Tänään oli jotain kivaakin, nimittäin ostokset H&M verkkokaupasta saapuivat. Tällä kertaa ostin pitkästä aikaa itselleni jotain, Nasua tietenkään unohtamatta. En edes muista koska viimeksi olen ostanut itselleni jotain vaatetta, mikä meikäläisen vaatepaljoudessa on oikeasti ihan hyvä juttu.
Omat vaatteni, pillifarkutkin, mahtuivat päälleni kolmen viikon päästä synnytyksestä. Olin varautunut siihen, että ainakin ensimmäisen puoli vuotta käytän äitiysvaatteita ja tavoitteni farkkuihin mahtumisessa oli vuoden tienoilla. Itse asiassa olin aivan varma, että minun kohdallani raskauskilojen karisemisessa menisi vuoden päivät.
Toisin kuitenkin kävi. Kun synnytyksestä oli kulunut kolme viikkoa, siivosin vaatekaapistani kaikki raskausvaatteet pois ja palautin omat vaatteeni tilalle. Painoin tismalleen saman verran kuin ennen raskautta. Uskomatonta, mutta totta. Luulisin, että rankalla synnytyksellä ja elokuun helteillä oli osuutta asiaan.
Kasvojen alueen turvotus lähti elokuun helteissä parissa viikossa,
kuvat on nimittäin otettu pari viikkoa synnytyksestä.
(näiden kuvien tarkoitus on piristää väsynyttä ja tällä hetkellä zombilta näyttävää äitiä)
Toisin kuitenkin kävi. Kun synnytyksestä oli kulunut kolme viikkoa, siivosin vaatekaapistani kaikki raskausvaatteet pois ja palautin omat vaatteeni tilalle. Painoin tismalleen saman verran kuin ennen raskautta. Uskomatonta, mutta totta. Luulisin, että rankalla synnytyksellä ja elokuun helteillä oli osuutta asiaan.
Kolme viikkoa synnytyksestä, matkalla ystävän väitösjuhliin.
Ilman korsetteja tai muita apuvälineitä, hihi.
(nämäkin kuvat piristävät äitiä, joka ei ole päässyt pukeutumaan juhlia varten aikoihin)
Vaatteiden vaihto -prosessissa löysin monta vaatetta, joita en ole aikoihin pitänyt. Ne olivat vain hautautuneet vaatekaapin syövereihin. Niinpä tuntui kuin olisin käynyt vaateostoksilla, sen verran ihanaa oli jälleen pitää omia vaatteitaan, bonuksena nämä monta uudelta tuntuvaa vaatetta joiden olemassaolon olin tyystin unohtanut.
Niinpä ei ole tullut osteltua itselle vaatteita, hyvin on piisannut noita löytöjä omassa kaapissa ilmankin. Mutta nyt kun H&M lanseerasi puukkari-mallistonsa yhteistyössä Swedish Hasbeensien kanssa, oli ne ehdottomasti saatava. Rakastan Hasbeenseja, ne ovat niin mukavat jalassa, kauniit ja nostalgisen iättömät. Niissä ei ole yksinkertaisesti mitään muuta vikaa kuin hinta: törkeän kalliit.
No, H&M sitten möi mallistoaan itselleen tyypillisen edullisesti, vain 39,95€ pari. Ja kun normi-Hasbeensien hinta huitelee tuolla parissa kolmessa sadassa, oli ostopäätös helppo. Varsinkin kun mallit näyttivät i-ha-nil-ta! Tilasin kengät varmuuden vuoksi nettikaupasta heti niiden ilmestymispäivänä, sillä en voinut olla varma pääsemmekö Nasun kanssa tappelemaan niistä Hämeenkadun myymälään.
Tänään ne vihdoin tulivat, ne ja Nasulle hellemekko. Niitä me sitten tyttöjen kesken avattiin ja ihailtiin.
Hei äiti, me ollaan saatu iso paketti!
Mitähän täällä on...? Avataan jo!
Hetken voin poseerata päivän asua varten, sitten käyn noiden pakkausten kimppuun.
Ah miten kiehtovan valkoisia kääreitä ja meitsille ihana punaruutumekko!
Laitan nämä kääreet sivuun, että pääsen tarkastelemaan tuota mekkoa tarkemmin.
Mitä, kuuluuko tähän pöksytkin?
Äitini, tuo vanha humoristi, puki pöksyt hatuksi.
********
Violetti-valkoinen pingviini body - Lindex
Farkkuhaalarit - Baby Gap
Violetit Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä
Me emme Nasun kanssa olleet ainoita, joita paketin avaaminen kiinnosti suuresti. Riki, tuo vanha karvahanuri, ei voi vastustaa pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaan tekee aina kun silmä välttää pesän niihin. Vaikka zombi-äidillä silmä ehkä hieman välttikin, ei Nasulta mikään jää huomaamatta.
Hei, älä yhtään yritä sinne laatikkoon piiloon.
Tules tänne, niin puen sut tähän ruutumekkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti