tiistai 3. toukokuuta 2011

Äitini on zombie

Nyt kun on puhuttu Nasun mahtavista unenlahjoista ja pitkistä päikkäreistä, lienee paikallaan puhua myös Nasun tämänhetkisestä yökyöpeli-vaiheesta, joka on kestänyt vaihtelevalla intensiviteetillä jo useamman viikon ajan.

Aamulla siis väsytti, on väsyttänyt jo enemmän tai vähemmän kuukauden ajan. Nasu alkoi melko tarkkaan kuukausi sitten heräilemään suhteellisen tiheästi öisin, muuhunkin kuin syömään. Ainakin aluksi se litttyi vahvasti motoriikan kehittymiseen, sillä samaan aikaan Nasu oppi sekä istumaan että ryömimään eteenpäin. Heräilyt olivat aika lailla samankaltaisia ja ovat sitä edelleenkin: Nasu havahtuu hereille, usein vatsalleen kääntyneenä ja alkaa itkeä. Se on aivan unipöppörössä, silmät kiinni ja huutaa surkeana. 

Aluksi kääntelimme sitä takaisin selälleen tai kyljelleen, johon se nukahtikin saman tien. Välillä se saattoi herätä jo parin minuutin päästä uudelleen vatsalleen kierähtäneenä eli ei kun kääntämään uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Touhu turhautti sekä naperoa että meitä. No, viime yönä huomasimme nasselin nukahtaneen vatsalleen, joten ajattelimme sen ehkä ratkovan muutamia heräämisiä. Jos kerran kaveri pystyy nukkumaan vatsalleen, ei se ehkä yöllä sitten herää vatsallaan oloon, ainakaan kovin tiheästi. Virheoletus.

Viime yönä Nasun rytmi oli esimerkiksi tällainen, tarkennuksena voisi sanoa että minä siis heräsin, Nasu pysyi unensekaisessa koomatilassa:
  • Nasu nukkumaan kello 22, nukahtaminen parissa minuutissa iltapuuron ja iltatisun jälkeen.
  • Herääminen kello 01, huutaa eikä rauhoitu, eikä edes huuda vatsallaan. Ilmeisesti nälkä, sillä syö kovalla ruokahalulla kun tajuan tissiä tarjota.
  • Herääminen klo 02, huutaa selällään, kiskoo unessa käsillä jalkojaan ja näyttää murheelliselta Hämähäkkimieheltä. Äiti roikkuu pinnasängyn laidalla ja näyttää murheelliselta zombielta. Yritän tyynnyttää sitä takaisin uneen silitellen ja tuttia tarjoten. Megavirhe, sillä väsyneen ja luovuttaneen äidin tissin tarjoaminen osoittaa, että naperolla oli jälleen jättinälkä ja se syö posket lommolla vartin verran.
  • Herääminen klo 04.30, huutaa surkeana silmät kiinni sängyssään. Olen aivan liian koomassa tajutakseni mitä teen, otan naperon kylkeeni kiinni ja lyön tissin suuhun. Nukahtaa minuutissa, minä heti kun olen saanut Nasun takaisin sänkyynsä.
  • Herääminen klo 06.30, en enää edes muista mitä tapahtui paitsi että napero huusi jälleen surkeana silmät sikkurassa ja väsyneenä. Minä olin valmis murhaamaan itseni.
  • Herääminen  klo 08.30, Nasu ja isi lähtevät aamupuurolle ja äiti saa jäädä pariksi tunniksi nukkumaan.
  • Päikkäreille klo 10.30, sekä äiti että Nasu. Nasu parvekkeelle, äiti sänkyyn.

Näin pahoja kaikki yöt eivät tämän viime kuukauden aikana ole onneksi olleet, mutta on tämän kaltaisia muutama koettu ennenkin. En tiedä mistä tämä johtuu. Syitä olisi lukemattomia: hampaita on tulossa (= tieto), liikkuminen kehittyy hurjalla vauhdilla (= konttailee jo Klonkku-tyyliin puoli-istuen, pyrkii seisomaan itse), puhuminen on ottanut askelia entistä monimuotoisempaan ilmaisuun jnejne. Oli syy mikä hyvänsä minä alan olla nyt aikas väsynyt.

Me emme ole tottuneet tällaiseen. Nasu ei ole ikinä valvottanut meitä näin. Kuvaavaa lienee todeta, etten ole vielä koskaan Nasun aikana ollut näin väsynyt mitä nyt olen. Paitsi ehkä synnytyksen jälkeen sairaalassa, mutta silloin olinkin 3,5 litraa verta menettänyt, mega-aneeminen (hemoglobiini reilusti alle 80) tuore äiti, joka oli käynyt tuonelan porteilla synnytyksensä kanssa. Joten väsyttäminen oli ehkä pienin murheistamme.

Voi ihanat, sanokaa mulle että tämä on vain vaihe. Sanokaa että tämä helpottaa vielä. Sanokaa että minä nukun taas joskus kokonaisen ehjän yön. Sanokaa, että saan vielä sikeää unta minäkin. Sanokaa etten jää pysyvästi zombieksi, vaikka nyt siltä tuntuukin.

Kuva: täältä
 Olotilani aamulla oli pahempi kuin tällä kaverilla.

Meitä on siis väsyttänyt kumpaakin tänä päivänä, naperoa ja sen äitiä. Ja väsynyt amatööriäiti hidastuneine reaktiokykyineen on riski itselleen ja nassikalleen, mikä tuli tänään todistettua. Ennen kakkospäikkäreitään Nasu nimittäin ehti jo pikku termiittin lailla murtautua keittiön alakaappiimme ja kiskaista sieltä löytyneen suuren lasituopin sirpalekasaksi lattialle.

Onneksi äiti-zombie ehti hätiin eikä napero sotkenut itseään sirpaleisiin. Zombi-äiti itse viilsi tietenkin käteensä syvän haavan. Kyllä, zombitkin vuotavat verta.


Yökyöpelin tarmokkuuden tulos. 
Sirpaleethan onneksi tuovat onnea.

3 kommenttia:

Tessa kirjoitti...

En osaa sanoa onko vaihe, mutta voin lohduttaa, että meillä tuo olisi unelma yö;)
Sisu on herännyt aina _todella_ usein yöllä syömään ja nykyään, 1v2kk herää n. 6 kertaa tisulle, jos hyvä yö on. Mutta mä oon tottunut. Ihan tottumisestahan se kiinni on. Pidettiin yhdessä vaiheessa unikoulu, joka meni myöhemmin pilalle, kun Sisu tuli kipeeksi. Ne viisi yötä, jotka nukuin, tein ihan kuolemaa aamulla ja päivät, kun nukkui koko yön:D
Meillä varmaan yösyönteihin vaikuttaakin juuri se, että Sisu on ollut suurimman osan elämästään kipeä..

HannaL kirjoitti...

Auts! En tiedä lohduttaako tämä, mutta tuo yöhulina kuulostaa tutulta, ja meillä ovat kyseessä olleet aina vaiheet, jotka ovat menneet ohi maksimissaan kolmessa viikossa. Tosin sitten on taas uusi vaihe nurkan takana, joka pistää unet sekaisin ;-) Meillä juuri tuo konttaamaan oppiminen pisti unet ihan hulinaksi. Neiti mennä kolisteli ympäri ämpäri sänkyä läpi yön. Hetken nautittiin rauhallisista unista, kunnes neiti oppi seisomaan. Joskaan se ei lopulta hirveästi vaikuttanut uniin.

Täytyy sanoa, että vaikka hulinat ovat aina menneet ohi, niin tytölle on jäänyt vakioksi aikaiset heräämiset. Yleensä herätään vähän ennen seitsemää, ja jos oikein hyvin käy niin vasta puoli kahdeksalta. Mutta moneen kuukauteen ei olla nautittu enää klo 9 herätyksistä. Mutta tuohon on sopeuduttu ihan hyvin :)

Meillä muuten painajaisten näkeminen taisi pistää neidin unet ihan sekaisin. Tyttö saattoi huutaa ihan hysteerisenä täydessä unessa useita kertoja yössä. Neuvolasta kerrottiin, että painajaisten näkeminen ja eroahdistus voivat aiheuttaa tuollaista huutoa. Mutta nekin menivät onneksi ajan kanssa ohi.

Eli toivotaan niin, että teilläkin on vain jokin vaihe menossa :) Tsemppiä zombiäidille, etköhän pian taas muutu ihmiseksi ;)

Heli kirjoitti...

Tessa: hei kiitos että kerroit teidän tilanteestanne, vertaistuki toimii aina. Mutta mikä pikku-sisulla on??? :(

HannaL: samoin kiitos Hannalle tsempistä ja vertaistuesta. Ihana kuulla, että teilläkin on näitä vaiheita ollut ja että ne tosiaan ovat vaiheita. Se luo uskoa tänne vaiheen keskelle, kun ei synkimmällä hetkellä näe sille vaiheelle loppua, vaan pelkää että näin on nyt ja aina :)

Tällä hetkellä mua ei suoraan sanottuna haittaisi edes herätä aikaisin, jos sitä edeltävän yön saisi nukkua. Mutta katsotaan mitä mieltä olen sitten, kun taas saan nukkua ja jos Nasu edelleen herää 8-9 aikoihin... ;)

Kiitos teille kummallekin tsempistä, ihanat!!!