Mitä? Hä? Legginsithän on AINA tyylikkäät?

Kuten on tullut jo mainittuakin, me tykätään Nasun kanssa pukeutua. Tyyli ennen  kaikkea, sano! Mutta pukeutuminen ei myöskään saa olla mitään ryppyotsaista puuhaa, vaan kivaa harrastusta, joka tekee niistä harmaistakin päivistä sitten hieman valoisampia. 

Pukeutumissäännöt on usein tylsiä ja massauttavia (sanan monessa merkityksessä). Värejä saa -ja pitää- yhdistellä niin kuin silmä sanoo. Ja mitkään asut eivät ole kiellettyjä, vaikka täällä hyisessä Suomessa nyt satumme asumaankin. Kiitos vaan muinaiset Euroopan asuttajat, oliko ihan pakko kingetä tänne hyiseen Pohjolaan, kun tarjolla olisi ollut sellaisiakin ilmanaloja kuin etelä-Ranska? Mitä ihmettä ne ovat ajatelleet? "Mmm...hyttysiä...lunta...jäätävää tuiskua! Yeah baby, tänne me jäädään! Nopeesti ennen kuin jotkut muut nappaa tän alueen! Lyö Pertti se kota nyt vauhdilla pystyyn siihen! Noooin!"

"Mmm...etelä-Ranskan aurinko, viini ja ravintolat..."

Mutta asiaan. Tänään puettiin kummallekin legginsit. Oli jotenkin sellainen muikean tiukka, mutta silti rento  ja värikäs olo. Eli leggings-olo. Minulla on jalassa ne joka kodin klassikot, kirjavat Black Horset (ei maksettu mainos, toim.huom). Nasulle en bläckeja ole löytänyt, joten oli tyydyttävä Lindexin vadelmanpunaisiin leggingseihin. Nasulla on melko hoikat jalat, minkä vuoksi hän saa leggingseihin heti sen "päivän päällä virttyneet" -lookin. Meikäläisellä ei niin hoikista koivista ole pelkoa etteikö leggingsit pingottais päällä hyvinkin vartaloa nuolevasti. Ja koko päivän. Itse asiassa menee helposti vaikka koko viikko, mitä nyt lölleröt polvipussit ilmestyy jossain vaiheessa. 

Punainen body ja sukat - H&M

Vadelmanpunaiset leggingsit - Lindex 

Keltainen jellonabody - Tutta, Huuto.netistä

Keltaiset villasukat - kirpparilta 

Kuvauspaikka - oma sänky

Kuvausrekvisiitta - löytyy!

Nyt kuulkaa jännittää. Vein Nasun juuri ekoille päikkäreille parvekkeelle ja on aika käydä tuunaushaasteen kimppuun. Olen lykännyt sen aloittamista rimakauhua tuntien, mutta koska sisko toi eilen ompelukoneenkin lainaan, on tekosyyt yksinkertaisesti loppu. On aikaa, on vermeet. Vain taito puuttuu :) 

Normaalisti mulla menee hermot aina jossain vaiheessa tällaisia projekteja. Tällaisella tarkoitan siis projekteja, jotka mielikuvatasolla tuntuu loistavilta, mutta joiden toteuttamisesta mulla ei oikeastaan ole mitään kokemusta eikä taitoja. Sitten säädetään ja sovelletaan niin maan prkleesti. Jotenkin on taas vatsanpohjassa se tuttu tunne, että jokin menee saletisti pieleen, aina mulla menee. Mutta lupaan kertoa teille projektista tarkemmin, kun olen saanut sen (epä)onnistumaan. Wish me luck!