lauantai 15. tammikuuta 2011

Rokoteärripurri

Eilen Nasu oli vielä hyväntuulinen Supernainen-asussaan, mutta yöllä supervoimistakaan ei ollut enää apua. Nasu tuli rokotepläjäyksestään ensi kertaa kipeäksi, raasu pieni. Itketti ja ärripurritti, mutta nukkumaan ei pystynyt kivun takia. Tuupimme miehen kanssa peppuraketteja minkä kerkesimme, mutta ilmeisesti rokotteista innostunut pikku masu pukkasi niitä samaa tahtia ulos.

Yöllä valvoi isi, tytär ja äiti. Vuorovedoin. Ilmeisesti rokotesetti aiheutti Nasulle myös jonkun ihme flunssan, sillä niinä hetkinä kun Nasu sai rokotekivuiltaan nukuttua, esti tukkoinen nenu hengittämisen ja syömisen. Mikä sitten piti nassikkaa hereillä nekin särkylääkkeen suomat välit. Voi pientä! Uusimmassa Vauva-lehdessä oli juttu vanhemmista, jotka eivät rokotuta lapsiaan lainkaan. Ja vaikka kuinka olen Nasun kanssa kahlannut läpi tätä Suomen lasten rokoteohjelmaa, viime yö sai miettimään olisiko rokottamatta jättäminen sittenkin ollut hyvä ratkaisu. 

Jotta huh huh, olipahan rankka yö. Meikäläinen kun tykkää nukkumisesta kuin saunoja-Timo löylyistä.

Päälle oli puettava jotain mahdollisimman helposti puettavaa, mutta samalla piristävää. Ja jotain pehmeää ja turvallista. Ei kun vaatekaapille! Mutta voi ei! Aiemmin mainostamani vaatekaapin siivoushan pysähtyi värjättävien vaatteiden löytymiseen, mikä ei paljon auta noiden pinojen kanssa. Onneksi päälle kaatuvasta pinosta käteen jäi tämä ihana haalari, joka sopi olotilaan kuin nakutettu.

 Pallohaalari - Nanson retroa (Huuto.netistä)
Pehmoiset villasukat -  rakkaan ystävän, karmiinin, Nasulle tekemät    

Nasu ei kauaa hereillä pysynyt, kun kulmakarvojen punotus ja känyäminen ilmaisivat meille sangen selvästi, että nyt parvekekomennukselle ja sassiin. Nasu villoihin, toppa-asuun ja tissipisteen kautta nukkumaan. Tällä hetkellä Nasu on nukkunut jo yhtä soittoa 4,5 tuntia - pitäisi ehkä mennä kohta herättelemään. Mutta ei henno, tuollaisen yön jälkeen varsinkaan. 

 
Niinpä tässä on jäänyt meikäläiselle ruhtinaallisesti aikaa siivota ne Nasun vaatekaapit kuten on jo jonkin aikaa pitänyt. Nyt sain siirrettyä ne 62 koon vaatteet etualalle, jotta voimme käyttää niitä vielä pari viikkoa. Nasu kun on jo neuvolan mittausten mukaan 64 senttinen pötkylä.

 Ennen ja jälkeen

 Ennen ja jälkeen

Voi tietenkin olla, että te ette noissa kuvissa kovinkaan suurta muutosta huomaa, mutta voin sanoa eroa on. Ainakin käytännön tasolla. Nyt on siististi sivussa odottamassa 74 senttiset, omissa pinoissaan 68 senttiset ja 62/68 senttiset sekä 62 senttiset. Lisäksi lainavaatteet on siivottu kaapeista pois ja ne aion nyt palauttaa, sillä noita vaatteita on jo omasta takaa, noh, sanoisko että aika lailla :)

Vaatekaapista pääsee nyt todelliseen tehokäyttöön myös nämä mummin neulomat ihanuudet. Ne ovat roikkuneet Nasun syntymästä saakka Nasun huoneessa esillä ja olen odottanut kieli pitkällä aikaa, jolloin ne saisi käyttöön. Liian suurena en ole halunnut niitä alkaa käyttämään, ettei hihojen neulos vaan rispaantuisi. Mutta nyt aika on koittanut ja nämä saadaan vihdoin päälle!



Aikaa jäi myös pieneen huutoiluun. Tein muutaman mahtilöydön ja sain Nasulle vaatteita, joita olen etsinyt jo kauan. Mulla on aika selkeenä mielessä se, millaisista värimaailmoista ja vaatteista pidän. Joitakin settejä ja vanhoihin asuihin sopivia lisäyksiä olen pongannut jo aikaa sitten ja siitä asti niitä Huudosta metsästänyt. Ja tänään sitten natsasi muutaman vaatteen kohdalla, yeah! Tämä löytämisen ja huudon onnistumisen riemu tekee Huuto.netistä ostamisesta yksinkertaisesti vaan niin kivaa! :)

Jaahans, nyt kuuluu ähellystä itkuhälyttimistä. Mukavaa lauantain jatkoa kaikille!

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Meillä on rokotuksista aina noussa kuume. En tiedä, mikä siinäkin on. Toisille ei tule yhtään mitään.
Aivan ihana neuletakki ja hattu, ei voi kuin huokailla...:)

Heli kirjoitti...

Katja: Joo, ei oltu varauduttu moiseen reaktioon ja aikas kipeeks se rokotuspläjäys kyllä Nasun veti.

Ja noi mummin neuleihanuudet tosiaan herättää mussakin vaan ihastuksen huokauksia, en to-del-la-kaan aio ikinä yritää mitään lähellekään tuollaista... Onneksi on taitava mummi! :)