torstai 15. maaliskuuta 2012

Neulontahirviö raivotilassa

Olen näistä seikoista joskus aiemmin kertonutkin, mutta toistetaan nyt siis muutamia ominaisuuksia ihmisestä nimeltä Heli. Olen varsinainen Innostuja, todellakin isolla I:llä. Sytyn nollasta sataan mikrosekunneissa ja käärin hihani & alan tuumasta toimeen monesti nopeammin kuin mitä joku toinen on vasta lukenut lauseen loppuun. 

Tiedän, että on monia asioita, joita en osaa ja itse asiassa nautinkin itseni haastamisesta. Mitäs muuta varten täällä pallolla eletään kuin rakastamista ja itsensä kehittämistä varten, eikös? Hautaan saakka on mahdollista kasvaa, niin ihmisenä kuin taidoiltaankin. Tämä mottonani tungen itseäni tilanteisiin, joissa olen erittäin usein sen asian äärellä etten yksinkertaisesti vain osaa. Tunne on siis harvinaisen tuttu.

Se, mitä en edelleenkään kestä, on osaamattomuus ilman ratkaisua. Että en vain loppujen lopuksikaan tajua, opi, ymmärrä tai osaa. Se on, jumankekka sentään, niin riipivää ettei luonteeni taivu sitä edelleenkään sulattamaan. Eli sitä(kin) opetellaan edelleen.

Teen myös täysillä hommat johon ryhdyn. Mitän ei jumalauta söherretä puolivillaisesti, ennemmin sitten jätetään tekemättä kokonaan. Tässä asiassa olen, edelleen, sangen mustavalkoinen, vaikka monissa muissa asioissa pyrinkin näkemään harmaan eri sävyjä. Kaikki tai ei mitään, kuten on tullut todettuakin.

Eli, villatakki on VALMIS. Ja nyt on pistettävä sitten ärräpäitä peliin, sillä oli todella lähellä ettei takki päätynyt sisäpihamme biojäteroskikseen. Se perkeleen ohje heittäytyi sellaiseksi Rosettan kiveksi ihan loppumetreillä, että olin haljeta kiukusta. Puhisin, kirosin, paiskoin nuttua ympäri kämppää ja marmatin miehelle. En tajunnut, googlekaan ei auttanut, enkä lopulta enää tiennyt mitä tehdä.

Kunnes... tartuin oljenkorteen. Otin jokerin käyttöön, kilautin kaverille. Toisin sanoen, lähetin tuntemattomalle ihmiselle mailia yösydännä ja tilitin itkua nieleskellen sitä kuinka en vain osaa ja kuinka en enää tiedä mitä asialle voisi tehdä. Vaivalla tuherrettu neuletakkini jäisi ilman nappikaitaletta ja minä ilman neulontaohjeen sisälukutaitoa.


Onko se nyt heitellyt nämä kerätkin ympäriinsä siinä raivotilassaan?
Minäpä kerään ne tänne pussiin.

Kenellekö mailasin? No, rohkeasti vaan Kotipalapeli-blogin Rillirouskulle, ihanaiselle joka tuon villatakin ohjeen alun perinkin lukijoidensa kanssa jakoi (ohje löytyy edelleen blogin sivulinkeistä). Rilliksellähän on vallan ihana maku, hyvät jutut ja oikea meininki, minkä vuoksi hänen bloginsa kuuluu vakioblogeihini. Niihin, joiden parissa nautinnollisesti levähdän.

Ujostutti, nolostutti ja ennen kaikkea hirvitti kiusata toista moisella vuodatusmaililla, mutta ennen kuin ehdin katua liikaa, olin jo lähettänyt viestini siinä pohjattomassa ja kaiken harkinnan blokkaavassa neulontaraivossani. Sydän pamppaillen palasin maililleni katsomaan - ja voih! Siellä se odotti: ihana, pelastava vastaus! 

Eikä vastauksessa loistanut pelkästään tiedollinen apu, vaan ennen kaikkea juuri sellainen valmentajamainen psyykkausapu, jota tuolla syvällä epätoivoni hetkellä niin kipeästi kaipasin. Tiedättehän, vähän niin kuin maratoonarilta toiselle, neulojalta toiselle? Rillis, oot IHANA!


Entäs tämä mun apuni, vähän niin kuin puuhanaiselta toiselle?
Tässä sulle mutsi lankaa, alat vaan paukuttaa sitä neuletta nyt uudelleen.

Heti kun saan villatakkiin napit paikoilleen, ikuistan sen tänne teille todistusaineistoksi. Ettette vallan pelkäksi puhemieheksi epäile. Jeejee, neulontahieroglyfit - you'll never get me!

Samaan syssyyn voinen tunnustaa, että tuo voitto neuletakista edesauttoi aivan hirveän, suorastaan kyltymättömän, neulontamonsterin kuoriutumista, Tänään olimme mummolassa vieraisilla ja minä hamstrasin anopin neulontalehdestä seuraavien vaatteiden ohjeita. Sillä ei, tämä ei todellakaan päättynyt tähän, älkää luulkokaan. 


 Tsiigatkaa tyypit nyt hei tätäkin!
Mutsi on aivan seonnut näihin keriinsä, voi morjens.

Päinvastoin, tästä alkaa varsinainen sankaritaru, suorastaan eeppinen kertomus Helistä neulonnan ihmeellisessä maailmassa. Lankojakin on jo hamstrattuna ihan kiva kasa... buahahaha *nauraa syvää kurkkunaurua kohti kattoa*.

7 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Leivosbody - Lindex, ihana arvontavoitto Vadelmialta
* Pilvihaalarit - Jonkun itse taidolla ompelemat

Nimetön kirjoitti...

Plaah, tunnen tunteen! Mä oon aikaansaanut kolme Rilla-takkia, joista ensimmäinen meni hyvin samoissa merkeissä. Ensiksi tuskaa aiheutti etukappaleiden kaula-aukon kavennukset. Kysyin ohjeeseen apua jopa mieheltäni (joka oli ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa täysin neuvoton!). Minullekaan ei ihan riittänyt napinläpien tekemisessä pelkkä opastus "tee napinlävet". No minähän tein. Tuli ihan törkeät (ja ekaan takkiin napit on edelleen laittamatta). Seuraavaan takkiin sain jo apua - keneltäpä muulta kuin omalta äidiltäni :)
Tsemppiä kudontapuuhiin!
-Hilkka

L-E kirjoitti...

Muakin voi konsultoida jos iskee neulontaahdistus. Luulen siitä hommasta jotain ymmärtäväni (onko tuo sana? ymmärtäväni? onko? on taas lääkitys kohdillaan ;)).

Ilolla otin vastaan tiedon meille päin lähteneestä postista, hyvä etten heti rynnännyt laatikolle keskellä yötä... Juu-uh, eihän se siellä tietenkään nyt ole. Huomenna toivottavasti, vaikken ihan satavarma olekaan että jaksaako meidän postinkantaja tänne asti ihan joka perjantai :D.

Mutta kyllä vain luistelemme silti tytön kanssa jäistä tietä pitkin urhoollisesti kohti postilaatikkoa huomenna puolen päivän tietämissä. On ollutkin to-del-la huono postiviikko!

Nii-in ja sanoinko jo että mä niiiiin tiesin että sä onnistut villatakin väsäämään! Jos en sanonut niin nyt sanon että uskoin!

Näillä meidän tytöillä on varmaan joku synkronoitu kehitys :D.

Nimetön kirjoitti...

nyyh! mun minuminu-rakkauteen tuli särö! meidän pixie hoodie -gollege takki kutistui pesussa! Vielä mahtuu onneksi päälle, mutta se oli niin kivan reilu aluksi, uskoin että menee vielä syksylläkin, nyt ei toivoa että sinne asti mahtuu.. ehkä pitää tilata kokoa isompi, mutta plääh!

ps. olen kans satunnainen neuloja, mutta onneksi meillä on mummo joka jelppii ja jolta saa "tilata" neulomuksia ;)

Nimetön kirjoitti...

Onko kyseessä se kässänopen painajainen? Se on mulla työn alla :) Toinen hiha kohta valmiina, ja sitten hupun kimppuun. Ohjeen mukaan tehtynä hiha jäi kyllä monta senttiä vajaaksi, joten ne tein uusiksi lisäten silmukoita rutkasti :/

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos Helille kauniista sanoista! Aivan vanhan silmä tässä herkistyy, snif. Kuten aiemmin jo todettua, niin kuka tahansa olis vastannu niin sydäntäriipovaan ja epätoivoiseen viestiin. :D Hauska kuulla, että sait takin valmiiksi ja neulontakärpänen iski. Ootan kans sitä puremaa, ei oo tullu pitkään aikaan neulottua juurikaan mitään. Ehkä ne syksyn kuus villatakkia teetti pienen neulontaähkyn. ;)

Kuvaa takista odotamme! :)

Heli kirjoitti...

-Hilkka: Joo, siis ne kaula-aukon kavennukset oli hämmennystä herättäviä, samoin etukappaleiden kavennukset. Tässä kohdin jouduttiin purkamaan erinäinen määrä väärin tehtyä nelosta. Mutta lopullisesti hirtti kiinni se saaakelin nappilista, jota en vaan tajunnut. Vai oot sä painanut KOLME takkia? Respect! Mulla alkoi nyt kuvioneuleellinen villamekko ja ekat kerrokset on jo puettu... Huoh.

L-E: Aivan! Sähän tiedät asiasta kans! Minäpä kuule kiusaankin sua seuraavalla kerralla, sillä luoja tietää että niitä kertoja tulee! kiitos uskosta, vankka oli usko mullakin. Me oltiin ehkä sit ainoita? ;)

Anonyymi: Siis mitä?! Voi EI :( Mä en ole vielä pessyt sitä Pixietä, joten saas nähdä käyk mullekin noin... Ootko ollut yhteydessä kauppaan? PS. Lainaatko mummoasi? ;)

Anonyymi: Juurikin se! Ja painajainen mä ainakin sen kans olin, mies raasu sai toimittaa sen kärsivän kässänopen virkaa. Venaas vaan ku pääset sinne nappikaistaleiseen, tosin ehkä sä tajuat ne? Mä en, en sitten millään. Huoh.

Rillirusku: Hei Rillis! Sinä ihanainen pelastava enkeli valkoisine siipinesi! Todistusaineistoa varmasti luvassa, kunhan napit saapuvat. Koitan täältä etäältä toimittaa kärpäsen virkaa ja puraista sua.... rouskis! Toimiko?