keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Mitä on avaruuden jälkeen?

Tänä aamuna heräsin kuudelta. Kyllä, fakin kuudelta. Inhoan, inhoan, inhoan. Mutta ei auta, oli tiedossa palaveri Helsingissä ja siellä ne aina aloittavat klo 09 tapaamisensa ajattelematta, että osalta porukasta kestää hankkiutua hieman kuaemmin kokouspaikalle kuin toisten. Huvittavaa onkin se, että kun näitä tapaamisia pidetään Tampereella, ei koskaan saa aloittaa ennen klo 10. Että ehtivät kuulemma perille. Jokin epäsuhtako? Ööööö...

No mutta joo, kuudelta herätyskello repesi piipittämään ja niin meinasin revetä minäkin. Jumankekka mikä tuska, silmät sikkurassa ja megastarba otsassa killuen raahustin vessaan. Voin kertoa, että se starba oli sen verran suuri, että ylettyi pyntyltä vessan ovelle pitämään ovea raollaan. Kätevää, muttei kivaa. 

Eli päivä olisi voinut lähteä mukavamminkin käyntiin. Palaverissa olimme onneksi tehokkaita eikä se tuntunut hukkareissulta, mikä on otettava saavutuksena sekin. Mikään ei nähkääs ole pahempaa kuin ensin kärsiä tuollainen armeija-aamu ja sitten illalla todeta, jotta olipahan turha reissu. Nyt ei onneksi ollut, mutta tiukille se silti otti.


 Kuules nyt mutsi, väsytti sua tai ei, nyt mitataan meikäläinen.

Niin, kuinka pitkä Nasu on? Sitähän olen täällä useampaankin kertaan arponut ja kun emme miehen kanssa nyt mitään megasärmiä ole, on koko homma jäänyt toistuvan ääneen ihmettelyn tasolle. Ahkerampi olisi varmaan jo aika päiviä sitten hakenut mittanauhan ja tsekannut. 

Mutta me emme, ehei. Kunhan vain keskenämme asiaa aprikoimme ikään kuin kyseessä olisi jokin mahdottomalta tuntuva filosofinen kysymys kuten "jos puu kaatuu metsässä, mutta kukaan ei ole kuuntelemassa, kuuluuko siitä ääni?". Tai "mitä on avaruuden jälkeen?".


Mua nyt lähinnä mietityttää et miten tämä mittanauha toimii.

No, me emme sitä tälläkään kertaa saaneet aikaiseksi, vaan nassikka ilmestyi olohuoneeseen itse mitta kädessään. Mistä lienee löytänyt, ehkäpä meikäläisen vaatemyyntien jäljiltä. 


Jaha, eli se siis vedetään sieltä esiin.
Hei iskä, älä nosta niin korkealle, mä en yletä! Kuulitko? Älä kiusaa pienempääs!


Mä oon näin pitkä, hihihi. Metri kasiviis.
Ja minkä ihmeen takia sä mun sylini tilavuutta siinä arvioit?

Jotta niin, eihän tuosta mittauksestakaan nyt sitä oikeaa tulosta saatu. Mutta hauskaa oli ja lähimmäs totuutta pääsi salamannopeasti suoritettu mittaus lattialla pötköttäen, se antoi 82 senttiä. Tosin sitä seurasi heti armoton kutituskouran hyökkäys, jota Nasu saattoi jo ennakolta kipristää. Mene ja tiedä, kohtahan se neuvolakin taas on.

7 kommenttia:

Vadelmia kirjoitti...

Eikö teillä pitänyt olla pieni sirppana? Meillä mitattiin tänään ihan samankokoinen keskikäyrän tyttö.

L-E kirjoitti...

Hihi, ihanasti mitattu.

Meidän typyliini se vaan edelleen kasvaa omilla käyrillään ja on ottanut kiinni niin Nasukan kuin Liljankin. Jos sama tahti jatkuu niin ehkä kohta myyn teille päin meiltä pieneksi jääneitä vaatteita (ja ensi talveen jemmattuja haalareita ;)):O.

Jännä ajatus että seurailen näin netin kautta täsmälleen saman mittaisia tyttöjä ja katselen että kylläpä näyttävät isoilta, vaikka se oma on ihan yhtä iso :D. Mutta pienempihän se on, ainakin iällisesti :D.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä Nasun ikätoveri-poika on samaa luokkaa pituudessa, mutta nukkumisessa ei. Meillä käy pikkuherran heräämiskäsky joka aamu kuudelta, tai viime aikoina jopa vähän viiden jälkeen! No, tuon kuudelta herätyksen pystyn vielä kyllä hyväksymään, sillä kovin paljon kauempaa ei omilla työkuvioilla ehtisikään kölliä. Harmi vaan, että sama kuvio toistuu myös vapaapäivinä...

Nasu on kyllä mainio! Aina saa kuvakommentit hymyn huulille. :D

Kati kirjoitti...

Kuudelta herääminen sucks. Onneksi ei joka päivä tarvitse. Nasuhan on jo pitkä tyttö, meidän pikkuiset on samaa mittaa ja myös keskikäyräläisiä.

Heli kirjoitti...

Vadelmia: No niinpä! Tirppanasta on kuoriutunut mallikelpoinen keskikäyräläinen!

L-E: mahtavaa, ei kun vaan linkkiä ihanuuksiin! ;)

Anonyymi: Voi ei, rispektii ja hatunnosto! Viideltä! Mulla menis maailmankirjat sekaisin jos olisin ylhäällä siihen aikaan, ellen sitten olis baarista tulossa... ;) Oot mun arjen sankarini, ehdottomasti. Moneltako teidän nappula sitten nukahtaa iltaisin?

Kati: joo, ei ole ihmisten puuhaa. Ainakaan munlaisten ihmisten. Jos tuo mittaus nyt mitenkään oikeaan suuntaan osu, niin nasukka on kieltämättä kirinyt viime aikoina. Ihmekös se sitten, että vaatteet alkoivat kiihtyvällä tahdilla jäämään pieneksi...

Anonyymi kirjoitti...

Aiempi Anonyymi vastaa:
meidän poika nukahtaa yleensä vähän ennen kahdeksaa, eli kymmenen tunnin verran suunnilleen tulee yöunia.
Ei ole kyllä kovin arjen sankari olo kuudelta aamulla, mutta kyllähän se päivä aina jotenkin siitä lähtee liikkeelle.. :)

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Ahaa, eli teillä on sitten yhteistä omaa aikaa illalla meitä enemmän - se klassinen kolikon kääntöuoli :) Huomenaamulla, jos herätys kajahtaa taas kuuden tienoilla, ajatele mun vilpitöntä ihailuani ja tunnustele selkääsi, siellä se sankarin viitta heilahtelee ;)