Mieheni mummi, tuo maailman ihanin isomummi, asuu noin tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Hän asuu sellaisessa aidossa punaisessa mummonmökissä, jonka pihapiirissä on aitta, sauna ja pihapiirin laidassa virtaava joki. Ympärillä levittäytyvät pellot ja pihaan vie isomummin nimen mukaan nimetty tie. Ei tarvinne erikseen korostaa kuinka idyllinen paikka on.
Käymme isomummia moikkaamassa ehkäpä pari kertaa vuodessa, joka joulu ainakin. Meillä on jouluperinteenä käydä isomummin luona jouluaterialla ennen joulua ja tässä perinteessä olen saanut olla mukana jo suhteemme alkuajoista lähtien. Perinne on sanalla sanoen ihana.
Nasun päivän asuksi valittiin jouluista, lämmintä ja sellaista maalaistalon idylliin sopivaa, vaikkei isomummin koti nyt mikään maatila olekaan. Täytyy tunnustaa, että heti ensi hetkestä tämä Metsolan joulumekko pompsahti uudeksi lempivaatteeksi, niin älyttömän suloinen ja pehmoinen se vaan on. Neuloisin itse tällaisen, jos vain osaisin. Ja kuten näkyy, paljettipanta tossuineen on suosiossa myös.
Ai että, otan itse täältä kaapista namia. Maistuiskos mutsi sulle keksi?
(huomatkaa nuhteeton ilmeeni)
Joko lähdetään? Nappaan täältä vaan haalarin matkan varalle (nuhteettomuus jatkuu).
Jeejee, me lähdetään isomummin luo!
*********
Valkoinen body, sukkikset, panta ja tossut - H&M
Punainen villamekko - Metsola
Mallin energiataso - Vaihteeksi huipussaan
Eilen oli siis vuosittaisen jouluaterian vuoro ja käänsimme Minin nokan kohti mummilaa jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Aikatauluista johtuen nasukalla jäi jälleen päikkärit väliin, mitä nyt kymmenen minuuttia ennen mummilan pihapiiriin kurvaamista takapenkillä näytti tältä. Tottahan se on, automatkat ovat unettavia.
Näen unta suklaisista joulukalenterista, leluista ja isomummista, joka odottaa jo mua.
Isomummin valmistamassa jouluateriassa on ruotsalaisia elementtejä, sillä isomummi on asunut vuosia Ruotsissa. Mieshän on syntynytkin Ruotsissa, on Uppsalan poikia oikein. Aterialla on siis tarjolla mm. lihapulia ja pekonia, mikä nauratti minua alkuvuosina. Ja juomana pitää aina olla Julmustiä, tuota makeaa limsanmakuista joulujuomaa, jota mieheni joka joulu metsästää kieli suusta roikkuen. Se on kuulkaas joulu pilalla ilman mustia. Julmust = must have.
Nasulla ei mennyt montaa sekuntia kavuta mummilan tuoleille ja ennen kuin ehdin kameraa kädestäni pöydälle laskea, oli se jo varastanut kahvipöydästä sokeripalan. Mistä tiesikin niin nopeasti suuhunsa tunkea?
Nopeasti aarre nyrkin suojissa huulille ja siitä suun sisälle turvaan.
Kas noin, nyt voin puolustaa sitä hampaillani.
Mmmmmm... nannaa.
O-ou, iskä tulee. Taidanpa pistellä vauhdilla nämä loput.
Isomummilla ja Nasulla on oma leikkinsä, jossa nasukka asettuu mummin jalkojen päälle ja mummi heijaa ees taas. Ei voi kuin ihailla 83-vuotiaan jalkalihaksia, sen verran vauhdikkaat kyydit nasukka taas sai.
Hii-ohoi, tästä se taas lähtee!
Hyvä isomummiii! Lujempaa, vieläkin lujempaa!
Me ollaan hyvä tiimi, isomummi ja mä.
Me tykätään samoista asioista, kuten vaikkapa tästä leikistä ja leivonnaisista.
Illemmalla kotiin rantautui väsynyt, mutta onnellinen kööri. Tapansa mukaan isomummi pakkasi mukaamme itse neulomansa villasukat, joita ilman ainakaan minä en talveani pärjää. Suunnitelmissa oli hakea kotimatkalla vielä joulukuusi, mutta jotain rotia niidenkin hintoihin! En vain pysty maksamaan kuusesta 40-60€, oli se sitten kuinka kaunis tahansa.
Huomenillalla sitten uudemmalla onnella, haluan nähkääs tänä vuonna kuusen sisälle jo usempi päivä ennen aattoa. Meillä kun on perinteisesti kannettu sisään se Tammelantorin aattokaupan jämäkuusi, miehen mukaan saa kuulemma hyvään poiskanto-hintaan. Mutta tänä vuonna päätin, että kuusesta on nyt saatava nauttia jo joulunalusaikana. Eli huomenna meille tulee kuusi, piste.
Siis todellakin mulle lisää tällaista joulukivaa tutkittavaksi!
(huomatkaa mallin huoleton tuulitukka)
4 kommenttia:
Käykää Hong Kongin kuusimetsällä :D. Ja mua niin kovasti huvittaa näky teistä, pienestä autosta ja kuusesta :D. Ei ehkä ollut maailman kätevin idea?
Hihii mun wannabe-meandi haalariprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Eilen ompelin yhden haalarin sillä elämäni ensimmäisellä vetoketjulla. Vielä en uskaltautunut aplikoimaan (vai onkos tuossa kaksi p:tä?) mutta onhan tässä tätä joululomaa jäljellä. Kuvia siitä eilisestä haalarista blogissa (siis jos kiinnostaa ;)).
Olispa meilläkin vielä isomummu... Olis jouluaattona sen synttärit ja nimpparit kanssa.
Meille tuli tänä vuonna ekaa kertaa kuusi, käytiin eilen hakemassa se itte oikein mettästä, kun meidät yks tuttavaperhe ystävällisesti kutsui niiden vaarin maille kaatopuuhiin. Tossa se nyt nököttää ja on oikeesti ihan kiva :) Me lähdetään savoon jouluks, niin ajateltiin just nauttia siitä jo nyt etukäteen ja laittaa se pois sitten melko pian kun kotiudutaan.
Bauhaussissa oli aika edukkaita kuusia myynnissä ja siinähän on vieressä se edellisen kommentoijan ehdottama honkkari.
Toi nasun panta on kyllä niin söpö, että pitää varmaan huomenna käydä hennesiltä hakemassa meidänkin tytölle samanlaisen :)
Mulla on vinkki, miten pienelläkin autolla (tai no millä tahansa autolla) saa kuskattua kuusen kotiin. Tähän tarvitaan kyllä Nasun porukoiden lisäksi kolmas ihminen. Yksi tyyppi ajaa ja kaksi muuta istuu pelkääjän paikalla ja sen takana. Auton oikeanpuoleiset ikkunat auki, kunnon rukkaset käteen, kädet ikkunasta ulos ja kuusi käsiin.
Tuli testattua muutama vuosi sitten, kun porukat asui vielä automatkan päässä kuusikaupasta :) Onneksi mä taisin ajaa ja perheen miespuoliset jäsenet hoiti ton kuusitelineenä toimimisen!
L-E: Jep, kuusimetsällä käyty! Ja sun haalarithan näyttää ihan haalareilta, mikä on helkkaristi enemmän ku mulla, onnea :D Ja hei, Mistä saa NETTIYSTÄVÄ-MUMMON? Tahdon ihan heti sellaisen!!!
Salla H: Ai että, kuulostaa ihanalta tuo teidän kuusenne. Kyllä se kuusi vaan pitää olla, ugh sanon mä. Haitteko tuon pannan? Se on kyllä ihan megasöpö eikä ne paljetit ole edes irtoilleet, vaikka olin ihan varma et Nasu vetäis sen heti ekalla käyttökerralla paaliin. Nope, loistokunnossa edelleen ja pantaa on kyllä todella käytetty. Suosittelen.
villahuivi: Nerokasta! Noin päin kuusta ei meillä vielä ole kuljetettukaan, katolla kyllä on ja tietty pituussuunnassa halki auton (kuten taas tänään). Pistetäänpä korvan taakse...
Lähetä kommentti