perjantai 23. joulukuuta 2011

Luukun avaamisen anatomia

Ihana Kinderin joulukalenteri lähenee loppuaan ja oikein jännittää millaisen mörön ne ovat kaiken huipuksi säästäneet. Kalenteristahan on kuoriutunut suklaapatukoita ja niitä kuuluisia suklaamuniakin, joten aika lailla pitää suklaatehtaan tuotekehityksessä olla ideamyrskynnyt, että voivat pistää vielä noita normiluukkujaan paremmaksi. Odotukset ovat silti korkealla. 

Nasuhan rakastaa kalenteria aivan kuten vanhempansakin. Kalenterin avaaminen on meille aivan erityinen tapahtuma, varsinaine perhetraditio, jota varten kaikkien perheenjäsenten tulee olla kotona. Luukkuja ei avata yhden puuttuessa. 

Sitten kun työssä ollut osapuoli on kotiutunut keräännymme sohvalle, otamme kalenterin esiin (jolloin Nasu alkaa viuhtoa sen suuntaan vimmastusti ja hokea "Ka, ka") ja pyhä suoritus voi alkaa. 

Joo joo, mut ei tässä nyt lettiä ehdi kampaamaan kun on yks luukku avattavana.

Mies raottaa oikean luukun kulmaa, jonka jälkeen nasukan on helpompi saada siitä ote. Tämän jälkeen puuha siirtyy nasselille, joka kädet innosta täristen repii luukun juuri sen verran auki, että saa tungettua nyrkkinsä sisään. 

 Tule, tule! Tule nyt tädin käteen sieltä, senkin liukas pentele.

Seuraa ankaraa kopelointia, joka päätyy voitonriemuisesti esiin vedettyyn nyrkkiin. Nyrkistä pursuaa sitten se Kinderin kulloinenkin suklaayllätys.

 Kato mutsi, voi ihmettä, tällaiset tuli. Ja kaksin kappalein vielä.


Kyyl-lä, varmistan, luukku on tyhjä.
Ja te haluatte nyt tietty osuutenne? Vaikka se olin mä joka uurasti, hmm...

Suklaa jaetaan kaikkien meidän kolmen kesken ja kyllä, myös nasukka saa oman osuutensa. Siinä kaatui taas sekin pyhä kasvatusperiaate ("napero ei sitten saa karkkia / suklaata ennen kuin osaa sitä itse pyytää") niin että ryminä vaan käy. Eli moikka vaan kaikki, täällä rakas sanasyöppönne raportoi jälleen.


Jaahans, testataanpas sitten miltä Kindetr tänään maistuu.
Mmmmm... keskitäyteläinen, rikas sävy, pehmeä suuhun sulavuus.


 Kyllä, I approve.
Tänäänkin.

Tänään olemme Nasun kanssa hakeneet viimeiset joululahjat ja pitäneet jouluvastaanottoa erinäisille sukulaiskattauksille. Kävimme illalla myös serkkulassa piparitaloa rakentelemassa, oma uunimme kun on edelleen rikki. On meinaan ollut kesästä saakka, mutta hei, mikäs kiire tässä. Mies soitti syyskuussa korjaajalle, joka lupasi "soittaa ihan just takaisin". Sitä soittoa odotellessa...

Päälle valikoitui jonkun minua taitavamman ompelemat haalarit, jotka Facebookin myyntipalstalta pongasin. Erityisen hauskaa noissa on tuo leijonien suunta, etupuolella eteenpäin ja takapuolella luonnollisesti taaksepäin. 

Nasun fiilikset olivat kuvaamishetkellä myös melko nurinkuriset, alkoi meinaan silmissä jo painaa pitkä & puuhakas päivä ja mutsi sen kun vaan räiskytteli salamalla silmiin. Vähemmästäkin naama vääntyy.

Ennen nukkumaanmenoa mun on ihan pakko tarkistaa että koristeet ovat paikoillaan.


Sit hieman jouluista tunnelmamusiikkia.... jaa MITÄ?
Siis en to-del-la-kaan ole menossa nukkumaan vielä, älä unta näe.
**********
Keltainen body - Albababy
Leijonahaalarit - Metsolan kankaasta jonkun taitavan itse ompelemat
Mallin suunta - Kohti sänkyä ja unimaata

3 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Pssst. Kangas on Kameleon designin leijonia ei Metsolan. Vai ymmärsinkös mä jotain nyt väärin? No, ei kai se niin nuukaa ole :D.

Ja mun mielestä Kinderit on liian ällömakeita mutta hyvä ettei kaikki tykkää samasta jää niille jotka tykkää niin enemmän ;).

Onnellista joulua teille!

Salla H kirjoitti...

Nasu osaa syödä suklaata tosi siististi! Meillä esikoisella valuu vieläkin kaikki suklaat suupieliä pitkin. Nuorempi osaa kyllä syödä kanssa tosi hyvin. Oisko sukupuolijuttu :)

Ihanaa joulua sinne! Mulla on täällä perunalaatikko uunissa ja huomenna sitten kohti Savvoo.

Mukava kuulla sitten miten vietätte joulua, kun teillä on kuitenkin ilmeisesti valtaosa sukulaisista tästä läheltä. Meillä se on aina valinta kysymys, joko tai (ja tähän asti lähes poikkeuksetta ollaan savossa oltu).

Heli kirjoitti...

L-E: Olet muuten aivan oikeassa, kangas onkin Kameleontin eikä Metsolan, kiitos korjauksesta!

siis mitä, Kinderithän on ihan parhaita! :) Ihanaa ja rauhaisaa joulua teille myös!

Salla H: Kun on kato tarpeeksi herkkua, ni ei siinä sit suupieliä pitkin anneta valua - näemmä :) Oikein mukavaa joulua teillekin sinne Savoon!