torstai 24. toukokuuta 2012

Kymmenen kysymystä teille

Ai jai, Äitisiipien ihana Maria haastoi minut sangen hauskaan haasteeseen, jossa hän itse keksi kymmenen kysymystä, joihin toivoi vastauksia. Tällaisiinhan on ihan pakko heti osallistua eli päivän epistola olkoon tämä. Niiden, joita nämä blogihaasteet kysymyksineen kypsyttävät jo, kannattanee skipata päivän postaus.


 Mistä sä mutsi siihen ilmestyit, hiivitkö selän takaa?
Mä oli nääs just tässä tarkkailemassa tuota koiraa tuossa pari metrin päässä.


Hei hei haukku, näetkö sä mut?
Vitsit että mä tykkään noista karvaturreista!

Nämä olivat siis Marian kysymykset, mukana myös riipaisevan rehelliset ja intuitioon vahvasti nojaten suolletut vastaukseni.

1. Mistä haaveilet? Yleensäkin haaveilen monista asioista, sillä uskon siihen että haaveilu tekee ihmiselle hyvää. Kaikkia haaveita ei ole edes tarkoitettu toteutettavaksi, vaan niistä kuuluu vain haaveilla. Sitten on niitä toteutettavia (jos kantti kestää) haaveita, joista suurimpana on nyt se meidän oma rakas unelmatehtaamme. Tällä hetkellä unelmoin siis lähinnä tämän unelmamme onnistumisesta, parin kuukauden tai puolen vuoden päästä unelma voi jo olla muuttunutkin. Sellainen puuhapete minä olen.


2. Miten koet työn ja äitiyden yhdistämisen? Ihminen on kuin aivonsa; jokaisessa meistä on lukuisia puolia ja ominaisuuksia (osa meiltä itseltämmekin ehkä vielä salassa), jotka muodostavat sen kokonaisuuden, mikä tekee meistä niitä ihmisiä keitä olemme. Näin minussa on niin uranainen, puoliso, sisar, nainen, ystävä kuin äitikin. Onnellisimmillani olen, kun saan olla kaikkea tätä. Ja ehkäpä juuri tämän vuoksi en ole kokenut haasteita työn ja äitiyden yhdistämisessä, ainoa poikkeus lienee se Wienin-matkan aikana koettu infernaalinen ikävä.


3. Kissa vai koira vai ei kumpikaan? Kissa ja koira ja mielellään paljon muitakin eläimiä! Olen valtavan eläinrakas ja lapsuuden haaveissani olikin eläinlääkärin ammatti. Tämä haave koki kovan iskun kun peruskoulun työelämään tutustumisessa työskentelin kaksi viikkoa eläinlääkärin vastaanotolla ja itkin jokaisen lopetettavan, sairaan tai kärsivän eläimen äärellä. Taidan olla puuhaan siis ihan liian heikko ja lälly, joten eläimet ovat sitten seuranneet siviilielämän puolelle. Yksi elämäni kipeimmistä muistoista liittyy vanhan koiramme, dalmatiankoira Maran, lopettamiseen.

4. Mitä rakastat? (perheesi lisäksi)? Rakastan hyvää ruokaa, positiivisia ja innostavia ihmisiä, sanaleikkejä ja osuvaa huumoria, kunnon yöunia, pilatesta, kauniita esineitä ja onnistunutta designia/sisustusta, ystäviäni, Miniä (tiedän, kiinnyn niin helposti esineisiin) ja ennen kaikkea vapauttani. Vapaa sielu on onnellinen.

5. Mita inhoat? Inhoan kaksinaamaista pelien pelailua, epärehellisyyttä, nihkeitä ja kaikkea vastaan olevia ihmisiä jotka näkevät ainoastaan synkkyyttä, kadehtimista ja siitä syntyviä ilmiöitä, väkivaltaa sen kaikissa muodoissa, torakoita, punkkeja, oliiveja, absinttiä, luottamuksen pettämistä, sitä kun toinen jätetään pulaan, liiallista ja muut tallaavaa itsekkyyttä, likaisen kissalaatikon tai pahentuneen ruokajemman hajua.

6. Kolme parasta piirrettäsi? Tjaa... vain kolmeko? Vitsi, vitsi. Olen luova, positiivinen ja energinen tyyppi.

7. Huonot piirteesi? Olen kärsimätön, auktoriteettikammoinen ja nopeasti syttyvä sähikäinen.

8. Mitä pelkäät vai oletko peloton? Käsi sydämellä on tunnustettava etten oikeastaan pelkää mitään. Järkevämpi ihminen (lue: vaikkapa mieheni) tajuaisi unelmatehtaallakin pelätä yhtä sun toista asiaa, mutta minä se luotan jotta elämä kantaa.

9. Mitä musiikkia kuuntelet? Musiikki on minulle tärkeää ja sitä kuluu erilaisissa fiiliksissä paljon. Juoksulenkillä tai salilla kuulokkeista voi tulla WASPia, herkällä fiiliksellä saatan kuunnella vaikkapa Radioheadia. Lähes kaikki menee, jopa iskelmät.

10. Haastavinta äitiydessä? Tämäkin asia vaihtelee äitiyden mukana, sillä pienen vauvan äitinä olisin ehkä vastannut tähän jotain ihan muuta kuin nyt. Sillon todella moni asia oli haastavaa, tänä päivänä ne haastavuudet ovat siirtyneet arjen sujumisesta henkisemmälle puolelle. Haaste äitiydessä minulle on nyt se, että onnistun kasvattamaan tyttärestäni onnellisen, elämään luottavan posetiivarin, joka rakastaa itseään ja uskoo itseensä juuri sopivissa määrin. Ihmisen, joka uskaltaa, unelmoi, luottaa, tekee, ajattelee ja rakastaa.

11. Menovinkki kesään? Tampereella on kuulkaas asuntomessut, tänne kannattaa tulla. Sillä asuntomessujen ohella Tampere on ehkä maailman paras kesäkaupunki - ja tietysti olen puolueellinen!

Meikäläisen kannu on kyllä aina täynnä, hiekkaa meinaan.


Ja missäs se isi olikaan? Tuolla! 
Hyvä, pistän sen juomaan tämän.

Haasteeseen kuului se, että nyt saa keksiä itse nuo vastaavat kymmenen kysymystä, jotka sitten nakkaa seuraaville uhreille. Tässä tulevat siis meikäläisen kymmenen kovaa kymysystä, laitetaan mallamoijalle, ONIAlle ja Vadelmialle eteenpäin.
  1. Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
  2. Kadutko elämässäsi mitään?
  3. Kuinka torjut tai purat stressiä?
  4. "Silloin meni hermot ipanaani"
  5. "Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
  6. Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
  7. Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?
  8. "Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
  9. Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
  10. Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?
Ja koska on kurjaa jaella näitä aina vain bloggareiden kesken, haastankin nyt mukaan teidät rakkaat lukijamme! Vastatkaa yhteen, kahteen tai vaikka kaikkiin kysymyksiin ja kertokaa hieman itsestänne.

Ja kuten aina, nimimerkkien ohella anonyymiyskin on vallan buenoa. Kunhan vain kerrotte jotain! Nimim. Äärimmäisen utelias blogisti -77

18 kommenttia:

Tanttarella kirjoitti...

OU NOU!!!!
Mitkä NIIN ihanat Nasukalla on päällään??? Mistä sie oot nuo löytänyt/ostanut/saanut...kääk....
Mä tässä aina välillä oon koittanut teitä pongata, kun ilmeisesti (ainakin kuvista päätellen) liikumme hyvin samoilla paikoilla. Ilmeisen eriaikaan siis :) Tässä bonuksella, kun oon pöytää käynytjärkkäämässä, poikettiin siinä torilla parina päivänä haukkaamassa "välipalaa", eli kaikkea epäterveellistä, mutta NIIN hyvää. Siinä puistossa tytsi myös halusi käydä ja sitten käydään neitosen kanssa Sorsapuistossa "sorsussa" miltei pari kertaa viikossa tyydyttämässä tuon pienen lintuintoa :)

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Body ja shortsit - Aarrekid (Avaruusmatka-kuosi)
* Raidalliset sukkikset - Lundmyr of Sweden
* Kesäpopot - Gucio

Tanttarella: Tuossahan nuo, eriteltynä. Mikä erityisesti herätti sydämentykytyksiä? :) No hittolainen, meidän hoodeillahan te selvästi pyöritte! Mä kun olen päivät sorvin ääressä ja mies koti-iskänä, ei meitsiin oikeastaan voi törmätä viikolla kuin iltapuistoilun aikaan. Siitä tosin on jo tullut mukava tapa :) Ja viikonloppuisin olen toki päiväpuistoaikaankin messissä. Meneekö sulla Bonuksella hyvin kamaa? Meillä on siellä ollut säännöllisesti pöytä, mut viime kerralla meni niin huonosti et otettiin paussia. Kohonneet pöytävuokratkin ärsyttivät, grrr!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hauska postaus! tässäpä yhden lukijan raapustuksia:

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Riippuu päivästä, toisinaan lasi on ihan viimeistä tippaa myöten tyhjä, vaikka olisikin täynnä, toisinaan päinvastoin. Syytän kuukaudenkiertoa ja sokerihumalaa!

Kadutko elämässäsi mitään?
Kadun sitä, etten parikymppisenä ollut tarpeeksi rohkea tehdäkseni kipeitä ratkaisuja parisuhteasioissa. Kipuilut tuolloin olisivat säästäneet monelta surulta myöhemmässä elämässä.

Kuinka torjut tai purat stressiä?
Juoksulenkki on ehdottomasti paras tapa. Myös siivoaminen toimii, oikein kunnon raivopäinen lattialistojen ja suihkukopin jynssäys puhdistaa pään. Joskus kyllä ihan sohvalla makoilu toimii, toinen käsi karkkikulhossa, toinen kaukosäätimellä.

"Silloin meni hermot ipanaani"
Ihana 1-v tyttöni on maaninen tunkemaan käsiään/jalkojaan/lelujaan koiramme ruoka-ja juomakuppeihin. Ja kiellettäessä nauraa päin naamaa. Jep, minulla ei ole auktoriteettiä!

"Enpä olisi uskonut, että äitinä..." Selviän niin vähäisillä yöunilla. Vaikka lapsonen on nukkunut kuin enkeli pienestä saakka, olen kehittänyt aivan tosi hölmön kukkumiskäytännön. Vaikka tiedän herätyksen olevan seiskan aikaan viimeistään, yllätän itseni puuhastelemasta ja lueskelemasta harva se ilta vielä puoli kahden aikaan. Ja silti päivät rullaa ihan sujuvasti silmät auki. Ehkä se kaikki univelka sitten romahtaa joku päivä päälle...

Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
"Tytöt ei osaa matikkaa", "onneksi saitten tytön, pojat on niin villejä aina", "äidiksi tultuaan naiset ajattelevat vain vauvoja ja puhuvat vauvajuttuja". Näitä on aika paljon...

Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut? äitiys, opiskelu, itsenäisyys

"Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..." oolannin uuniranskalaiset helmansin majoneesilla. Puoli pussia iltapalana menee aika helposti, mutta sitä ei huudella gourmet-kavereille :)


Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit? kahvila-kirjakaupan perustaminen (joo, tosi originellia!)

Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa? Aion ostaa kesämokin kauniin järven rannalta, jossa voin istua illalla laiturilla ja kuunnella kuinka kuikka huutelee, katsella päivisin kuin lapsi/lapsenlapsi polskii vedessä ja leipoa sunnuntaisin mustikkapiirakkaa lähimetsän mustikoista.

Sarmanda kirjoitti...

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Yleensä täynnä. Joskus pitkän päivän jälkeen tyhjä, jolloin uni täyttää taas =P


Kadutko elämässäsi mitään?

Etten ymmärtänyt jättää vanhaa elämää heti 4kk:n jälkeen, vaan siihen meni aikaa hukkaan 14 vuotta. Ja nyt on IHANAA <3


Kuinka torjut tai purat stressiä?

Kuntosali, maksan laskut mitkä pystyn, viinilasi..tai parikin, mökkeily ja jokavuotinen viikon telttaleiri.


"Silloin meni hermot ipanaani"

Joka päivä jostain... Niitä kun on yhteensä 3 omaa ja 3 lainattua. Useinmiten hitaus, tyhmäily, tavaroiden levittely ja hukkaminen saa karvat pystyyn. Pienin levittelee tällä hetkellä mullat x100 kukkapurkeista.


"Enpä olisi uskonut, että äitinä..."

..olen parempi äiti kun käyn 3-4pv viikossa töissä, niin jaksan paremmin.


Stereotypia, joka sinua ärsyttää?

Ei nyt tule mieleen typiaa, mutta sen sijaan sana "premium". Kaikki missä on nykyään sana "premium" saa ainakin mut boikotoimaan. Ällö trendisana!


Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?

Iloinen, tomera ja yritteliäs.


"Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."

Sokeripiikit ja lakritsijäätelö.


Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?

Ulkomailla asuminen hetken aikaa. Ja taas totaalinen ammatinvaihto ihan johonkin muuhun.


Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?

Että rahaa olisin sen verran, ettei sitä tarvitsisi ajatella kokoajan. Ja haluan pitää mökin, kun se vanhemmiltani jää. Joko sisarusten kesken tai ostan omaksi...hmmm... =)

Tanttarella kirjoitti...

Tuo Aarrekidin setti on aivan syötävän suloinen ja nuo kengät...oumaikaad :)
Kyllä siellä kohtuuu hyvin menee, viimeksi myynti oli siinä parinsadan luokkaa, kun ei ollut kuitenkaan, kuin lastenvaatteita ja nekin tyyliin kaikki pois nurkista :)

Tanttarella kirjoitti...

Jos mäkin vastaan sitten tähän, kohta pelkkää mun tekstiä taas täynnä tää :)

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
Aamulla enemmän täynnä, iltaa kohti tyhjenee. Sohvalle tulee LIIAN usein taas torkahdettua iltaisin.

Kadutko elämässäsi mitään?
Vähän aikaisemmin ois voinut muistaa koulunsa käydä ja ehkä pikkasen hillitymmin nuoruuden elää joskus.

Kuinka torjut tai purat stressiä?

Olen tässä tosi huono. Pienen stressin avulla saan asiat luistamaan paremmin. Olen jossakin määrin perfektionisti (joka ei kylläkään näy kodissamme enää viiden lapsen jälkeen) ja se pitkän päälle ressaa pahasti. Iltaisin käyn nykyään juoksemassa(jos en ole jo nukahtanut siihen sohvalle)

"Silloin meni hermot ipanaani"
Vernuli pitää huolen mun hermojen pinnalla pysymisestä. Tyttö on koko ajan "iholla", kokoajan äänessä jne. Olenkin oppinut istumaan hiljaa ja tuijottamaan seinää, kun plikka oikein kälättää...

"Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
Edes ikinä olen. Nuorena vannoin, ettei minusta ikinä tule äitiä ja tätä hommaa olen mielestäni kohtuullisesti hoitanut nyt reilu 13-vuotta. Paras homma :)

Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
Puolessa persiissä roikkuvat housut, jotka vielä siihen vyöllä kiristetään ja asetellaan.
Nuorison kieli(myös omieni) Rageeminen, lagaaminen jne....huoh..

Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?

Liikakin kiltteys(olen opetellut sanomaan EI, eikä se vieläkään oikein suju), Rankka ja erilainen nuoruus on kasvattanut liiankin aikaisin isoksi, piiiitkä pinna

"Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
päärynäjätski, suklaa ja salmiakki, rikossarjat

Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
Se oma vaateputiikki johonkin kivijalkaan ja nettiin
Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?
Saattaapi olla tuo ylläoleva, ans kattoo ny ;D

Anonyymi kirjoitti...

Pakko vastata ;)
1. puoliksi tyhjä tällä hetkellä, toivottavasti jossain vaiheessa täynnä
2. voi, monta asiaa kadun, mutta minkäs teet, tehty mikä tehty!
3. liikunta liikunta ja liikunta
4. meijän napero on niin pieni, ettei siihen oo vielä hermot menny :)
5. ...olo on näin mukavaa!
6. ei kyllä tuu ny yhtään stereotypiaa ees mieleen (pää humisee tyhjyyttään..)
7. pitkä pinna, olen kaikkien kaveri, kiltteys
8. pirkan savusaunakalkkuna
9. oishan se ihana elellä jossain viidakossa villinä ja vapaana...
10. tokioon pitää päästä!

Anonyymi kirjoitti...

Minunkin oli aivan pakko vastata tähän kyselyyn. Nämä on kivoja, vaikka tuntuu, että toiset aina keksii "parempia" vastauksia. Tässä kuitenkin nämä minun:

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
Kyllä kumpaakin, mutta loppujen lopuksi puoliksi täynnä.

Kadutko elämässäsi mitään?
Kyllä. Pahoja sanoja ja tekoja. Joku joskus sanoi, ettei elämässä kannata katua tapahtuneita asioita, mutta kyllä minä kadun.

Kuinka torjut tai purat stressiä?
Hyvä kirja ja sohva. Ruuhkassa istuessa ajattelen, etten hermoilemalla pääse kuitenkaan yhtään nopeammin. Tietoisesti hiljentämällä.

"Silloin meni hermot ipanaani"
kun huuto jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

"Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
oleminen olisi näin kokonaisvaltaisaa. Joskus ajattelin, ettei minusta ehkä äitiä tulekaan.

Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
Naistrn ja miesten työt.

Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?
Ulkoinen habitus, ystävät, jotka todella tuntevat minut ja historiani sekä poikani.

"Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
sipsit!

Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
Työ eläinten suojelun parissa. Pysyy unelmana, koska olen aivan liian herkka sairaiden, loukkantuneiden ja hylättyjen eläinten suhteen.

Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?
Mp-kortti ja oma pyörä!

t. Tiina ja A.

Taskulaatikko kirjoitti...

Sun tytöllä on kyllä aivan ihanat hiukset. Mä ootin koko odotus ajan että meidänkin tytölle olis tullu ton väriset hiukset kun mun isän puolella suvussa kaikki (myös minä) on ollu lapsena valkotukkasia. mutta toisin kävi. Me saatiinkin oma pikku punapää :)
tervetuloa kurkkimaan blokiani jossa seikkailee tyttäreni Peppi. Kuv painotteinen bloki ainakin tällä hetkellä
http://pepinelamaa.blogspot.com/

Anonyymi kirjoitti...

1)Riippuu vähän sisällöstä. Jos on jotain hyvää mitä voisin ottaa enemmänkin, vastaisin puoliksi tyhjä. Jos taas jotain epämieluisaa niin silloin tietty puoliksi täynnä. Ehkä oon realisti ja vastaan puolillaan ;)
2)En kadu, vaikka tyhmyyksiä on joskus tullutkin tehtyä.
3)Loikoilemalla tai hikoilemalla
6)"Eihän tätä voi nainen tehdä, tää on miesten juttuja" / ja toisin päin.
7)huonot jutut, hirvimäinen liikehdintä ja kärsimättömyys
8) en kerro
10) Istanbuliin pitäisi päästä kebabille

Anonyymi kirjoitti...

^Toi olin siis mä. -Hilkka

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Juoksulenkki rulettaa täälläkin päässä! Samoin yökukkuminen on tuskaisan tuttua ja se on vaan pahentunut nyt kun käyn töissä eli olis oikeasti herättävä 5 päivä viikosta. Huoh. En vaan opi. Ja Oolannin raut tekee kauppansa täälläkin, tosin viimeisin löytö on ne chiliranut...mmmm!

Sarmanda: Joskus joidenkin asioiden tajuamiseen voi tuntua uppoavan tuhottomasti aikaa, mutta silloin ei tiedäkään kuinka paljolta tuo siihen panostettu aika voi myöhemmin elämässä ollakaan. Tämän olen ainakin itse oppinut, kantapään kautta tietenkin :)

Tanttarella: Mahtava myynti! Respect! Ja hei, kyllä nuoruuden PITÄÄ olla epähillitty, sanoo yksi enitinen hillitön nuori ;) Ja ihailen sua kyllä ihan kybällä jos saat käytyä iltalenkeillä, mä (edelleen) vaan haaveilen niistä. Sohvan seireenilaulu voittaa, illasta toiseen. Ja ihan mahtavaa jos vaateputiikin pykäät! Kerro heti niin saat meisä asiakkaita :)

Anonyymi: Mmmm... Pirkan kalkkkunat! Toimii täälläkin päässä. Ja Tokiosta voin kertoa, että vallan mahtava on - sinne sun on päästävä! Et tule pettymään ja on unelmoimisen arvoinen. Itse olen käyyt työmatkoilla ja nyt haaveilen meneväni vapaa-ajallakin.

Tiina ja A.: Tiekkä, mä ajattelen aina ihan samalla tavalla ruuhkassa. Ja sillon ku oon myöhässä ajattelen, et mä olen nyt tässä ja tuun myöhästyyn, enää sille ei voi mitään. Piste. Ja ihan mahtavaa, toinen eläinherkkis! Meillä on siis yhteinen unelma ja yhtenevyyttä luonteessammekin! :) MP-kortti ja oma pyörä oli munkin elämä 5 vuotta sitten ja sit vaan, kuvittele, menin ja tein sen. Suosittelen lämmöllä! Ja mä en aluks osannut edes ketjuja rasvata, mut niin sitä vaan oppii. Ja Honda, osta Honda ;)

Taskulaatikko: Nasun letti on kyllä mahtava, tosin hinta on jatkuva rastakasa takaraivolla jos jättää setvimättä yhtenä päivänä. Kävin vastavierailulla, valloittava punapää teillä! Nasullahan oli punainen syntymätukka ja miehen suvussa punageenejä, joten hetken aikaa me taas odoteltiin punapäätä :)

-Hilkka: Sinäkö se oot? :) Tyhmyydethän kuuluu elämään ja just mietin, et jos niitä alkais katuun, ei muuta ehtis tehdäkään, hihi. Mut vastavuoroisesti sitä voi sit tuntea itsensä fiksuksi kun ei tee niitä. Vastakappaleita, sano. Toi "hirvimäinen liikehdintä" sai mut purskauttaa kolat suustani, se on nähtävä livenä! Ja kerrokerrokerro se paheesi!!!! ;)

Catharina kirjoitti...

1. Puoliksi täynnä aina =) olen ehkä liian positiivinen. Mutta minulla on oma laalaalandia missä kaikki on aina hyvin tai ainakin sillä pahalla oli todella hyvä tarkoitus ;)

2. En kadu mitään, en edes niitä ei niin fiksuja tekoja. Ilman kaikkea mitä olen tehnyt taikka jättänyt tekemättä en olisi se ihminen joka olen tänään.

3. Pidän stressistä. Stressi saa minut toimimaan joten en vastaus kysymykseen on että en kai mitenkään.

4. Uhmaikäisen kanssa joka päivä ja monta kertaa....parhaiten muistan kuitenkin kerran jolloin hän tyhjensi kukkaruukun mullat valkoiselle nojatuolille missä oli kasa juuri pestyä pyykkiä. Samalla kun siivosin tätä sotkua onnistui hän jollain konstilla tyhjentämään fatboysta styrokskuulia ympäri kämppää...niitä siivosin sitten aika kauan pois...

5. muistuttaisin niin paljon omia vanhempiani

6. Finlandssvenska bättre folk ja kaikki siihen liittyvä

8. Popcorn ja suolaiset paahdetut mantelit

9. Baarimikkona työskentely ausseissa

10. Haluan nähdä tasmaanian tuholaisen =D

Anonyymi kirjoitti...

Meiltä löytyykin jo yksi Honda autotallista. :) Kun rahaa ja aikaa on ja poika kasvaa niin sitten ns. tartun pyörää sarvista. :) Saattaa mennä 5 tai 15 vuotta, kuka tietää...

t. Tiina ja A.

Anonyymi kirjoitti...

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
-Riippuu päivästä.

Kadutko elämässäsi mitään?
-En varsinaisesti kadu, mutta harmittelen eniten sitä, kun en nuorena aikuisena tehnyt valintoja oman mielen mukaan, vaan kuuntelin liiaksi vanhempiani

Kuinka torjut tai purat stressiä?
-En osaa torjua sitä, joten äärimmilleen stressaantuneena huudan ja räyhään niin kauan, että mies tajuaa pakata lapset autoon ja hurauttaa mummolaan. Sitten kaivaudun sänkyyn kirjan kanssa ja luen kunnes nukahdan.

"Silloin meni hermot ipanaani"
-6v heittäytyy välillä vauvaksi ekä olevinaan muista miten puetaan yms. ja silloin kyllä kilahdan.
"Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
....hurahdan lastenvaatteisiin, siis tiettyihin merkkeihin! Ja miten ylisuojeleva minusta tulikaan...

Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
-kotiäiti/uraäiti-jaottelu kyrsii juuri tällä hetkellä. Silloin kun vielä olin yh, raivostutti se automaattinen oletus että yh:t elävät köyhyysrajan alapuolella sossun tuella. Ja töissä sentäs kävin, ilman tukia!

Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?
-Pitkä punainen tukka, kummallinen huumori ja Helin logiikka.

"Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
-Luen lehdistä AINA kaikki arvontojen voittajat yms. nimiluettelot...

Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
-Haluan Ibizalle tai johonkin muuhun bilemestaan esitanssijaksi!

Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?
-Tämän kesän aikana aion vielä laihtua 8kg, aloittaa kuntosalitreenin ja koirakin aiotaan hankkia. Sen kauemmas en ole uskaltanut unelmoida :)

Terv. Kaimasi

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on unelma isommasta kodista. Ensin pitää vaan myydä vanha koti pois ja saada työpaikka. Pätkätyöläisenä sain lopputilin kun ilmoitin olevani raskaana,ja näin sinkkuäitinä se tietysti lisää vähän haasteita elämään... Mutta eiköhän asiat järjesty! Siihen asti suunnittelen mielessäni sisustusta ja hankin jo varastoon jotain pieniä juttuja. -Maaria

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Heli, tämä oli kiva :-)

Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
Vähän molempia.

Kadutko elämässäsi mitään?
Itseni epäilemistä.

Kuinka torjut tai purat stressiä?
Paras stressinpurkaja on ymmärtävät ystävät ja raikuva nauru.

"Silloin meni hermot ipanaani"
Kun se suutuspäissään iskee upouudet hampaansa olkapäähäni.

"Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
Ottaa välillä oikeasti tosi paljon pannuun. Ja että jonakin päivänä rupean riitelemään kotitöistä. Ja että toistenkin lasten tuska vääntää sydämestä. Esimerkiksi nälänhätä tai vaikka teho-hoidossa olevien lasten oikeus vanhempiinsa.

Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
Miehet töissä, naiset kotona :-).

Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?
Apua, taidan vielä olla identiteettikriisissä äidiksi tulemisen jäljitä. Sanotaan hymy, ääni ja sinnikkyys.

"Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
Netti ja suklaa.

Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
Musta vähän tuntuu siltä, että jos unelmista alkaa puhua tai ne myöntää itselleen, ne aika usein myöhemmin toteutuu jossakin muodossa.

Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?
Oman elämän herruus ja INTERRAIL!

/Liisi
/

Heli kirjoitti...

Catharina: Eihän voi olla liian positiivinen, eihän? Mä oon just samanlainen ku sä meinaan ;) Ja noi taaperosotkut on kyllä mullekin välillä se juttu, johon hermot saattaa mennä. Sitä kun on jatkunut jo aikas kauan... Mä taas haluan nähdä vesinokkaeläimen - ja aion vielä nähdäkin!

Tiina ja A. : Oikein! Niin oikein! Sullahan on siellä jo vermeetkin valmiina *huokaisee kateellisena*

Kaimani: Osaathan sä purkaa stressiä, vallan loistava keino! Saat kämpän itsellesi, rauhan ja aikaa lukea. Nerokasta sanon mä. Ja Helin logiikka kuulostaa jopa petollisen hyvältä, allekirjoitan täysin ;)

-Maaria: Voihan muna mitä kohtelua! Jumankekka että riepoo, tulistuin heti! Aivan perseestä irtisanoa sut, en voi tajuta, törkeää! Mä oon varma että sen kodin vielä saat ja mieti: sitten sulla on jo suunnitelmia valmiina eikä tarvtse vallan nollasta aloittaa. Siitä vaan mielessä sisustamaan ja pikku hiljaa pikku juttuja hommaamaan, niin ne on meidänkin kodin kalusteet kotiinsa tulleet. Tsemppiä!

/Liisi: Miten loistava pointti - itseään ei tule epäillä. Itseensä pitää luottaa ja omaa ääntä kuunnella. Niin se vaan on, avain onneen. Ja raikuva nauru allekirjoitetaan täälläkin täysin sydämin, jos se musta on kiinni lähden tältä pallolta aikanaan raikuvasti hohotellen :D Mä olen muuten huomannut tuon saman, lapsen tuskaa tai hätää ei kestä enää laisinkaan. Ei yhdenkään lapsen. Heti tulee itku ja kurkkua puristaa.