Aloitin vuoden 2012 lisäämällä itseni syväkidutusta. Ja nyt puhutaan siis harrastuksista (toim.huom). Syksyllä uudelleen aloittamani baletin ohelle oli ainoastaan luontevaa aloittaa toinen, yhtä lailla kauan suunnitelmissa ollut harrastus. Sen nimi on pilates.
Siis mitä? Puhut sä mutsi nyt itsestäs, vaikka sun pitäis puhua musta.
Vaikkapa tästä mun herkästä runotyttö-poseerauksestani.
Olen aiemmin kyllä käynyt pilates tunneilla, mutten koskaan tällaisilla. Kyseessä on pieni intensiivinen ryhmä, jossa vetäjä käy yksitellen tarkkailemassa ja korjaamassa meitä ryhmäläisiä. Ja vaikka tunnen pilateksen perusteet, hengitystekniikan ja ajatusmaailman entuudestaan, ilmoittauduin suosiolla alkeisryhmään. Kun jotain tehdään, tehdään se alusta saakka perusteellisesti.
Nyt on sitten balettitunti ja pilates tältä viikolta takana ja voin kertoa, että kropassa tuntuu. Siirryin baletissakin kevään ajaksi vasta-alkaneempiin, sillä tuntui hyvältä idealta aloittaa sielläkin enemmän perusteista. Vaikka ne liikkeet solutasolle koodatuilta tuntuvatkin, ei tämä kovia kokenut rontti kolmikymppinen kroppa vain enää pysy mukana niin kuin ennen. Hitaasti perusteista siis edetään, kummallakin rintamalla.
Nasu sen sijaan ei paljon perusteita hiero, ainakaan pukemisessa. Meno on sen kun kiihtynyt vaan ja nyt niiden kenkien tai vaatteiden kimppuun hyökätään heti kun ne vain näkövinkkeliin saadaan. Lapsestani on hirmu vauhtia kuoriutumassa varsinainen pukija, vieläköhän siitä olisi ammatiksikin?
Mutsi hei, otin tän takin tuolta kuoresta ja tesmin sitä, ok?
Tai-dat-dai, sit vetskari vaan kiinni. Piece of cake.
Jaahan, sit seuraava. Mikäs tossa lattialla on?
Haa, neppareita! Ne onkin hitusen haastavampia.
Hassua hommassa on se, että tuo pukeminen ja riisuminen ei rajoitu pelkkään päivisaikaan. Myöhään illalla kun käymme nassikkaa ihailemassa (kyllä, kuulumme niihin höyrähtäneen dorkiin vanhempiin jotka hiipivät välillä keskellä yötä nukkuvaa jälkikasvuaan ihastelemaan) löydämme sen lähes poikkeuksetta syvästä unesta, yöppäri lahkeeseen saakka riisuttuna. Siinä se sitten makaa, pullea masu paljaana ja valkoinen vaippa pimeydessä hohtaen.
Tsihihi, mullako pullea masu?
Entäs tämä kieli sitten? Se vasta pullea onkin.
Nasu ei siis ilmeisestikään ole mikään kylmäverinen tyyppi. Itse asiassa koko ikänsä se on peittojen alta esiin luikerrellut, oli se sitten kapaloyritelmä tai vauvan täkki. Ihan sama mikä, ei ole nassikkaa kiinnostanut.
Joten kait se on uskottava että sillä on nukkuessaan ihan tarpeeksi lämmin ilman peittoa tai suljettua yöppäriä. Eipä nassikan yöllisille pukupuuhille ainakaan mitään oikein voi.
Joko sä sait sen kuvan?
Nonni, ja sit mä lähden sovitteleen näitä kenkiä, moikka!
6 kommenttia:
Jotkut kuulemma pukevat lapselleen yöksi pari yökkäriä päällekkäin, jos on "ongelma" että lapsi yöllä riisuu itseään. Alimmaisena kait yleensä vaikeammin riisuttava versio (Nasukalla esim. neppareilla, tämän perusteella). Tosin jos Nasua ei palella, niin turhaan sitä toppaamaan monilla vaatteilla! Meillä Typykkä riisuu öisin vain sukkiaan eikä osaa edes potkia peittoa pois päältä. Meidän pitääkin itse muistaa, ettei saa laittaa peittoa liian ylös niskaan asti, tai tyttö herää kohta kiehumispisteessä.
Ja oih, lapsukaisen pömppömasut on ihania! Typyllekin on nyt ensi kertaa ikinä muodostumassa pieni masukka, hurmaavaa! :)
uppee haalari!
meillä on ihan sama juttu, että peittoa ei yöllä käytetä, lapsi siis. vaatteet kyllä pysyvät päällä. eilen kun meillä oli päiväkodissa lapsen iippi (heh), menimme sinne päiväuniaikaan ja ihmettelin, kun hän nukkui peiton alla, tosin pelkässä vaipassa. päiväkodissa tosin olikin aika viileää ja ilmeisesti ne ottavat ne vaatteet aina pois päiväunien ajaksi, ettei lapselle tule kuuma. kaipa hän sitten sen vuoksi pysyi peiton alla.
Moi Heli!
Teidän blogin lukemisesta on äkkiä tullut osa päivärutiinejani :) Kirjoitat niin ihanasti, huumorintajuisesti ja et ole mikään tiukkapipoäiti! Itse olen 11-vuotiaan nuoren herran äippäpuoli ja 9 kk:n ikäisen neitin täti. Nasulla on aivan yli-ihania vaatteita! Nuo amatööriäiti-jutut on ihan parhaita, itse olisin aivan samanlainen jos saisin vauvan.. ;) Mukavaa talvenjatkoa ja harrastushetkiä, koko teidän pesueelle! P.S. Onko Riki minkä rotuinen kisu, näyttää ihan tosi lyhytkarvaiselta, tai sit silmät huijaa..
Meillä riisuu Mini kans aina kaiken, jopa vaipan. Vanhainkodin niksi on laittaa vetska selkäpuolelle :)
Mua aina huolettaa se, että lapselle tulee liian kylmä yöllä (minähän siis nukun peitto tiukasti korvissa itse). Varsinkin varpaat tuntuvat kylmenevän ja sukat ei vaan pysy. En kuitenkaan edelleenkään tiedä häiritseekö se sitä itseään... Ehkä epätietoisuus loppuu kun oppii puhumaan. Ehkä. Saako esittää toiveen, että pukisit Nasun pitkästä aikaa (?) ruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmään!?! ;) Nasu on lutunen!
Äni: ai jai, Nasu varmaan tukehtuis kahdessa yöppärissä, ku tuo yksikin näkyy oleva liikaa. Yöllä, ku joskus käydään peitteleen se uudelleen, se peitto kiskotaan jo unissaan pois. Ihme tyyppi. Ja oot oikeassa, pömppömasut rule! Onnea Typy :)
Kiki: Joo kato, leveetä lahjetta ja kunnon kaulusta 70-luvun malliin ;) Ite en ole hennonut riisua Nasua, ku ajattelen et se ei kuiteskaan tajuais olevansa vähäpukeisempi ja sit se silti potkis peitot ja SIT se palelis... mut ehkä tota vois tosiaan koittaa?
Henna Iisalmesta: Mahtavaa, on ilo olla päivärutiinsi! :) Tiukkista musta ei saa tekemälläkään, sen verran laiskanpulskea ja rela olen. Riki on sellainen iloinen sekasikiö mutta sen karvat on leikattu lyhyemmäksi. Oli pakko, oli joko luovuttava katista tai katin karvoista. Valitsimme jälkimmäisen ;)
Kati: Joo, sitäkin on kokeitu, mut mies väittää yöpärin silloin hiertävän Nasua eikä suostu pukemaan sitä niin. Ehkä se hiertääkin - mitä ne mummot ja papat nurinkurisuudesta tykkää?
Elisa: Joo, mä kuulun kans leukapeittonukkujiin enkä voi tajuta tyyppiä joka nukkuu ilman peittoa. En vaikka se on mun oma lapsi. Kiitos toiveesta, pyritäänkin toteuttaa heti! Eli laitan miehen asialle (päivän asusta vastaava), ihan mahtavaa saada asuhaaste. KIITOS! :)
Lähetä kommentti