lauantai 28. tammikuuta 2012

Onnea on...

...kuunnella kuinka lapsi syödessään hokee "nami nami nam nam".

...olla piilossa ja tulla löydetyksi.

Oon ihan hipihiljaa ja sitten....

PÖÖÖÖÖ!

...istua lämpimässä suihkussa kaikessa rauhassa, hiljaa sylikkäin.

...leikkiä yhdessä pehmoleluilla.


Venyvä ja vikkelä kaveri tämä Pupu Pupunen.

...herätä sohvalta siihen, kun pieni käsi silittää hellästi kasvojasi.

...jakaa yhdessä ihan tavallisia, arkisia asioita.


Mun duuni on hämmentää tätä kattilaa, mutsi hoitaa noi jauhelihat.


Jaa miksikö? No kun tuo jauheliha on "kuuuuuumaa"
En mä nyt mikään tyhmä ole.

...tuntea pieni käsi omassaan.

...katsoa yhdessä piirrettyjä.


Nyt ei pysty kommentoimaan, on se verran jännä kohta tässä.


...nauraa yhdessä hassuille pikkujutuille, kuten vaikkapa sille miten hassulta kieli tuntuu.

...nähdä vanhoja asioita uusin silmin ja uusia asioita vanhoin silmin.


Kato mutsi, mä kasvan karvaa!

...levittää rasvaa pehmoiselle pallomahalle kylvyn jälkeen.

...katsoa läheltä kuinka toinen oppii uutta.

...löytää aarre arkisesta paikasta.


Jumankekka mitä käätyjä!

...laskea sylikkäin leikkipuiston liukumäkeä ja kiljua yhdessä (kuka sanoo että ne ovat aikuisilta kiellettyjä?)

...saada kiinni päiväuniltaan heräävän lapsen ensimmäinen hymy.

...kokata yhdessä päivän ateria.


Joko sä mutsi soitit chef Ramsaylle? Se vois tulla ottaan oppia meistä.

...nähdä kuinka pikkuinen tärisee innosta, vaikkapa mansikkarahkan äärellä.

...juosta pakoon kiitävän ja nauraa räkättävän ipanan perässä.


Nukkuun vai? Älä unta nää. Tää vankikarkuri otti hatkat ny!

...katsoa kuinka nassikka hakee itse potan vessasta, tuo sen olohuoneeseen ja tyynen rauhallisesti tekee siihen asiansa.

...kuunnella illalla pienestä huoneesta kantautuvaa jokellusta, naurua ja laulua.

...tietää että nassikalla on kaikki hyvin.


...kuulla pörröpään suusta purkautuva riemukas "äittte, äääiitte". 

...nostaa syliinsä unesta tuhiseva lämmin lapsi.

Niin, onnea on kokonaiset päivät Nasun kanssa.

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Tuotahan se onni on. Aika lasten kanssa <3

Kylläpä teillä noi pottahommat sujuu hienosti! Mitenhän meillä onnistuttais... vinkkejä? :)

Kiki kirjoitti...

Ihanaa! Ja suloista!

Onnistuit Heli taas pukemaan sanoiksi kaiken sen hienon, mitä moni muukin ajattelee!

PS: voi kun Okkokin tärisisi innosta rahkan äärellä. Tuli parka kipeäksi viikonlopun alettua, eikä syö. Onneksi nyt yleensä ruoka maistuu.

Kati kirjoitti...

Ihana kirjoitus!Onnea on tosiaan kaikki tämä, ja niin moni pieni asia jota ei osaa edes sanoiksi aina pukea.

Heli kirjoitti...

Maria: Sitäpä se ;) Noi pottailut suju kyl nyt Nasulla hyvin, en tosin tiedä onko tällaisesta amatööriäidistä mitään neuvomaan... Meillä on toiminut se, että ollaan tehty tuosta potalla käynnistä eräänlaista leikkiä tietynlaisilla rutiineilla höystettynä. Lisäksi kehutaan ja ihaillaan aina mitä ikinä sinne pottaan työstetäänkään. Niin, ja väkisin/turhaan ei ikinä istuteta. Siinäpä se, ehkä voisin joskus kirjoittaa tarkemmin tuosta meidän leikistä, jos kiinnostaa? :D

Kiki: Aaawww, kiitos! Mitä tohon ny sit sanois..? Nolostuin :)

Kati: Sepä se ja sit kun on vielä niin paljon asioita joita ei sanoilla kuvata osaa.