keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hei me värjätään!

Vihaan kauhtuneita värejä. Vihaan niitä enemmän kuin hyttysiä, ja se on jo paljon se. Hyttysiltä voi suojautua myrkyillä tai menemällä sisälle, mutta kun päällä on kauhtuneen kulahtaneet vaatteet, on olo koko päivän nuhjuinen ja tunkkainen. 

Kuten on varmaan tullut jo selväksi, kannatan kierrätystä. Vaikka välillä sorrun myös täysin uusiin vaatteisiin, ostan itselleni ja Nasulle melko paljon asioita käytettynä. Sitten usein vaan tuunaan niitä. Kotimmekin on sisutettu melko pitkälle 1960- ja 1970-lukujen klassikkohuonekaluilla, joita on pieteetillä metsästetty ja kerätty yli kymmenen vuotta. Vanhaa ja kierrätettyä suosivan on fiksua panostaa laatuun.

Näin on myös lastenvaatteissa. Kun ostaa käytetyn vaatteen, tietää ettei sen kunto todennäköisesti mene enää paljon miksikään siitä mikä se ostohetkellä on. Edes minun pesukäsittelyissäni, hehe. Toista se on tänä päivänä uusien vaatteiden kanssa. Kuinka monta kertaa olenkaan ihastunut johonkin vaatteeseen, ostanut sen monivuotiseksi luottovaatteeksi ja sitten itkua tuhertaen kaivanut sen nyppyisenä ja muotonsa menettäneenä pesukoneesta.

Yksi huono puoli käytetyissä vaatteissa on usein niiden nyppyytyneisyys. Usein laadukkaatkin lastenvaatteet saavat käytössä pintaansa hieman pesunukkaa. Mutta tähänhän toimii klassikkovempele nypynpoistaja, josta postasin jo aiemmin täällä

Toinen miinuspuoli vaatteissa voi olla niiden kauhtuneisuus. Laadukkaat vaatteet eivät yleensä kamalasti värinsä puolesta kauhdu, mutta jos vaate on kovalla kulutuksella (kuten nyt vaikka lastenvaatteet, joita joutuu pesemään suhteellisen usein) saattaa kirkas värikin ottaa siipeensä. Eipä hätää, siihen puolestaan tepsii teinivuosien klassikkotuote - kangasväri. Muistan kuinka tiedostavana nuorena värjäsin milloin hippivaiheeseen batiikkia, milloin grunge-tuskaan synkeää vaatetta. Ai että sitä äidin riemua, kun keittiön hellalla oli kuumennettu ihanan värikästä kangassoppaa, joskin hieman suurpiirteisesti...

Nasun vaatekaapin raivauksen seurauksena kaapista löytyi kasa vaatteita, joiden väri ei miellytä silmää laisinkaan. Joko ovat kauhtuneet tai sitten yksinkertaisesti meille aivan väärää väriä. Koska vaatteissa ei sinänsä ole mitään muuta vikaa (sillä ompeluhommiin en nyt hetkeen rupea, kiitos epäonnisen etana-episodin), niin ei muuta kuin värjäämään!

 Oi joi, niin väärän värisiä!

Tällaisia niistä tulee.

Edes minä en voi epäonnistua niinkin yksinkertaisessa asiassa, kun vaatteiden värjäämisessä pesukoneessa, ajattelin ja päätin ryhtyä toimeen. Konehan se kaiken työn tekee. Punnitsin jopa kiltisti tuon vaatekasankin ollakseni varma, ettei se 600g (jolle syvä väri luvataan) ylity. No okei, hieman jännitti niiden vaatteiden kohdalla, jotka muodostuvat sekoitekuiduista (luonnonkuitua ja tekokuitua sekaisin), sillä kaikkia sekoituksia Dylon ei luvannut värjätä. Luottoni väriaineeseen on silti raudanluja. Ei muuta kuin kledjut, värijauhe (minä mitään kumihanskoja käytä!) ja suola koneen rumpuun ja odottamaan.

Ta-daa!

 Great success! :)

 Finnwearin vihreän kukertava body on nyt moneen vaatteeseen sopiva ruskea.

Tutan ihana retrohaalari Huuto.netistä oli ikävästi kauhtunut väriltään, mutta muuten täysi kymppi. Nyt se on jo enemmän kuin kymppi :)

Me&I:n laadukkaat  velour housut olivat väriltään kulahtaneet, mutta nyt kelpaa taas!


Ihanaa! Pitkästä aikaa tuunausprojekti, joka ei mennyt metsään. No okei, noi muutamat vaatteet vois ideaalitilanteessa olla myös syvän suklaanruskeita, mutta koska ne oli sekoitekuituja epäilen tokkopa niistä ihan kauhean tummia saakaan. Voishan tässä joskus koittaa värjätä uudelleen, mutta nyt nuo vaaleammatkin ruskeat sävyt miellyttävät silmää. Hieman vaihtelua, ei kaikkien tarvitsekaan olla ihan identtisen värisiä. Tässähän oikein innostuu, kyllä tämä sujuu. Mitähän sitä tuunailis seuraavaksi...hmm.

Tänään saadaan Nasun kanssa hartaasti odotettuja vauvavieraita, joten lienee paras alkaa raivata kämppää vierailukuntoon. Päälle puettiin ruskean sävyinen vierailumekko ja tositoimiin  pääsi heti  myös tuo Finnwearin retro froteepaita, joka värjäyksessä sai aivan törkeän ihanan sävyn.



 SunDay mekko - Metsola
Ruskea frotee paita - Finnwearin 70-luvun retroa Huuto.netistä, itse värjätty
Keltaiset villasukat - kirppikseltä
Ruskeat sukkahousut - H&M


Palataan taajuuksille, ihanaa päivän jatkoa kaikille!

2 kommenttia:

HannaKarmiini kirjoitti...

Kyllä kannatti värjäys. Nitor-merkkisiä värjeä kannattaa kokeilla myös. Niillä tulee tosi tasaista väriä. Dylonia olen kokeillut joskus teini-iässä ja silloin tuli läikkyä, mutta kaipa ne kehittyy väritkin! Hurmaava muuten tuo Nasun vaaleanvihreä villa-asu. Jotenkin liikuttava!

Heli kirjoitti...

Karmiini: Niin kannatti! Mulla on itse asiassa noita Nitoreitakin jemmassa seuraaviin värjäyksiin (tiedossa mm. keltaista ja oranssia), kattoo sit millasta jälkeä ne tekee. Ostin jopa niihin kuuluvat Nitorin suolatkin, tosin pitkin hampain. Ja mä kutsun iloisesti niitä teinivuosien läikkyjä batiikiksi, hehe ;)