torstai 19. tammikuuta 2012

Imelda Marcos

Tänä aamuna yllätin itseni, totaalisen aamulaiskiaisen. Jos jokin minulle on tuskaa, niin aamuheräämiset. Jumalille kiitos Nasu kuuluu hyvin nukkuviin nassikoihin ja herättää meidät tyypillisesti kello 10-10.30 aikaan. Mikä siis tarkoittaa sitä, että yksinäni täällä työaamuina aina herään, meikkaan, syön aamiaisen ja sitä rataa. Ulko-oven kun perässäni suljen, nukkuu koko loppukööri kissa mukaan lukien syvää ja rauhallista unta. Ihana siitä on sitten tuiskuun lähteä.

Mutta tänään, härregud! Kello soi vaatimattomasti 06.50 ja heräsin itse ennen kelloa. WTF? Ei ole muuten juurikaan moista tapahtunut, siis koko meikäläisen elämän aikana. Mutta jostain sitä virtaa taas riittää ja niinpä kerrankin hipsin täällä ympäriinsä ennen seitsemää ilman että törmäilin huonekaluihin tai kiroilin solkenaan aamua vihaten. Oi ihmeiden aikoja!

Miksikö niin aikaisin ylhäällä? Joo, ei pelkoa että sen olisi aiheuttanut työpalaveri, niitä en koskaan suostu aamukasiksi sopimaan jos se vain jotenkin on kierrettävissä. Ja tähän saakka on ollut, hehe. Syynä oli jälleen taloyhtiömme aktiivinen ja työteliäs hallitus, joka parhaiten löytää kokousaikansa aamusta. Ja kyllä minä kotiamme varten herään, vaikkakin lähökohtaisesti pitkin hampain.

Tänään ei sitten alkanut aamu pitkin hampain ja sitä tässä iltamyöhään edelleen ihmettelen. Olisiko syynä ollut myös miehen nimpparit, mahtava syy jälleen juhlistaa arkea? Tosin siirsimme ravintola-leffa -suunnitelmamme viikonloppuun, Nasulla kun olisi silloin pitkästä aikaa tiedossa mummolapäivä. 

Kotona nasukka oli jälleen kenkien kimpussa. Pitäisiköhän huolestua? Onko siitä kuoriutumassa oikea Imelda Marcos ja tämä kenkäfiilistely on vain esisoittoa satojen parien hasmtraamiselle? Toisaalta mietin onko koko homma geeneissä, minä kun nyt en suoranaisesti kenkiä vihaa. Oli miten oli, kenkiä puetaan ja riisutaan, puetaan ja riisutaan...

Siinä se kaunokainen nyt taas lepää, omassa paikassaan, meitsin kaviossa. 


Ja sitten pois. Näin se kattokaas lähtee, kunnon ote ja terhakka nykäisy.

Virtaa riitti vielä illallakin. Kävimme kummipoika-Kaapon kanssa pulkamäessä ja Nasu pääsi ensimmäistä kertaa elämässään pulkan kyytiin. Voi sitä riemua ja riehuntaa! Meikäläisellä puolestaan arse huusi hoosiannaa ja loppupuolella silmissä pimeni, kun pulkkaa hiki selässä mäkeä ylös kiskoin. Ei ole pulkkailukuntokaan entisellään, ei.

En mä mutsi nyt missään koltussa sinne mäkeen voi lähteä. Hei haloo!
 

Nyt jotain rotia tähän touhuun. 
Kyllä ne on ainakin haalarit oltava, vedän ne sit itse jalkaani.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

heippa!
kylläpäs teillä nukutaankin ihanan pitkään,vapaapäivinä varmaan aivan unelmaa:)oma mukelo herää normisti puol kasin,kasin paikkeilla.

pulkkailu on kyllä jännää puuhaa ja niin hauskaa!!tirpalla hymy vaan leviää korviin asti ja hihkuntaa kuuluu kun isommat sisarukset vetää hurjaa vauhtia ja toinen istua töröttää kyydissä.mäessä tyttö päässyt kanssa nyt tänä talvena laskemaan pariin otteeseen.

Nasun asusta sen verran että aivan IHANAT nuo pilvihaalarit!:)

Saara kirjoitti...

Voi vitsi, mä oon luullut että meillä on luksusta kun molemmat pienet nukkuu kaheksaan tai puol ysiin asti! En oo IKINÄ kuullut noin pitkään nukkuvasta taaperoikäisestä kaveripiirissä :D.

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Meitä kyllä hemmotellaan ihan törkeästi, se on totta. Pitääkin kirjoittaa tarkemmin Nasun hurjasta nukkumisesta ja ennen kaikkea kiltteydestä asian suhteen.... Noi pilvihaalarit on jonku ompelijan tekemät, löysin Huutiksesta. Lienevät JNY Designin pilvivelourista ommellut.

Saara: Toi kaveri kyllä tykkää nukkumisesta... geeniperimää ;) Mut täytyy tosiaan kirjoitella noista meidän aamuista hieman tarkemmin, sillä ei se nasukka välttis itse tuonne 10.30 nuku...

Heli kirjoitti...

Linda: Kyllä, intoa Nasulla ainakin piisaa, se ei ole ongelma :) Ja täysin puolueellisena arvioijana voin sanoa, että omaan silmään tuo pukeminen näyttää jo aikas taitavalta. Hauska kuulla alan ihmiseltä, ettei se olekaan mikään itsestäänselvyys, vaan nassikat eroavat tässäkin asiassa keskenään. Ehkäpä Nasulla mieltymys vaatteisiin on geneettistä, onhan isi vaatealalla ja äiti muuten vaan vaatteisiin hurahtanut? ;) Kiva kuulla että olet seurassamme viihtynyt, sähän olet selkeästi yksi meitä pisimpään seuranneista!