Bumbo Bambo

Ajattelin nyt tehdä sen tarkemman postauksen tuosta vallan mainiosta Bumbosta, joka on kummitellut useammassakin postauksessa & kuvissa ja josta on tullut myös lukijatoive. Kyse on siis tästä mahtavasta istuimesta, jossa vauvelia saa istuttaa jo ennen kuin sen saa lykätä syöttötuoliin. Tuolista käsin kun perspektiivi ja leikit ovat aivan erilaisia kuin maassa maaten.

Siis missä mä oon? Jaahans, ja mikäs tämä on?

Siis se sano sit mitä? Ei oo todellista, kjäh kjäh kjäh.

Tuolia kuvaillaan nettikaupassa esimerkiksi tähän tyyliin:

Bumbo on myrkyttömästä ja pehmeästä muovista valmistettu vauvaistuin, jossa lapsi voi istua heti kun pystyy pitämään päänsä pystyssä. Bumbo istuimen pehmeän rakenteen ansiosta lapsen oma paino muotoilee istuimen sopivaksi ja pitää sen paikoillaan. Bumboa voi käyttää lähes kaikilla tasaisilla alustoilla. Bumbo on tarkoitettu noin 3 - 14 kk ikäisille lapsille jotka painavat 4 - 10 kg. Lapsen fyysinen kehitys ja kasvu ratkaisee milloin hän voi aloittaa Bumbon käytön, ja milloin käyttö tulee lopettaa.

Lähde: Pikku Piia

Tsekkasin puolestanne Huutiksen tarjonnan tällä hetkellä, myynnissä on nyt kymmenkunta tuolia -klik tästä. 

Me olemme saaneet omamme siskoltani lainaan ja se on kyllä ollut yksi naperon ehdottomista lemppareista. Niin, ja tietty vanhempienkin. Kaikki pienten lasten vanhemmathan tietävät, miten hauskaa on huvittaa itseään jälkikasvunsa avulla. No, tässä tuolissa pikku piltti näyttää tuhdilta toimitusjohtajalta, joka örmäkästi tarkastelee ympäristöään pönäkkyyttä uhkuen = ei voi ku nauraa  :)

Meillä tuolia on käytetty syöttötuolin esiasteena ja leikkipaikkana. Erityisen kätevä on ollut tuo tuoliin kiinnitettävä pikku pöytä, jolle on voinut asetella kaikkea kiinnostavaa aina naksupussista kipukoukkuun (nassikka tykkää isoista jutuista).

Meitsi röhnöttää. Ja hei,  saisinko jotakin luettavaa?

 

 No niin, hmmm... Mielenkiintoista!

Bumbo oli myös ihan ykköspaikka seurailla vanhempien ikikiinnostavia keittiöpuuhia, sitteri kun jää ikävästi sinne maan tasalle.  Tähyä sieltä nyt sitten niskat krampissa mitä ympärillä tapahtuu. Bumbo on aivan eri asia! Sieltä puolestaan avautuu koko lääni, ja sieltä Nasun on ollut erityisen nastaa tutkailla tiluksiaan, kuten asian miehen kanssa ilmaisemme. Aika nopeasti napero myös kehitti oman tyylinsä notkua tuolissaan. 

 

Mmm... tää pöytä on ihan ehdoton lisä!

  Arvoisat vanhemmat, perusteellisen testaukseni perusteella suosittelen lämmöllä Bumbo Bamboa.

Kiitollinen

Nasukalla oli tänään seitsemänkuukautisneuvola. Napero on tähän saakka tasaisesti hiihdellyt omalla -2 käyrällään, joten eipä meillä sen suurempia muutosodotuksia tähän ollut. Mutta mitä vielä! Nassikka oli sitten kasvanut viimeisen kuukauden aikana kaksi senttiä pituutta. Alkaa siis näköjään olla viimeiset päivät käsillä kun tuota 68-vaatekokoa voi enää pitää. Varsinkin jos kaveri pitää tätä kasvutahtia jatkossakin yllä. Voi video, kun tulee kiire ja hätä - meillä kun on vielä aika liuta vaatteita, joita ei olla ehditty pitämään! Augh!

Tänään liikkeelle lähdettiin jälleen Tutan retrolla. Kirkkaita värejä, vihreää ja punaista, tekee mieli kun tuolla ulkona kävelee ja hiekka rohisee pitkästä aikaa kenkien alla. Kevät! Oikein tunnen kuinka maasta alkaa kasvaa nurmea, kukkia, pensaita, uutta elämää.

Mikä fiilis? No sanotaanko vaikka näin, että loistofiilis.

Vihreä satumainen body - Plastisock

Retroleijona haalarit ja huppari - Tutta

Mopsipeitto - Me&I

 
Neuvolan jälkeen lähdimme kävelylle Kalevankankaan hautausmaalle. Joitain ihmisiä hautausmaat voivat karmia, mutta minusta ne ovat ihanan rauhallisia paikkoja. Sellaisia, joissa voi pysähtyä ja kunnolla kuulla omat ajatuksensa. Raskausaikana kävimme siellä useamman kerran lueskelemassa vanhoja hautakiviä, ihastelemassa niiden kauneutta ja pongailemassa nimiehdotuksia Nasulle. 

 

Kalevankankaan hautausmaalla on eri alueita ja yksi niistä on erityisen pysäyttävä: Hietakehto. Se on syntymättömille lapsille omistettu muistolehto ja todella kauniin rauhallinen, pysäyttävä paikka. Enkelireliefin ja Aleksis Kiven tekstin "Siell' on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan" alla lepää pieniä lyhtyjä, muistoesineitä ja kirjeitä. Paljon kaipausta, surua ja elämän epäreiluutta. Tragedioita, joiden ei pitäisi ikinä tapahtua. Kenellekään.

Mietin usein sitä, kuinka onnekas olen. Minulla on terve, onnellinen ja elossa oleva lapsi. En tiedä mitä olen elämässä oikein tehnyt että olen tällaisen onnen kohdalleni saanut, mutta loputtoman kiitollinen siitä olen. Miksi joku saa ja joku toinen ei? Entä miksi joku saa vain sen sitten menettääkseen? 

Aurinkoinen laskiaissunnuntai

Nasu on nyt parina viime yönä huitonut ja häärännyt unissaan niin vimmatusti, ettemme ole oikein saaneet miehen kanssa nukuttua. Napero itse ei välttämättä edes kunnolla herää siinä hyöriessään, mutta sängyn muut nukkujat kyllä heräävät niihin kipakoihin kylkipotkuihin. Tasaisen varmasti. Niinpä tässä on nyt menty normaalia vähemmillä yöunilla viime päivät.

Aamulla sitten herättiin skarppina vauvauintiin. No ei vais, olisi niin kovin kiva kirjoittaa noin, mut eihän se meillä mene niin. Kun herätyskello soi, Nasu ei edes herännyt ja me miehen kanssa katsoimme silmät sikkurassa toisiamme: "Mennäänkö tänään? Ei millään jaksais...". 

No, viime kerta kun jäi väliin, päätettiin että tällä viikolla on mentävä. Niinpä raahauduttiin ylös, vaatteisiin ja autoon. Muuta ei siinä kyllä saa aikaiseksi. Kuten aiemminkin todettua, Nasun päivän asun saneli uintituokio: pehmeää ja helppoa päällepuettavaa. Varsinkin, kun uintien jälkeen lähdettiin ystävän mökille laskiaissunnuntain viettoon.

Ystävän mökin lattialla on niin paljon kivempaa, kuin omalla lautalattialla. 

Aina löytyy aikaa tsekata Morosta paikallisuutiset.

Esimerkiksi vaippaa vaihdettaessa on nastaa repiä lehteä kuin viimeistä päivää.

**************

Pinkki norsuhaalari - Småfolk

Violetit villasukat - lahja isomummilta

 

Päivällä lähdettiin ystävän mökille. Se sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta, mikä on lievästi ilmaistuna kadehdittavaa. Meidän sukujemme mökit kun sijaitsevat 2,5 - 4 tunnin ajomatkojen päässä, joten sinne ei paljon yhdeksi päiväksi lähdetä. Erityisen ihanan päivästä teki se, että ystävieni lisäksi saisin viettää sen rakkaan kummipoikani Kaapon seurassa.

 

Ihana aurinkopoika Kaapo.

Päivä oli ainakin Tampereen seudulla mahtavan aurinkoinen ja laskiaissunnuntai kun oli, lähdimme tietenkin pulkkamäkeen ja jäälle kävelemään. Emme kansoittaneet jäätä aivan yksin. Kateeksi kävi ystävien naapureita; siellä ne kiisivät pulkassa järven jäällä mottorikelkan vetämänä. Voihan video, lapsena olisin tappanut moisesta kyydistä! Saati nyt aikuisena!

 Nasun elämän ensimmäinen pulkkakyyti.

Aurinko häiki ensin ikävästi, mutta onneksi äidin arskat pelastivat tilanteen.

 

Winter fashion a la Nasu.

Kaapolla olikin jo kunnon suojalasit. 

Kauneusunet jylhissä maisemissa.

Olimme suunnitelleet saunovamme, mutta kahden aterian kokkaus vei voiton. Kyllä ruokaan kannattaa aina panostaa, sanon minä. Aikuisten kokkailessa naperot viihdyttivät toisiaan.

Ok, jos mä nyt ensteks poseeraan hetken, mut sit kyllä leikin autoilla.

Kuulkaas nyt aikuiset, ei tosta lattianrajassa hinaavasta kaverista niin hirveän paljon leikkiseuraa ole...

  

Ooo, kävelevä pikkumies. I worship you. 

Olipahan vaan mahtava päivä ja huomenna autuus jatkuu, kun miehen isyysloma on vasta puolivälissään. Eli meillä täällä huominenkin on lomaa, hehe. Nyt kalastan muutaman Huutis-löydön ja sitten painutaan miehen kanssa sohvalle röhnöttämään. Lokoisaa viikon alkua kaikille!

On elämä pullaa

Ehtoota ystävät! Kovin jäävät nämä blogipäivitykset nyt myöhäiseen aikaan, päivät kun täyttyvät kaikenlaisesta puuhailusta miehen isyysloman ansiosta. Tänäänkin ollaan puuhailtu aamuysistä saakka vaikka mitä. Koska huomenna on laskiaissunnuntai, leivoimme sen kunniaksi miehen kanssa korvapuusteja ja sämpylöitä. Tiedän, tiedän, laskiaispulla kermavaahdolla lienee se ortodoksisesti oikea ratkaisu, mutta koska kumpikin pidämme enemmän korvapuusteista, teimme nyt niitä.

Siellä ne paisuu.

Kuvasta paljastuu millainen amatööri-kodinpitäjä välillä olen. Muistattekos vielä joulun tienoilta sen surullisen kuuluisan amatööriäidin aatonaaton? Kun kovasti yritän välillä olla se pullantuoksuinen, kaiken sulavasti hanskaava kotiäiti 1950-luvun tyyliin ja sitten vain kaikki menee karmaisevalla tavalla pieleen? Aina nämä viritelmäni munkin mielessä on upeina ideatasolla  (muistanette esimerkiksi ne etanahousut), mutta sitten käytännön toteutus jää lievästi ilmaistuna jälkeen.

No, kuvasta näette, että esimerkiksi tuo aatonaaton tuskasta todistusaineistoksi jäänyt muovilla kuorrutettu keittolevy, se on edelleenkin samassa tilassa. Juhlii itse asiassa kohta kolmekuukautissynttäreitään. Martat, tulkaa raapimaan tuo puhtaaksi!

No, nämä leivonnaiset kyllä onnistuivat tällä kertaa, varmaankin miehen ansiosta. Ai että, miten ihania puusteja!

Nam, ja liinojen alla on vielä lisää näitä herkkuja.

Nasukan päivän asu on tänään miehen käsialaa. Teemana toimi kuulemma "Little Lebowski" ja suloiselta tuo napero kyllä näytti syöttötuolissaan, kun aamulla raahauduin keittiöön. 

Aurinko paistaa ja meitsiä naurattaa.

Trailer body - Me&I

Ruskeat college housut - H&M

Valkoiset sukat - H&M

Ei siinä sitten kauaa mennyt, kun edellisillan luumumätöt tekivät tepposensa ja työntyivät kainaloista esiin. Eli ei muuta kuin asu vaihtoon ja päälle päivän asu vol II. Tässä inspiraationa oli farkku, joka on yksi sekä miehen että minun lempivaatteista. Niinpä sitä on kiva pukea myös jälkikasvun päälle. Siinä vaan on jotain megasuloista, kun nuo pikkuiset pallurajalat täyttävät pillifarkkujen puntit. Lisämausteensa asuun toi taustalla soiva Jefferson Airplane. 

Hei, tässä asussa meitsi rokkaa!

 

Katu-uskottava sähkökitara body - Me&I

Reteet farkku leggarit - Lindex 

Valkoiset sukat - jäänne edellisestä asusta

Huomenna onkin sitten taas vauvauinti, viime kerta kun jäi väliin sen pahuksen korvatulehduksen takia. Sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä ystävän mökille saunomaan, laskiaisriehailemaan ja viihtymään, ellei mitään yllättävää tule. Jos ei, niin huominen postaus tullee sekin varmaan sitten illansuussa. Niinpä toivotammekin Nasun kanssa (Nasu tosin toivottelee lähinnä unimaasta käsin) jo nyt:

Oikein nastaa laskiaissunnuntaita kaikille!

PS. Muistaako kukaan enää Neljää Ruusua? Siis ajalta ennen sitä noloa 4R-viritelmää. Otsikkohan on lainattu Neljän Ruusun biisistä Pullaa, kiitokset vaan Alangon Ilkalle. Jostain syystä biisi on soinut tänään päässä.

Hemmottelupäivä

Kyllä, Tuttaa sen nyt näköjään olla pitää. Ja tarkennettuna vielä eläimiä. Viime päivät ovat olleet yhtä norsuilua ja tänään siirryttiin sitten lintuihin. Eli tietysti niihin, jo usein naperon päällä nähtyihin, pingviineihin. En tiedä mikä niissä on, ne vaan naurattaa mua niin. Niinpä päälle pääsi ennestään tutun bodyn lisäksi uusin Huutislöytöni, pingviinejä sekin.

Ensin tämän hetken lempparibody, sitten päälle pehmoinen korvaversio.  

 

Pingviini body - Tutta

Fleecetakki korvilla - Tutta

Mustat velour housut - Me&I 

Valkoiset sukat - H&M

Tänään on ollut miehen ja minun hemmottelupäivä. Veimme Nasukan jo aamupäivällä mummolaan ja aloitimme päivämme loistavan intialaisen ravintolan, Nanda Devin, lounasbuffetissa. Tätä ravintolaa voin käsi sydämellä ja masu ylistäen kehua, syömme siellä varmaan kuukausittain. Viime kerta oli ne meikäläisen nimpparimätöt, jos muistatte. Ja tänään päästiin sitten pitkästä aikaa paikan päälle, ihanaa! 

Mutta niinhän se on, että ainakin meikäläisellä naama vetää enemmän kuin maha jaksaa kantaa. Vedin buffetin herkkuja sillä tutulla buffetti-mentaliteetilla: kyllähän sitä nyt vielä santsataan, kun ollaan kerta täällä ja lisää saa hakea. Miksei sitä ihminen vaan opi? Ikää on päälle kolmekymmentä, tikittäen mennään kohti neljääkymmentä, ja välillä tuntuu että mitään ei ole opittu. Samanlaiset ähkyt näköjään vedän edelleen kuin mitä aikoinaan Pizza Hutin pizzabuffetissa. Muistatteko? Aikana, kun Pizza Huteja oli kaupungissa useampia ja ne pizzat pieniä, mutta rapean paksupohjaisia pannupizzoja. Ai että, niistäkin on tosiaan tullut vedettyä aikamoisia ähkyjä. Puhumattakaan nyt Raxista... 

Masu kivistäen, housunnappi auki (eläköön pitkät paidat) ja jalat täristen (edelleen kivistää hullu-Laurin jäljiltä) raahauduin nurkan takana olevaan elokuvateatteriin, jossa vuorossa oli hemmottelupäivämme seuraava rasti. Käytiin katsomassa Coenin veljesten uusin Kova kuin kivi ja ei voin kuin suositella sitäkin! Upposi ainakin meihin ihan täysillä. Oli myös hauskaa olla leffassa perjantaina kello puoli neljä iltapäivällä - en usko että olen ikinä elämässäni ollut siihen aikaan kuvissa. Saatiin ainakin hyvät paikat, hehe.

Kun palattiin mummolaan Nasua hakemaan, oli veitikka siellä yhtä hymyä mummin ja ukin silmäteränä. Kuinkas muutenkaan, napero kun viihtyy mummolassa paremmin kuin hyvin. Kotiin päästyä koottiin vielä Nasulle ensimmäinen oma tuoli, syöttötuoli, joka erittäin äänekkäistä riemunkiljahduksista (sori naapurit) päätellen oli lievästi ilmaistuna mieleinen.

Iltapalaksi nassikka vetäisi ekan kerran kokonaan lautasellisensa puuroa ja nukahti sen jälkeen pinnasänkyynsä heti kun pää kosketti tyynyä. Edes hetken hytkytystä ei tarvittu. Nyt meillä miehen kanssa jatkuu tämä hemmottelupäivä tallennettujen tv-ohjelmien ja mangolassien parissa. Ei muuta kun mahtavaa iltaa kaikille muillekin!

Lottovoitto, tule jo!

No niin, olen elossa. Jalat tärisevät, kädet eivät jaksa kannatella edes kännykkää korvalla ja istumaan en pääse kuin kädellä tukien (oikein muistuu mieleen raskauden viimeiset päivät, jolloin ei paljon ollut asiaa syviin, matalalla oleviin penkkeihin). Mutta, selvisin hullu-Laurin rääkistä ja olen enemmän kuin ylpeä itsestäni! Tästä se totisesti alkaa.

Eiliset ronsut miellyttivät niin paljon, että tänään jatkettiin norsujen parissa. Norsujen ja punaisen värin. Mitäpä sitä selittelemään, ne toimi eilen, toimii myös tänään.

Iltapäivälehden lukutuokio isin kanssa. Tietenkin sohvalla röhnöttäen.

Norsubody - Me Too

Punaiset velour housut - Lindex

Hikinäpyt naamassa - seurausta amatööriäidin virhearvioinneista

Nyt kun mies on isyyslomallaan, päivät tuntuvat juoksevat kuin kamelit karavaanissa. Mihin ne menevät? Vastahan oli maanantai ja huomenna on jo perjantai. Augh! Niinpä nämä blogipäivityksetkin tulevat normaalista myöhässä, tilanne joka korjautunee kun mies palaa töihin. Palaa töihin... huoh. Miksei elämä voi olla sellaista, että voisimme miehen kanssa kumpikin olla kotona Nasua hoitamassa? Miksi, oi miksi, toisen on tuhlattava iso osa tästä kallisarvoisesta ajasta töissä pukertamiseen? Mies-raasu!

Tässä kohdin olen kade rikkaille, sillä rahastahan se on yksinomaan kiinni. Normaalisti en todellakaan usko, että raha tekee onnelliseksi, mutta tässä asiassa ja elämäntilanteessa olen vakuuttunut, että se tekisi meidät vieläkin onnellisemmaksi. Mutta hei, mehän lottosimme viime lauantain automarketti-reissullamme - ehkäpä olemmekin jo miljonäärejä?    

Kivistävä kokovartalofiilis

Ai jai, outs, sattuu! Eilen päätin alkaneen maaliskuun kunniaksi, että nyt loppui tämä löffiminen ja mars mamma kohti kuntosalia! Olin varannut ajan kuntosalini personal trainer Laurille ja tarkoituksena oli katsastaa meikäläisen kuntoa, tavotteita ja mahdollista ohjelmaa. Olen aina harrastanut liikuntaa, eri elämänvaiheissa erilaista. Aluksi sitä klassista balettia, myöhemmin muun muassa jumppaa, kuntosalia, ratsastusta, pilatesta, flamencoa, spinningiä ja lenkkeilyä. Kyllästyn säännöllisen varmasti, joten uusien lajien löytäminen on pitänyt innostuksen kipinää yllä. 

Lenkkeily on näistä uusin innostus, jonka löysin parisen vuotta sitten. Hyvässä vauhdissa ollut juokseminen jäi  kuitenkin raskauspahoinvoinnin  ja selkäkrempan takia telakalle, mutta aloitin sen uudelleen kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Olin mielestäni niin hyvin toipunut ja kaikkea. Virhehän se oli, tietenkin. Ei ne suotta puhu siitä kolmen kuukauden lapsivuodeajasta. Eli, selkä kremppas uudelleen (balettiurani ihana perintö) ja sitä tässä nyt ollaan sit hitaasti, mutta varmasti kuntoutettu. Kunnes eilen, eilen oli sellainen olo, että nyt tykitetään!

Joten painuin salille, energisesti pyörällä tottakai. Keskustelimme Laurin kanssa tunnin verran historiastani, erinäisistä krempoistani (luoja, että kolmekymppinenkin voi jo olla hajalla) ja tavoitteistani. Tavoite oli helppo määrittää: takaisin kuntoon ja selkäkipu pysyvästi historiaan. Haluan pystyä taas juoksemaan ilman että selkä kremppaa. Kaikki meni oikein mukavasti ja varasimme uuden ajan kuntosaliohjelman tekemiseen, heti torstaiksi tietenkin. Mä kun olen sellainen "tulta munille" -tyyppi, niin että heti vaan hommiin.

No, olisi pitänyt ymmärtää pelätä, kun Lauri lopuksi totesi, että "kokeillaanpa vähän jotain". Juu, kokeiltiinhan me. Se ei vaatinut kuin askelkyykyt eteen ja sivulle sekä muutaman kahvakuulaliikkeen ja mä en päässyt salin rappusia alas. Kyyryssä ja kivistellen pakenin paikalta. Et silleen, ei lupaa hyvää. Torstaina pitäis sitten yrittää uudelleen, tällä kertaa kuulemma "kunnolla koko ohjelma läpi".  Mä en ymmärrä kuinka ikinä selviän siitä hengissä? Enhän mä pysty edes istumaan tänään, kuinka helkkarissa voin reenata huomenna?  Ja hullu-Lauri odottaa mua siellä, hirmurääkit silmissä vilistäen. Tiedän sen! Voi luoja mihin suohon olen taas itseni kaivanut.

Tänään on jäytävien lihaskipujen lisäksi aurinkoinen ja kiireinen päivä. On Nasun sedän syntymäpäivät ja niitä juhlitaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Matka siis vie mummolaan synttärikakun äärelle. Päivän asun teemana oli tänään raita ja päälle valittiin aluksi pirteän keltaista, täysillä paahtavan auringon kunniaksi.

Meitsi on yhtä raitaa vaan.

Raidallinen froteebody - Metsola

Söpöt etanaleggingsit -  eBay täältä 

Kärpsy Kärpänen on raidallinen myös

No, tähän asuunhan tuli sitten pissakepponen, joten ei muuta kun uusi setti niskaan. Nyt luovuttiin raita-teemasta ja vaihdettiin se norsuihin, norsut kun toimii aina. Tällä kertaa punaista ja, ylläripylläri, Tuttaa.

Hei mutsi, tsekkaa mikä kojelauta täältä lattialta löytyi!

Pikkasen jos näitä painelen...

Itämaiset norsut body, myssy ja housut - Tutta

Voi luoja, kun sattuu. Ja itkettää huomisaamun treeni ja hullu-Laurin rääkki. Muistan pienenä, kun tiedossa oli  jotakin kamalaa, vaikkapa yksinlaulut (joista olen lapsuudentraumojani jo jakanutkin), niin ressasin niitä jo edeltävänä iltana. Aamulla kouluun lähdettiin kuin teuraalle ja ulko-ovemme ovenkahvasta kääntäessäni muistan ajatelleeni, että seuraavan kerran kun käännän tätä kahvaa, se on ohi.  Jotenkin siitä ajatuksesta sai voimaa.

Tällainen ajatusleikkeily on seurannut mua halki elämän, oon tehnyt sitä niin kauan kun muistan. Muistan kuinka esimerkiksi Nasua synnyttämään lähtiessäni ajattelin rappukäytävässä, että seuraavan kerran kävelen näitä rappuja äitinä, nyytin kanssa. Huomenna kotoa lähtiessäni varmaan ajattelen, että seuraavan kerran kun pääsen tänne rappukäytäväämme, en pysty enää kävelemään. What a charming thought!    

Blogiurpo listoilla

Tuttaa eilen, Tuttaa tänään. Olin jo jonkin aikaa metsästänyt henkselihousuja, jotka eivät tulisi niin ylös kuin haalarihousut yleensä, vaan paljastaisivat allaolevaa bodya enemmän. Tämähän on syy siihenkin, miksi puen potkuhousut aina bodyn alle. Usein kun nuo ihanat kuviobodyt tuntuvat jäävän liikaa haalareiden alle piiloon. 

No, lopulta natsasi, kun pongasin Huutiksesta nämä Tutan harmaat henkselihousut. Ne sekä pysyvät päällä henkseleidensä ansiosta että peittävät melko vähän allaolevaa bodya.  Eli ovat juuri sellaiset, joita olin etsinytkin. Tarvittaessa voin myös värjätä nuo (ovat 100% puuvillaa), mutta ainakin nyt tuo vaalea harmaa yllättäen miellyttääkin silmää.

Mahtavat henkselit ja reteet feikki-takataskut

Henkselit kulkee kätsysti tällaisen pidikkeen kautta, jolloin mäkin saan ne elosalama-Nasun päälle.

 

Pingviini body - Tutta

Harmaat henkselihousut - Tutta

Mustat pallosukat - Marimekko

Hei kaikki, nimeni on Heli ja olen amatööri myös täällä blogimaailmassa. Ei ole hajuakaan mitä linkkejä tai toimintoja blogissa olisi hyvä olla lisättynä, jotta sen seuraaminen olisi mahdollisimman sujuvaa? Olen aivan Helisemässä (haha) kaikkien näiden Bloggerin kilkkeiden kanssa - mitä niitä pitäisi blogiin laittaa ja mitkä ovat aivan turhaa höttöä? En esimerkiksi vieläkään tiedä, onnistuinko lopulta lisäämään blogiin linkin, jonka kautta tekstejämme voi kätevästi tilata vai en? Aikamoisen taistelun asiasta sain joka tapauksessa aikaiseksi, joten toivoa sopii että tulostakin syntyi.

Rakkaan lukijamme vinkin ansiosta kävin eilen etsimässä Blogilista-palvelun, josta Nasun Asu siis nyt löytyy. Samassa innokkuuden puuskassa lisäsin Nasun Asun myös Bloglovin-palveluun, jonka linkin löytää nyt myös blogin oikeasta reunasta. Mutta tarvisiko vielä huomioida jotain? Enpä ollut tuosta Blogilistastakaan ennen tiennyt (kiitokset Vadelmia - lukijallemme!). 

Herra paratkoon, kun olen todellakin aivan käsi näiden eri palveluiden kanssa ja mietinkin nyt, onko niistä mitään hyötyä? Toki uusia lukijoita on aina ihana saada, ja sellaisessa ne kait saattavat auttaa, mutta onko olemassa muita palveluita jotka auttaisivat teitä jo-olemassaolevia rakkaita lukijoitamme? Siis pitäisikö minun lisätä blogiin joku lisäkikkura tai liittää blogi vielä jonnekin Blogilistan tyyliseen yhteisöön - blondi ei tajuu?

Joten auttakaa blogiurpoa hädässä ja vinkatkaa, jos blogista jotain oleellista apukilkettä tai toiminnallisuutta uupuu. Me kiitämme.