tiistai 20. maaliskuuta 2012

Oho!

Onkohan koskaan tullut mainittua sitä tosiasiaa, että Nasu ei vielä tämän vuosi ja kahdeksan kuukautta -mittaisen elämänsä aikana ole oikeastaan sairastanut. Kerran sillä oli korvatulehdus, joka ei sitten se ilmeisesti ollutkaan. Ja pari kertaa hieman nuhaa, sellaista muutaman päivän vuotavaa nenää, ja se siitä. Ties vaikka olisivat olleet hampaiden tuloa nekin  niiskuttamiset.

Luulisin että ipanan terveyden taustalla on hyvän yleiskunnon, kotihoidon ja puhtaan säkän pyhä kolminaisuus. Moni onkin vakuuttanut minulle sitä, että päivähoidon alkaesssa alkaa ne pöpötkin jyllätä. Ja varmaan oikeassa ovatkin. Me olemme lähinnä nauttineet tästä tervaskantomaisesta sairastamattomuudesta huomisesta huolta kantamatta.

Illalla sitten ajelimme mummulasta kotia kohti. Minä puhuin puhelimessa, mies ajoi. Yhtäkkiä takatuhdolta alkoi kuulua outoa ääntä. Käänsin pääni ja näin Nasun oksentavan. Kyllä, sieltä sitä tuli kuulkaas purjoa suusta kuin paremmillakin jatkoilla.

Minä siinä puheluun sopertamaan, jotta "pakko lopettaa, tytär alkoi juuri takana oksentamaan".  Sinne jäi toinen osapuoli arpomaan missä takana ja miksi oksentaa. No, syytä emme kyllä tienneet mekään. Kurvasimme lähellä olevan huoltoaseman pihaan, minä kuorin kunniamerkin arvoisesti oksennuksella kuorrutetun ulkoiluasun Nasun päältä ja mies kipitti huoltsikalle paperia ostamaan.

Nasu-raasu näytti lähinnä surkealta ja selvästikin ihmetteli jotta "mitä tuo pahan makuinen töhnä joka mun suustani pulppuaa oikein on?" Ei muuta kuin veltoksi heittäytynyt ipana lain vastaisesti äidin syliin loppumatkaksi (se nasukan turvaistuin kuorrutettiin siis myös) ja pian kotiin toipumaan. 

Siellä se ipana nyt lepää korvike-pupu kainalossaan, Barba kun sai aimo annoksen mahanesteitä päälleen. Mitäpä ei tosi kaveri vastaan ottaisi...


Mutsi hei, mulla on hiukan hassu olo...
Ei perskules, pakko tulla alas. Kohta voi lentää laatta.

Minä istun pöllämystyneenä sohvan nurkassa ja muistelen, että eikös se nasukka ole kerran aiemminkin oksentanut? Ettei siitä vain olisi kutakuinkin tasan vuosi? Onko meillä joku "laatat kerran vuodessa" -teemat täällä vai? 

Ja jos on, niin kertokaa nyt ihmeessä kenelle saisi reklamoida näistä laattavuosipäivistä, oksennus kun haisee pahalle. En tykkää. Vaihtaisin nämä vaikka hikkapäiviin, sellaisiin siisteihin ja hajuttomiin.

6 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Äh. Mikä tahansa voittaa oksennustaudin. Pikaista paranemista!

Vadelmia kirjoitti...

Ei varmaan ole yhtäkkiä voinut iskeä matkapahoinvointi, kun ei aiemminkaan ole ollut?

Salla H kirjoitti...

Oksutaudissa pitää vaan aina toivoa, että se ei iske muuhun porukkaan. Meidän lapsilla oli tänä vuonna tosi outo oksutauti. Nuorempi oksensi kerran to-pe yönä ja toisen kerran pe-la yönä. Siinä se. Vanhempi oksensi kerran su-ma yönä. La-su yön ne oli mun äitillä hoidossa, joka sitten oksensikin su-ma yön kokonaan. Eli joku tarttuva tauti se kaiketi oli,mutta meidän lapsilla onneksi tosi lievänä. Toivottavasti Nasunkin tauti jää yhteen laattaan ja te aikuiset säilytte terveinä.

Anonyymi kirjoitti...

oksutauti on se vihoviimenen tauti jonka varmaan kukaan tahtoo:/mutta niin se vaan rantautui meillekin viime to-aamuna.Tirppa sen aloitti kukonlaulun aikaan ja sittenhän se kierti kuten arvatakin saattoi kaikissa 7:ssä perheemme lapsessa.pe-la yö oli kyllä joku aivan käsittämätön ruuhkayö kun kolme tyttöä oksusi vuorotellen ja välillä yhtäaikaa ja sai ravata kahdessa huoneessa,ei siinä paljon nukuttu,onneksi sain ottaa päikkärit päivällä niin vähän tasoitti.

pikaista paranemista Nasulle!<3

-Minna

Jemppa kirjoitti...

Toivottavasti oli vain yksi ainokainen kerta, ettekä saaneet oksennustautia! Meillä se tosiaan kävi juuri, eikä kyllä jäänyt ikävä!

Meille kävi muuten sama vika muutama viikko sitten, kun oltiin juuri lähdetty lapista ajelemaan kotiinpäin. Puoli tuntia ajettu, esikoinen jo nukahtanut kunnes yhtäkkiä alkoi oksentamaan ja oksensikin oikein sylin täydeltä! :/ Ei muuta kun riisumaan kuorrutetut vaatteet pakkasessa ja lapsi etupenkille lämmittelemään kun kaivan äkkiä jostain puhdasta päälle. Samalla mies yrittää siivota istuinta edes jotekin siedettävään kuntoon. Siinä me sitten ajettettiin seuraavat 11h oksennuksen hajussa kotiinpäin. :P IHANAA! Mutta se oli onneksi vain yksi kerta, eikä sen kummempaa. Tuo kunnon mahatauti tuli sitten seuraavalla viikolla. ;)

Heli kirjoitti...

Kati: Oot NIIN oikeassa! Allekirjoitan sen vimeistään nyt.

Vadelmia: Ehei, kyllä se nyt oli varmasti vatsapöpö, minä sen sitten todistin.

Salla H: Juuh, juurikin näin. Ja tietenkin se iski, ihan kamalana vielä. Hassua, et Nasulla oli sit ilmeisesti juurikin sama tauti kun teidän laspilla ja mulla taas joku infernaalinen vatsarutto.

-Minna: No niin, kiroaan yhdessä torstait! Niinhän se sit rantautui meillekin tai siis mulle to-aamuna. Otan todella osaa, en tajua miten olet kestänyt/jaksanut. Respect! Saitko sä ite sitä tautia sit lopulta?

Jemppa: Niin mäkin toivoin, mut toisin kävi. Huoh. Aika sissejä olette olleet, 11h tuntia oksunkäryssä ei mikään mieltäylentävä ajomatka ole! Me ajettiin 10min ja sekin otti nenään ihan kiitettävästi.