keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulu tuli taloon

Eilen haettiin pitkällisen polemiikin jälkeen kuusi Bauhausista. Tai no, ei se oikeasti mikään kuusi ole, vaan Kaukaasian pihta. Tuntuu jotenkin hassulta, että jostain Kaukaasian aroilta on olohuoneemme keskelle rahdattu puu. Mutta näinhän se on nähtävä.

Syy miksi polemiikkia niin vinhasti Bauhausin käytävillä eilen käytiin oli se, että mies vastusti puuta henkeen ja vereen. Ei siis puuta ylipäänsä, vaan tuota miltään tuoksumatonta (anteeksi, korjaan, pahalta tuoksuvaa) pihtaa. Allekirjoitan täysin sen, että kuusen pitäisi olla kotimainen, ihanalta havulta tuoksuva joulukuusi. Mutta kun...

Tänä vuonna joulukuusemme oli saanut yllättäviä vaatimuksia, minkä vuoksi ällö pihta vei lopulta voiton. Kuusemme oli nimittäin:
  • kestettävä yksi taapero ja yksi innokas katti
  • kestettävä aika ennen joulua ja joulun jälkeen
  • varistava mahdollisimman vähän
  • tultava meille jo useampi päivä ennen aattoa
  • maksettava max 25€, kaikki sen päälle on älytöntä
  • näytettävä joulukuuselta ja mieluusti tuoksuttava myös siltä
 

On se ehkä tylsä ja pahanhajuinen, mutta nätti. Nätti se on silti.

Tuolla se pihtan pentele nyt kirjastossa seisoo ja on kyllä mun mielestä melko ihana. Eilen yhdessä sen koristelimme, Nasu haki pussista palloja ja toi niitä yksitellen, mitä niitä sitten ripustelin. Pakko myöntää, että olin aikas täpinöissäni. Tässä me vaan kuusta koristelemme, minä ja tyttäreni. 

En vieläkään aina voi uskoa, että nasukka on totta. Ettei se ole vain ihana, pitkä uni, vaan että todella saan pitää sen tyttärenäni. Forever and ever. Minä se olen se onnekas tyyppi, tiedä kuinka täpinöissään nasukka on meikäläisestä. Varsinkaan murrosiässä, hehe.

Mä laitan tän pallon tähän ja tän tänne.
*********
Keltainen body - Tutta Itämaiset norsut
Turkoosit kilpparihaalarit - Me&I
Kuvan kuusi - Se ankea pihta Bauhausista

Koti on muutenkin saanut jouluisia koristeita ylleen. Löytyy punaisia tyynyjä ja pöytäliinoja, olkipukkeja, iloisena touhuavia tonttuja ja kaiken maailman lutuisia joulukoristeita, joita mieheni on pikkuruisena värkännyt. Tiedättehän, silkkipaperista tehtyjä tauluja, pahvisia loistekynttilöitä ja muuta hellyttävää.


Karkkeja ja enkuleita, muiden muassa. 
Kuusi on iloisen värikäs musta-valkoiseen kämppäämme verrattuna, kuin koru.

Nasu on innoissaan kaikista näistä uusista kodin uusista jutuista, erityisesti tontuista. Jos normaalisti asia menee niin, että lapset eivät saa rauhaa heitä tarkkailevilta tontuilta, menee se meillä kyllä iloisesti toisin päin. Tontut eivät saa hetken rauhaa pieniltä tahmatassuilta.

Tontut saapuivat ikkunalaudoille.

 Kuten myös pieni utelias käsi.

Mutsi hei, mä haluun tonkin! Ton tossa.


Hngh! Kunnon venytys ja tonttu on minun.


Oookkei, ja sit seuraavaksi tuo tötteröhattuinen tuolta.   
Jospa hieman kurkotan...


Kas näin! Tässäpä teillekin tonttu, kaikkihan niistä tykkää.
Olkaa niin hyvät.

3 kommenttia:

L-E kirjoitti...

:O Luulin olevani ainoa 1-vuotiaan äiti, joka ihmettelee joka päivä suurta onneaan ja sitä että tytär todellakin on omani! En sitten ollutkaan :).

Hmm... Kyllähän teillekin tosiaan nettiystävämummo (ja mieluiten tietysti juuri neulova sellainen) olisi saatava. Harmi kun niitä ei ole jonossa missään. Omani löysin onnekkaasti eräästä netin neulontaa harrastavasta yhteisöstä, ai että kävi kerrankin onni! Sun täytyy laittaa tänne nettiystävämummo-etsintäkuulutus! Kai tätä nyt joku sellainenkin lukee, vääryys on jos ei!

Ja juukelis, teillä on kyllä onnellinen lapsi kun saa tällätä kuuseen (tai mikä ihme se nyt olikaan) noin paljon koristeita! Itseäni harmitti aina kun äiti käski, määräsi ja pakotti lopettamaan kuusen koristelun tyyliseikkojen takia vasta kun olin päässyt alkuun. Taas yksi lapsuuden suurista traumoista (mistä näitä riittää!).

Juuh ja hieno yhdistelmä nuo Tutan retronorsut ja kilpparihaalarit! Ei, ihan heti tulis mieleen.

Nimetön kirjoitti...

Raaaah, kirjoittelin tänne pitkät pätkät ja sitten bloggeri alkoi hylkimään. :(

Mutta, sitä piti sanomani että ihana kuusi, aivan kertakaikkisen valloittava Nasu ja erityismaininta ihanasta Metsolan neulemekosta tuolla aikaisemmassa postauksessa. Hetken taasen jo mietin että pitäisikö tuollainen hamstrata varastoon jos joskus vielä saisimme tytön poitsulle leikkikaveriksi. :D

Ja kyllä, myös tämä äiti mietiskelee harvasepäivä poitsun touhuja seuraillessaan että voiko tuo ihanuus oikeasti olla meidän. Uskomatonta. Hyvin tehty. *taputtaa itseään (ja miestäkin toki) olalle*

Eeva

Heli kirjoitti...

L-E: Täytynee tosiaan tehdä joku nettimummo-etsintäkuulutus-postaus, sellaista tarvittaisiin todella. Varsinkin näin talvisen aikaan! Kaikissa sisustusblogiessa ja -lehdissä on nyt niin kamalasti kaikkia ankeita minikuusia parilla pallolla. Kyllä sen kunnon kuusi pitää olla! Ja kunnolla kans koristeita, ei mitään neljää vakoista palloa ja tähteä. Aamen.

Eeva: saatanan Bloggeri, prkl! Miksi se aina pilaa kaiken? Pitäis varmaan siirtyä Word Pressiin. Se neulemekko on kyllä pelottavan ihana, melkein tekis mieleni itsenikin tunkea sellaiseen. Mutta mistäpä löytyisi tarpeeksi suuri? :(