No niin, täällä sitä röhitään ja kärsitään edelleen. Tohtorisetä määräsi sairaslomalle, mutta eipä tunnu olo kohentuvan. Huomenna uusintakäynti, tällä kertaa aiempaa tujumpia droppeja tiedossa. Melko laihoin fiiliksin täällä siis edetään, länsirintamalta ei uutta raportoitavaa.
Paitsi sen voisin mainita, ellei jo selväksi tullut, että välttäkää tätä tautia viimeiseen saakka. Jos vaan voitte. Uskokaa mua, ette halua tätä.
Nassikka sen sijaan ei hiipumisen merkkejä osoita, vaikka otsaan on kesän ensihyttysten toimesta tikattu useampikin paise ja polvessa on aimo klöntti asvaltti-ihottumaa. Ja siinä missä oma pituus ei kodin joka houkutuksiin riitä, järjestää ipana milloin minkäkin vempeleen kiipeilyalustakseen. Nice.
Hitto ku mutsi on piilottanut tiskipöydän perälle noi kaakaot... hnggghgh!
Jaa mitä? En mitään, kuinka niin?
Iskä hei, pidetään me raidalliset yhtä.
Lähdetään leikkimään muualle ennen kun tuo mutsi hiiltyy.
Se täytyy kyllä tunnustaa, että nyt sairastaminen on aivan erilaista mitä kotiäiti-aikana. Nythän täällä kotona on maailman ihanin koti-isi, joka hoitaa ipanaa, vie ulos, syöttää ja leikkii. Niin että raato mutsi saa vain maata ja levätä. Toista se oli viime syksynä, jolloin puolikuolleena raahauduin ipanan perässä ja rukoilin armahdusta.
Eläköön koti-iskät, nuo arjen pelastavat enkelit ja ritarit soseentuoksuisissa haarniskoissaan!
8 kommenttia:
Nasun asu:
* Froteinen raitahuppari - Ompelijan surauttama
* Raitaleggarit - Höö
* Raitasukat - Marimekko, lahja blogiystävältä <3
* Miehen raitapaita - Vailent
Voimia <3
Täällä samassa jamassa :/
Muksut alkaa parantua, mut ite oon täysin petipotilas kunnossa, ja pakko juosta näiden perässä, zzzzz. Välillä tekee mieli kiljua "ARMOA".
Mut ei, nää kaksjalkaiset homo sabienssit ei sitä sanaa tunne.
Sarmanda: Sori, mutta jouduin poistamaan kommenttisi. Kuten olen aiemmin todennutkin, unelmasta ei saa puhua vielä ja kommenttisi valitettavasti paljasti hieman liikaa... Hys hys siellä! Haluan itse kertoa asiasta siten kun aika on oikea. En edes tiedä mistä olet unelmastamme kuullut, mutta nyt suu suppuun siellä vielä! Tämä on käsky :) *heristää sormeaan topakasti*
Tuo on aivan mahtavaa, että sairaana saa oikeasti sairastaa ja levätä, mikä kotiäideillä (tai -isillä) on mahdotonta. Ja vielä mukavampaa, että saatte kaikki olla yhdessä kotona :) Meilläkin koettiin sen verran omituinen juttu viime viikolla, kun oltiin molemmat miehen kanssa samaan aikaan kipeinä, että tyttö oli porukan terveimpänä hoidossa, kun me rotjakkeet podettiin kotona. Kai sitä "laatuaikaa" saa näinkin järjestettyä! :D
Hihii... ei haittaa. Ajattelin, että se oli jotenkin rivien välistä jo kaikille luettavissa. En nimittäin itsekään ole blogia enempiä udellut...;P
Mutta tsemppiä niin sairas- kuin työtuvallakin!
Melko kekseliäs neiti tuo nasu.
Tiina: Joo, siis tämä sairastamisen luksus on kyllä jotain, mitä kotiäitinä oli todella kipeästi ikävä! Eli jotain hyvää duunarimutseudessakin. Onhan tää tietty kivaa olla yhdessä kotona, tosin eipä musta liene kuin haittaa... oon varsinainen biohasardi ;)
Sarmanda: Oot sä nokkela! Ei voi muuta sanoa :) Toivotaan että se vielä jollekin olis salaisuus, itse sen haluan ja aion kyllä tässä lähiaikoina paljastaa... ans kattoo sit kuinka monelle se on yllätys. Mut siihen saakka ollaan vielä hys hys ;)
Elina: Aamen. Mistä lie perinyt? ;)
Lähetä kommentti