lauantai 1. tammikuuta 2011

Paukkuen vuoteen 2011

Maukasta uutta vuotta ystävät!



Vuosi vaihtui paukkuen, sanan monessa merkityksessä. Paukkui taivaalla ja paukkui vaippaan. Lupaukselleni uskollisena en puhu kakasta, mutta sen voin varmaan lupaustani rikkomatta sanoa, että Nasu haisi. Oli haissut jo pari päivää. Sellaiselle...hmm...liejulle. Olisi ihanaa olla sellainen äiti, joka tuumaa jälkikasvunsa tuoksuvan kukkasille silloinkin kun se ei ihmisjärjen mukaan niin tee. Mutta ei, Nasun oudöör oli vuodenvaihdetta kohti mentäessä liejuinen. Jäpäkkä liejuinen.

Nasun bilekunto sen sijaan yllätti. Hyvät geenit Nasulla toki siihen puuhaan on, I might add, mutta pikkuisen bilehileily yllätti meidät silti. Yritimme saada natiaista nukkumaan bileisiin saavuttuamme, sillä pikkuhippaaja oli päättänyt mummun hoivissa, ettei häntä nukutakaan. Eli, yhdet päiväunet rästissä ja alla aikamoinen maratonvalvominen, mutta kiukkuisten power-nappien jälkeen Nasu oli taas yhtä naurua ja pomppua. Bileet alkoivat elokuvanäytöksellä: katsoimme ystävämme tekemän lyhytelokuvan Skuuppi (pääosissa Vesa Vierikko ja Kari Ketonen - pieni mainospala!), joka kisaa parasta aikaa paikasta Tampereen lyhytfilmifestivaaleille. Hiljaisissa kohdissa Nasun oli paukutettava, ihan joka kerta. Esiintyjän vikaa, näemmä.

 

Minulle pääasiaksi muodostui tinan valaminen, miehelle raketit. No kyllä ne raketit kiinnosti muakin, mutta koska se puoli oli miehellä niin hyvin hanskassa, otin vastuulleni tinanvalannan. Empiiristen kokeiden jälkeen voinkin kertoa teille, että tina EI sula ulkotulessa, ei vaikka kuinka sen äärellä toiveikkaana kyykkii. Tinan sulamispiste on muuten 232 celsiusta, minkä vuoksi se ei sula ihan kauhean helposti kiukaalla tai uunissakaan. Ja kyllä, tinat jäi tänä vuonna valamatta. Noh, ensi vuonna sitten! 

Yksi bileporukasta sammui jo vanhan vuoden puolella (vihje: se jolta ei vielä voi mennä jalat alta), mutta me muut juhlimme vuoden vaihtumista ulkosalla kuoharia siemaillen ja raketteja poksautellen. Kuka nyt meinasi posauttaa siinä samalla myös itsensä (aina niitäkin löytyy), mutta loppujen lopuksi henkilövahingoilta säästyttiin. 

Nasun vuoden ensimmäinen päivä on alkanut ihan normimerkeissä, leluhärpäkkeen osasia kurittaen. Uuden vuoden alkua juhlistamaan laitettiin pitkästä aikaa mekko päälle, mutta voi! Nasu onkin jo kasvanut tästä ihanuudesta ohi,  sillä mekko jää auttamatta vesirajaan. Ja sehän ei käy! Niinpä vaihdamme koltun vielä soveliaampaan ettei vaippapeppu vilku kaikille, kun rakas ystävä saapuu vierailulle.

Body - se sama sienibody kuin eilen (aitoa bilemeininkiä sillä Nasu nukkuikin siinä :)
Kukkamekko - H&M
Valkoiset sukkikset - H&M

PS. Ihan vain tällaisena teaserina kerrottakoon, että seuraava Nasun Asu  sisältääkin sitten hieman mieskauneutta. Blogissamme nimittäin vierailee uusi miesmalli esittelemässä tämän talven pikkumiesten juhlamuotia. Stay tuned!

3 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Mikä tyylikäs mekko! Se onkin muuten yllättävää kun jotain vaatetta ei käytä vaikka muutamaan viikkoon, miten se sitten yllättäen onkin jäänyt pieneksi. Veikkaan, että meidän uikkari on nyt pieni kun uinnissa on muutaman viikon tauko sairastelun ja joulutauon takia.

Meillä kävi jouluna vähän samantyyppisesti, kun yksi seurueen jäsenistä sammui ruokapöytään:D

Heli kirjoitti...

Kiki: Mitkäs bileet ne on joissa ei joku sammu? ;)

Toi mekko hieman harmittaa joo, ku oltiin unohdettu sen olemassaolo tai vaatekaappi oli itse asiassa syönyt sen. ja nyt uuden vuoden kunniaksi järjestelin Nasun vaatekaapia, niin se löyty sieltä. Mutta se on tosiaan varsinaisnen pissismekko - ei sitä kehtaa enää pitää. Joku roti!

Kiki kirjoitti...

Mulle kävi kans alkuun niin, että kaappi söi vaatteita kun me oltiin hamstrattu niin monenkokoista vermettä ennen Okon syntymää. Kyllä harmitti kun löysi jonkun käyttämättömän vaatteen juuri ennen kuin se oli menoss apieneksi ja kaikki vain siksi, että äiti oli "järjestellyt" vaatteet muka oikeisiin pinoihin. Ihan vastasyntyneenä Okolle puettiin mieluiten kietaisupaitoja ja Jarkko kävi ostamassa niitä uusiakin, kun niitä oli vain muutama. Sit jossain vaiheessa kävi ilmi, että niitä oli ollut kaapissa kaksi ihan uutta, joita me ei vaan oltu huomattu:/