Ihan kohta, puolen tunnin päästä mies pääsee töistä ja lähdemme kuusimetsälle. Tai no, sen urbaanille versiolle eli pakkaudumme Miniin (ja kyllä, verbi on juuri oikea tässä yhteydessä) ja ajamme jonnekin ostosparatiisiin hakemaan sen. Kuten osa teistä kommentoikin, kuusen kuljettaminen on sellainen prosessi tuolla meidän perheautollamme ettei toisesta väliä.
Sitä on vuosien saatossa kuljeteltu mitä luovimmin, sillä aiempi automme (tädiltäni saatu Nissan Micra -90) ei juuri tilavuudellaan juhlinut. Pienellä autolla on siis mennä körötelty jo vuosia. On suoritettu yllättävänkin monta muuttoa, raahattu huonekaluja, Ikea-löytöjä (aikana kun sitä varten piti matkustaa Helsinkiin saakka) ja joulukuusia. Muun muassa. Joten ihan noviiseja emmme asiassa enää ole.
Kuusi matkustaa joko halki auton levittäytyvänä puskana (ei niin matkustajaystävällinen vaihtoehto) tai sitten katolla. Luultavimmin tänä vuonna se saa vallata taas tuon halkaisija-tilan. Mutta pääasia että kuusi nyt tulee, jee jee!
Nasulla on jatkunut Metsola-teemaviiot, tänään oli sitten musta-keltaista vuorossa. Minkäs teet, tuntuu että Metsolan suunnittelijat kurkkivat suoraan pääni sisälle, sen verran on nämä niiden tuotokset viime aikoina iskeneet. Ja ei, eivät vieläkään tajua sponssata meitä.
Mutsi hei, tuu kuunteleen! Riki kehrää.
No mihin se nyt hävis? Pikkasen ku taputtelin...
Mä jätän Rikille maidosta jämät, musta tuntuu et se arvostaa sitä.
Tulispa mies jo, en malta odottaa! Olo on kuin lapsella ennen jouluaattoa, mahtavaa päästä koristelemaan kuusta Nasun kanssa. Yhden ihanan perinteen ensimmäinen kerta.
Mitä sä mutsi oikein riehut siinä ympäriinsä?
1 kommentti:
Voi vitsi miten ihanaa kun itselläkin on pitkästä aikaa oikeaa joulufiilistä! Johtunee noista lapsokaisista <3 Tänään tehtiin koko perhe pipareita, ai kun oli hyviä :) Huomenna mekin lähdetään kuusen hakuun.
Ihana Nasu <3
Lähetä kommentti