sitten vain raotan pussia ja Nasu asettelee tavarat kyytiin. Kätevää, kerrassaan kätevää. Mutta ennen kaikkea hauskaa. 

Kotona odottaa puuhan hauskin vaihe, ainakin jos ipanalta kysytään. Eteiseen päästyään nassikka hyökkää ääntä nopeammin ostoskassien kimppuun ja alkaa vimmoisasti purkaa kuormaa. Välillä se nostelee ostokset ensin eteiseen, josta ne sitten kannetaan puhkuen ja hihkuen keittiöön. Joskus taas kassista otettu tavara pääsee suoraan keittiöön. Neron luovuutta, sano.

Mitäs ensiksi, aivan! Tämä öljypullo.


Tai no, aloitetan ensin jääkaappiin menevällä tavaralla.
Eli parmesanit, vassoguu.


Perään vielä tomaattimurskat, tarjoiltuna preussilaisesta polviseisonnasta.
Kyllä meitsi osaa.

Joskus pikku apuri on osaavampi ja viksumpi kuin mitä vanhemmat osaavat ajatellakaan. Myös esineiden tunnistus ja muistaminen pelaavat tällä kaverilla veitsenterävästi. Niinpä kerran kääreiden läpi salaa maistettu suklaapatukka on kuin syöpynyt nasselin muistiin ja veikkaanpa ettei sitä tulla unohtamaan. Koskaan.


Sitten tämä patukka... tämä.... hetkonen!
Tätä en taida antaakaan, annappa kulle takaisin. Tänne näin, takaisin vaan.
Nasu vähän maistaa....

5 kommenttia:

Onnellinen Koti kirjoitti...

Teidän automarkettipäivä kuulostaa niin leppoisalta. Miten se meillä menee siihen sarjaan yhtä kivaa kuin juurihoito............ :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten taitava apuri teillä! :)
Meillä kaupassa lapsen käteen ei voi vielä antaa mitään joka pitäisi sitten kassalla ottaa pikku kätösistä pois, siitä kun aina seuraa megakilarit. Olisipas ihanaa jos pojukin pikaisesti tajuaisi tuollaisen auttamisen ilon ja tekemisen meiningin. :D
Eeva

Heli kirjoitti...

Onnellinen Koti: Njooo, ei se sitä kyllä välttämättä aina ole :) Mutta se, joka kaupassa joskus sit voi olla pahalla päällä on porukat, Nasu ei ikinä.

Eeva: Se on kyllä hassua et Nasu ei liiemmin (vielä) omi tavaraa. Me tosin kehutaan sitä ahkerasti joten ehkäpä imartelu voittaa omistamisen tässä asiassa?

Supersikri kirjoitti...

Siis ei oo totta, löysin tämän ihan sattumalta Kirppislöytöjen kautta, ja nyt olen kikattanut vääränä sun hulvattomalle tavalle kirjoittaa ja noille söppänöille kuville. En pääse yli "preussilaisesta polviseisonnasta" :D

Kiitos!
T. balettikamusi Kirsi ;)

Heli kirjoitti...

Supersikri: Ei oo totta, morjensta vaan! :) Tsekkaappa hakusanalla "baletti" mitä löytyy, pakko on meinaan siitäkin aiheesta ollut kirjottaa ;)