torstai 28. kesäkuuta 2012

Kaveria ei jätetä

Tällä viikolla, kuten viime viikollakin, on ollut kiirettä ja puuhaa. Sen suorana seurauksena ipana on ollut mummilassa hoidossa todella paljon. Kokonaisia päiviä, mutta myös yökylässä. Nasuhan se on reipas tyttö vierailemaan eikä sitä paljon ikävä vanhempien poissaollessa paina, mutta jossainhan nassikankin sietoraja menee. Tänään huomasimme miehen kanssa sen nyt ylittyneen.

Mennessämme hakemaan Nasua tänään, oli ipana heräilemässä hieman normaalia myöhemmäksi venyneiltä päikkäreiltään. Tarkoitti siis, että ipana alkoi heräillä vasta kuuden tienoilla. Minä menin innokkaana Nasua huudellen vaunujen luokse kohdatakseni kaksi iloisena hymyilevää nappisilmää. Ja voi sitä aurinkoista hymyä, johon Nasun pikkuruinen naama minut nähdessään levisi! Ai äitiyden auvoa!

No niin. Se oli sitten siinä, aurinkoisen hymyn jälkeen ipana ilmeisesi hitaasti mutta varmasti tajusi porukoidensa olleen poissa pari päivää. Hyljänneen hänet. Olleen jossakin ilman häntä. Ne moukat! Ja tästä kohtuuttomasta, suorastaan törkeästä teostahan on porukoita rangaistava. Välittömästi. Oppivatpahan penteleet. Ja vähintäänkin on ilmaistava mitä mieltä pikku pörröpää moisesta hyljeksimisestä on. 

Seurasi itkukohtaus, johon liittyi äitiin tai isiin takertumisen ohella myös poisjuoksenteluja, epätoivoa uhkuvia heittäytymisiä ja loukkaantunutta nyyhkintää. Että pienen verinen loukkaantuminen varmasti meni perille kovakalloisempiinkin vanhempiin. Ja menihän se.

Voi anteeksi pieni Nasu, anteeksi että tämä kiireinen arki ja perheemme yhteisprojekti nimeltä unelmatehdas vaatii sinultakin näin paljon. Olet vasta niin pieni, ei sinulta saisi liikaa vaatia. Se on kurjaa ja siitä saa tietenkin olla välillä aivan hajalla. Niin mekin miehen kanssa olemme, säännöllisin väliajoin.

Anteeksi myös ihanat mummi ja ukki, kurjaa että teidän loistava hoitonne ja loppumaton kärsivällisyytenne (niin lapsiinne kuin lapsenlapsiinnekin) palkitaan jatkuvasti yhä uusiutuvilla lapsenhoitopyynnöillä. Kurjaa myös, että jouduitte tänään nasukan kaipuu-itkukohtausta kuuntelemaan, vaikka Nasulla niin megakivaa luonanne aina onkin.

Kyllä se tästä! Kohta se unelma paljastetaan täällä blogissakin ja meno rauhoittuu, kyllä me kaikki nyt näillä maitohapoillakin sinne saakka jaksamme... eikös? Eikös?

Sit jotain hyvittelyä ja sassiin!
Mikä ihme tämä on?


No johan on rapsakka leiväksi.
Kuvitelkaa nyt: korpulla koittavat hyvitellä, on köyhäksi mennyt tämäkin touhu.

7 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Apinabody - Småfolk
* Mustat samettilappikset - Albababy
* Otus kainalossa - Rakas Barba, tuo hyljättyjen lasten rakas turvaelukka

Elina kirjoitti...

Joskus ei mee niinku strömssööössä... kyllä ne lapset tietää millo kannattaa kiukutella... :D
Mut voin kyläl kuvitella miltä Nasusta tuntuu kun saa lohdutukseksi korpun... :S

Tiinakaisa kirjoitti...

Ja meidän poitsun ensimmäinen (koko)yökyläily on vasta edessä, heinäkuussa, kun me suunnataan aikuisjuhliin. Saas nähdä miten tuo menee, mua jo jännittää ;)

Nimetön kirjoitti...

On tää kyllä aivan mahtis blogi, kiitokset siitä nyt näin ensin :)
Ja sitten, mä niiiiin ymmärrän sun tunteet Nasun hoidon suhteen. Mutta voit lohduttautua sillä, että hällä on varmasti paras mahdollinen hoitopaikka isovanhemmillaan! Aina tuttu ja turvallinen paikka! Ja hyviä kokemuksiahan Nasukin tuosta kuitenkin saa, ei hää varmastikaan tunne oloaan koskaan hylätyksi siellä! Älä siis turhaan kuormita itseäsi noilla syyllisillä tunteilla :) Mutta sitä kai tää äitiys/vanhemmuus on... Hautaan asti tässä varmaan jostain podetaan huonoa omaatuntoa/ollaan pelko perssiissä tai jotain muuta ylevää... Who knew :)
Mutta ihanaa kesää teille ja tsemppiä tähän elämänvaiheeseen!
Täälläkin kovasti uteliaina odotellaan, että mikä se unelmatehdas oikein on :)
Anna :)

Uinu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Uinu kirjoitti...

Nyt on pakko kyllä kertoa että mulla meinaa mennä maailmankirjat sekasin syystä että iltaisin kun alan tekemään perusiltarutiineja, yhdessä kohtaa tökkää ja pahasti. Nimittäin kun olen peittoni alle mukavasti asettautunut ja kaivan esille rakkaan kännykkäni, yleensä tsekkaan ensin Facebookin, Iltasanomat ja pari muuta blogia ja sitten Nasunasun, mutta voihan nenä sitä henkistä tuskaa kun ei ole tullutkaan Nasun asuun uutta päivitystä. Olin aivan liian tottunut siihen että _joka_ ilta on tullut uusi päivitys :D Voi että sitä teidän unelmatehdasta joka meinaa viedä ihanat blogipäivitykset mennessään!

Sanomattakin siis selvää että tämä blogi on mielestäni aivan ihana! Terkkuja kovasti Nasulle sekä Nasun äitille & isille, oletta ihania!

Heli kirjoitti...

Elina: Ei mene ei, meillä aika harvoin menee itse asiassa :) Se on toisaalta hyvä että kiukuttelee, toisaalta osui mellevästi vielä sellaiseen äidin omaan syylliseen "olen huono äiti, en ehdi edes nähdä lastani" -fiilikseen. On ne tarkkoja sihtaamaan nuo ipanat. Hyvin ne nyt jo vanhempansa tuntevat ;)

Tiinakaisa: Hohoo! Onnea teille, heinosti se menee! Mä on huomannut että lapselle se on usein suuri seikkailu, vanhemmille sit jotain muuta - Tsemppiä! ;)

Anna: Kiitos ihanalle lukijalle! Näinhän se on, jos ei olla syyllisiä, ollaan ainakin semisti kauhuissaan jostakin. Mä olen Nasun puolesta pohjattoman onnellinen, että sillä on sellainen mummila jota mulla ei ikinä itsellä ollut. Ja tiedän, että sen on enemmän kuin loistavaa olla siellä, ikinä ei itkeskele kun ollaan pois. Mut se on tämä oma tuska, kun tulee olo et ei ole tehnyt viime aikoina muuta kun painanut hommia sata lasissa ja nähnyt lastansa lähinnä unessa... No, kyl se tästä. Unelmatehdas paljastetaan lähviikkoina, promise!

Uinu: Voi Uinu, ihana viesti! Tunnustan, että luin sen eilen kännykästä aamuyöllä neljän tienoilla kun kävelin kotiin illanvietosta vanhojen työkavereiden kanssa. Syy eiliseen hiljaisuuteen oli siis äidin vapaaillassa, hihi. Pari olutta ja viestisi sai mut niin liikuttumaan, jotta! Tavoitehan mulla onkin kirjoittaa joka päivä ja kismittää ihan kamalasti, kun näiden duunimäärien takia tahti on nyt kesäkuussa hiljentynyt. Aion tehdä parannuksen, viimeistään kun tämä lapsi syntyy. LUPAAN! :)