Maakuntamatkailupäivä

Onneksi se viheliäinen tauti hellitti vihdoin otteensa, tänään on meinaan ollut taas lähes normaali olo. Sanon lähes, sillä hieman heikon olon tuollainen äkkipaasto toki jättää. Ei tosin onneksi mitään niin heikkoa, etteikö tänään olisi jo maistunut kunnon lehtipihvi, hehe.

Etukäteen ehdin jo harmitella sitä, jos tauti pitäisi vuoteen omana vielä tänäänkin, sillä täksi päiväksi oli suunniteltu hauska maakuntamatkailupäivä ihan kaksin miehen kanssa. Sitä kuuluisaa laatuaikaa, sano. Mutta ei hätää, Nasullekin oli luvassa kivaa eli yksi sen ehdottomista lempipäivistä. Päivä mummolassa.

Aamulla herättiin sen verran voimissaan, että suunnitelmat uskallettiin toteuttaa. Niinpä ei muuta kun tavarat ja tyypit Miniin, nokka kohti mummolaa ja seikkailuja. Päivän aikana ehdimme miehen kanssa kaluta pari uutta kirpparia, jotka osoittautuivat aivan mahtaviksi. Parasta päivässä oli kuitenkin rauhalliset hetket ihan vaan kaksin. Sellaiset pysähtyneet tuokiot, joissa oli sekä aikaa että tilaa vaan jutella ja olla. Ihan parasta.

Tulimme tosiaan vasta kymmenen jälkeen kotiin, minkä vuoksi ipana-raasu pääsi nukkumaan huomattavasti itselleen liian myöhään. Nasu on kyllä mestari valvomaan, se ei juuri ala väsymystään itkukänisemään, paitsi tänään ihan viime metreillä (lue: hammaspesun aikaan). Tosin ne itkut saattoivat johtua taakse sisukkaasti puhkeavista hampaistakin. 

Kotona olemme nasukan kanssa laitelleet hieman pääsiäistä. Tänä vuonna ostin jälleen optimistisesti uuden tipusatsin, katsotaan kuinka kauan nämä kaverit nyt selviävät hengissä. Tänä vuonna kun niiden on Rikin ohella selvittävä vielä Nasun uteliaista tutkailusessioistakin.

Mitä ihmettä täällä maassa oikein lojuu? Ohraa?

Rakkaat katsojat, saanko esitellä, todistusaineisto A: epäilyttäviä siemeniä.

 

Entä mikäs otus tämä tällainen on? Epäilyttävän värinen se ainakin on.

Piilotan ne kaikki tuonne koriin.

Mitä? Ja toinen samanmoinen, mutta vielä entistäkin härskimmän värinen? 

Mutsi hei, mitä ihmettä tämä nyt on? Onko nämä otukset nyt tulleet jäädäkseen?

Terveisiä helvetistä

Hei kuuleeko maailma, täällä kuiskii Heli. 

Terveisiä manan mailta, kurjuuden syövereistä. Olen käynyt helvetissä ja raapinut itseni takaisin elävien kirjoihin. Toivonut kuolevani, välillä jopa ollut varma siitä, mutta joten kuten säilyttänyt sellaisen hengen pihinän, että elossa ollaan. Ja juttukin... no, jos ei nyt ehkä luista, niin ainakin sitä jo suusta ulos tulee.

Mä en kyllä ymmärrä mitä toi mutsi tossa nyt pihisee.

Mulla on ainakin ollut viime päivät tosi hauskaa, kun noi tilatut napitkin vihdoin saapuivat.

Ai mutsi, moikka!

Kato mä avasin jo ton kirjekuoren, kun sä jumitit vaan siellä vessassa.

Mitä siis on tapahtunut? Mistä kahden päivän hiljaisuus? No kah, viimeksi kun juttelimme Nasu oli ylläripylläri oksentanut autoon ja sitä minä täällä sohvan pohjalla ihmettelin. Enpä enää ihmetellyt seuraavana aamuna. Ehei, torstai valkeni kauniina päivänä, juuri sellaisena joka on hyvä viettää vessanpytyn reunalla roikkuen ja kuolemaa anoen.

Sillä kyllä, minä sain sitten aivan kamalan vatsataudin, sellaisen jonka pelkäsin nasukan saaneen. Ja entä Nasu sitten? No se tietenkin selvisi sillä yhdellä oksulla ja parilla ripulikakalla, toisin kun meikäläinen. Siinä 39 asteen kuumeessa kouristellessani ja nivelkipuja tuskaillessani todella kirosin kaikki vatsapöpöt kantaemoineen suoraan alimpaan helvettiin. Eli vielä alemmaksi kuin missä itse majailin.

Hetkonen, hetkonen... odottakaapas nyt.

Ei, se oli pelkkä pieru. No hätä.

On se niin väärin. Että pitikin sitä nasukan oksennusta sen verran läheltä hönkiä. Ja tartunnan viimeistelläkseni menin vielä ajattelemattomana tunariäitinä tietenkin pientä raasua lohdutus-pusuttelemaankin. Ihmehän se on, jos ei sillä kattauksella taudit leviä.

Mutsiii! Lakkaa jo ruikuttamasta!

No, nyt ei voi kuin toivoa, että olisin saanut megalomaanisen vastustuskyvyn kaikkiin maailman vatsapöpöihin. Näin olen ainakin itse päättänyt, toista samanmoista en suostu vielä pitkään aikaan kokemaan. Ugh, ole puhunut!

Oho!

Onkohan koskaan tullut mainittua sitä tosiasiaa, että Nasu ei vielä tämän vuosi ja kahdeksan kuukautta -mittaisen elämänsä aikana ole oikeastaan sairastanut. Kerran sillä oli korvatulehdus, joka ei sitten se ilmeisesti ollutkaan. Ja pari kertaa hieman nuhaa, sellaista muutaman päivän vuotavaa nenää, ja se siitä. Ties vaikka olisivat olleet hampaiden tuloa nekin  niiskuttamiset.

Luulisin että ipanan terveyden taustalla on hyvän yleiskunnon, kotihoidon ja puhtaan säkän pyhä kolminaisuus. Moni onkin vakuuttanut minulle sitä, että päivähoidon alkaesssa alkaa ne pöpötkin jyllätä. Ja varmaan oikeassa ovatkin. Me olemme lähinnä nauttineet tästä tervaskantomaisesta sairastamattomuudesta huomisesta huolta kantamatta.

Illalla sitten ajelimme mummulasta kotia kohti. Minä puhuin puhelimessa, mies ajoi. Yhtäkkiä takatuhdolta alkoi kuulua outoa ääntä. Käänsin pääni ja näin Nasun oksentavan. Kyllä, sieltä sitä tuli kuulkaas purjoa suusta kuin paremmillakin jatkoilla.

Minä siinä puheluun sopertamaan, jotta "pakko lopettaa, tytär alkoi juuri takana oksentamaan".  Sinne jäi toinen osapuoli arpomaan missä takana ja miksi oksentaa. No, syytä emme kyllä tienneet mekään. Kurvasimme lähellä olevan huoltoaseman pihaan, minä kuorin kunniamerkin arvoisesti oksennuksella kuorrutetun ulkoiluasun Nasun päältä ja mies kipitti huoltsikalle paperia ostamaan.

Nasu-raasu näytti lähinnä surkealta ja selvästikin ihmetteli jotta "mitä tuo pahan makuinen töhnä joka mun suustani pulppuaa oikein on?" Ei muuta kuin veltoksi heittäytynyt ipana lain vastaisesti äidin syliin loppumatkaksi (se nasukan turvaistuin kuorrutettiin siis myös) ja pian kotiin toipumaan. 

Siellä se ipana nyt lepää korvike-pupu kainalossaan, Barba kun sai aimo annoksen mahanesteitä päälleen. Mitäpä ei tosi kaveri vastaan ottaisi...

Mutsi hei, mulla on hiukan hassu olo...

Ei perskules, pakko tulla alas. Kohta voi lentää laatta.

Minä istun pöllämystyneenä sohvan nurkassa ja muistelen, että eikös se nasukka ole kerran aiemminkin oksentanut? Ettei siitä vain olisi kutakuinkin tasan vuosi? Onko meillä joku "laatat kerran vuodessa" -teemat täällä vai? 

Ja jos on, niin kertokaa nyt ihmeessä kenelle saisi reklamoida näistä laattavuosipäivistä, oksennus kun haisee pahalle. En tykkää. Vaihtaisin nämä vaikka hikkapäiviin, sellaisiin siisteihin ja hajuttomiin.

Nasun vuoden 2011 asu

Nyt voisivat numerologit olla innoissaan, sillä tämä Nasun vuoden asu -kilpailu, joka julistetiin Karkauspäivän kunniaksi 29.02.2012, käsitellään nyt tänään 19.03.2012. No joo, eipä siinä nyt hurjia yhtäläisyyksiä ole, tarkoitin noita ysejä tuossa. Eli ysipäivien teemalla mennään.

Syy siihen, etten ole julkaissut voittanuttta asua, on yksinkertainen: kiire. On ollut sen verran hoppua nyt viime viikot, etten ole rauhassa päässyt syventymään äänestystuloksiin. Kunnes vihdoin tänään rauhotuin sohvannurkkaan kynä ja paperilehtiö sylissäni. Vanhalla kunnon tukkijätkän kirjanpidolla voittaja-asut olivat pian selvillä.

Tuloksia laskiessani olin hellämielinen, kuten aina tuppaan olemaan. Niinpä jokainen ääni laskettiin, vaikka aiemmin uhosinkin, että vain yhtä asua saa äänestää. Ja kilin pyllyt, turhia rajoituksia! Mikä ihmeen rajoitus sekin nyt sitten oli? Onneksi ette totelleet. Eli jokainen asu joka kommenteissa kehuen mainittiin, sai itselleen äänen. Näin reiluja tässä kauneuskilpailussa ollaan, maailmassa on turhaa  julmuutta jo riittämiin.

Tiivistettynä voisi todeta, että kaikkiaan 37 asua (eli lähes puolet) sai vähintään yhden äänen. Oli tosi kiehtovaa huomata kuinka äänet jakautuivat laajalle; miten kauneus todella on katsojan silmässä. Jotkut asut toki keräsivät hieman enemmän ääniä kuin muut, minkä ansiosta top 3 on nyt selvillä. 

Mutta aloitetaanpa neljänneksi tulleista asuista eli asuista, jotka saivat kukin kolme ääntä. Ja asuesittelyn hengessä päätin nyt lykätä asuihin vielä merkkitiedotkin, jos joku niitä sattuisi kaipaamaan.

Metsolan keltainen froteebody ja sukkikset sekä Oikukkaan farkkushortsit.

Metsolan traktorimekko ja keltainen lierihattu.

Meandin mopsisetti, alla Nanson retro pallohaalari.

Marimekon pallobody & sukat höystettynä Lindexin raitaleggareilla.

Moonkidsin turkoosi froteinen verkka-asu.

Marimekon pallokas bodymekko ja Metsolan lierihattu.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Lindexin leppistakki, Tutan Itämaisen norsut leggarit, 

Kavatin kengät ja lepishattu MunMinMy.

Sitten siirrytään top 3 pariin. Kolmostila meni jakoon, sillä kaksi asua sai tasan saman verran ääniä, viisi kappaletta kumpikin. Metkaa näissä on se, että ne ovat (ainakin omaan silmääni) jotenkin samankaltaiset, vaikka eivät toisaalta sitten olekaan. Onhan toisessa haalari, toisessa mekko ja sitä rataa. Ehkäpä se on näiden asujen kesäisyys, muisto auringosta ja valosta, joka vetosi moneen?

Dunsin voikukkahaalari ja jälleen se Metsolan keltainen lierihattu.

Dunsin omppumekko ja H&M:n sukkikset (itse keltaiseksi värjätty).

Entäpä ne voittajat? Kaksi asua, joista toinen sai seitsemän ääntä ja toinen yhdeksän. Hauskinta tässä on se, että vaikka oletusarvoisesti kaikki aina mieltävät lastenvaatteet kirkkaan värikkäiksi (mitä ne tietty usein ovatkin), sopii mielestäni myös mustavalkoinen lapselle loistavasti.

Aina silloin tällöin ihmetellään sitä, miksi puen lapseni mustavalkoiseen. Ja kuitenkin - te olette selvästi kanssani samaa mieltä siitä, että myös tuo väriyhdistelmä voi sopia lapselle oikein mainiosti. Siinä missä ne värikkäätkin vaatteet.

Asukisan kirkas kakkonen: Aarrekidin pussihaalari ja H&M:n body & sukkikset

Ja voittaja: Pomp De Luxin tyllimekko, H&M:n panta, tossut body & sukkikset.

Voittaja-asuhan oli enteellisesti 31.12.2011 päivän asu eli vuoden viimeisen päivän asu. Tässä asussa Nasu hyvästeli vuoden 2011. Vuoden 2012 saapuessa pikku kaveri oli jo unten mailla. Ja nyt mennään jo maaliskuun loppupuolella, hui! Kuka rohmuaa tätä aikaa, tunnusta heti?

Nasu kampanjoi

Tänään se sitten pärähtää käyntiin! Nimittäin historiamme ihka ensimmäinen ale-kampanja! Tästä päivästä alkaen aina 25.3. 2012 saakka kaikki Nasun Asun lukijat saavat Lastenpuoti Aarrearkusta -25% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista!  

Jee jee, lisäbonusta tuli siis sen aiemmin sovitun 20% sijaan 25%. Alekoodi on loogisen ytimekkäästi nasunasu.

Ja tarjous koskee siis nettikaupan kaikkia normaalihintaisia tuotteita eli muitakin merkkejä kuin sitä ennalta mainostettua Aarrekidiä. Halusimme vain puodin pitäjän kanssa ajoittaa tämän kampanjan Aarrekidin kevät-malliston saapumisajankohtaan, se kun on yksi lempimerkeistämme. Laadukas, kaunis ja kotimainen.

Eli siis, tiivistettynä:

• -25% alennus kaikista normaalihintaisista tuotteista
• Voimassa 25.3.2012 saakka
• Koodilla nasunasu
• Lastenpuoti Aarrearkusta eli täältä

Nasun kanssa toivomme kovasti että kampanja on teille mieluinen, sillä teitä varten me sen täällä julkaisemme.

 Nyt veti hiljaiseksi, tarjotaanko me täällä jotain koodeja vai?

Hihi, mutsi hei, ollaanko me joku City Deal?

 Mut mitäs mieltä olette tästä mun juhla-lookistani?

Näillä vermeillä ajattelin juhlistaa serkun kaksivuotissynttäreitä.

Tänään oli tosiaan vuorossa Nasun serkun kaksivuotissynttärit. Päivänsankari on siskoni nuorimmainen ja serkkula yksi Nasun lempipaikoista. Siellä kun on leikkiseuran lisäksi aina myös herkkuja ja lelutaivas tarjolla. Eikä ollut pettymys tälläkään kertaa.

No nyt meni kyllä jo hienosteluksi, eikös?

 Jostain se tällaisen duffelinkin esiin kaivoi. Hitto et mulla on näitä vaatteita.

Hienosteluasuun sopii hienosti tämä meikäläisen possu-poseeraus,eikös? Röh!

Ja loppuun pistän teille vielä emäntä-naamani. Nih!

Joten eipä meillä tällä erää sitten muuta, yhtä bilettä ollut tämä viikonloppu. Taidankin livahtaa nyt tuonne Aarrearkkuun katsomaan, josko sitten kuitenkin sortuisin tilaamaan Nasulle jotain. Kun nyt kerrankin sais sitä Aarrekidiä alella... Hihi, mitään ei munkaan taas pitänyt ostaa.

Huomenna pläjähtää!

Kuva täältä

Tat-ta-ra-tat-tat-tat-taa!

Täten ennakkovaroituksena ilmoitan, että huomenna alkaa Nasun asun ensimmäinen ihka oma alennuskoodi -kampanja! Sain juuri kaupan pitäjältä mailia, että Aarrekidin uusi mallisto on nyt matkalla kauppaan, minkä vuoksi Nasun asun lukijoille räätälöity alekampanja (se josta teiltä aiemmin kyselinkin) voidaan vihdoin polkaista käyntiin.

Ja jotta kevät tuntuisi vielä kivemmalta, on kampanjaankin tullut mukava lisäyllätys.... Mutta tästä siis lisää huomenna. Huomenna julkaisemme ale-koodin ja lisätiedot kampanjasta eli klassisin sanoin "Stay tuned".

Meillä on tänään taas unelmatehdas puksuttanut. Sen lisäksi olemme juhlineet ystävän lapsen yksivuotissynttäreitä, kiitos vaan T mukavista ja lämmintunnelmaisista juhista! Nasulle juhliin puettin keväistä oranssia, ihanaisen MinuMinun mekko. Muistanette ehkä vielä tuon hehkuttamani merkin? No, tämä mekko on merkin vaatteista mielestäni edelleen se yksi ihanimmista.

Kengät on jo jalassa, nämä käy, mut mikäs ulkoiluasu tähän nyt sopisi?

Tuo apilahaalariko?

Ei helkkari, ei tämä mene sitten lainkaan näihin väreihin. Ja rypistää tän mun mekonkin.

Mutsi hei, me Barban kans päätettiin, et mä en pue tähän mitään ulkoasua. Mennään näin, ok?

Mies on herättänyt ihmetystä ulkonäöllään, siis sanotaanko että normaalia enemmän. Isohan tuo sen konkkanokka on, mutta kiitos parin päivän takaisen korismatsin, nyt on miehellä entistä mojovampi klyyvari.

Paksu se on kuin muurahaiskarhun kärsä ja lisäkaunistuksena näyttää kuin miehellä olisi veriset silmäpussit. Kunnon hardcore valvomista sano. Tällä naamalla on mukava vierailla viikonlopun lastenkutsuilla.

Jumankekka, katos Nasu mikä tuolla on?
Hohhoijjaa, vanha vitsi. Se on mutsi kameransa kanssa, kyl MÄ tiän. Toi on niin nähty.

Viikonloppuna ohjelmaa

Villatakin napit tulevat vasta ensi viikolla, kyllä se nyt niin on. Eli todistusaineistoa megalomaanisesta onnistumisestani (mittasuhteethan ovat aina jokaisen omassa päässä) seuraa vasta ensi viikon puolella. Siihen saakka voinkin estotta kehua itseäni ja takin hienoutta, teillä kun ei vielä ole todellista kuvaa siitä millainen tekele puikoistani kuoriutui. Kerrotte sitten totuuden ensi viikolla.

Tämän viikonlopun ohjelmassa on sen sijaan neulemekon aloitus (kyllä, lopullisesti hurahtanut tapaus), rairuohojen kylvöt, parit lastenkutsut, Nasun vaatekaapin siivous ja sitä seuraava aina niin vaikea "säästöön/myyntiin" -lajittelu ja ennen kaikkea unelmatehtaan ympärivuorokautinen puksutus. Täällä meillä koneet käyvät kuumina ja suunnitelmia pukkaa liukuhihnaa pitkin sellaista tahtia, että kohta voi vaikka poksahtaa.

Sillä aikaa kun nuo vaan jorisevat ja suunnittelevat, niin minä tyttö opettelen ratsastamaan koiralla.

Näin se käy, antaa palaa haukku!

Ota mutsi meistä sellainen länkkäreistä tuttu "cowboy ja heppa" -kuva.

Toisaalta pohdin kuinka reilua on mölistä täällä näin epämääräisiä ja kiusata teitä? Itse tiedän että tukehtuisin uteliaisuuteeni näitä juttuja lukiessani ja fiilikset vaihtelisivat varmaan raivosta turhautumisen kautta totaalikyllästymiseen, mutta koska tässä kohdin pieni ääni päässäni kiljuu tämän silti olevan meikäläisen päiväkirja, on asiasta ihan pakko kirjoittaa. Sen verran tapetilla asia nyt elämässämme on. Vaikea jorista kukkamullista (jotka muuten pitäisi vaihtaa), kun päässä pyörii vain yksi ja sama levy.

Joten koittakee kestää, kyllä nämä asiat tässä seuraavina parina viikkoina lopullisesti selviävät. 

Koira tykkää kun sille antaa pusuja.

 Minä sitä sitten rutistelen ja suukotan, hellänä pidän.

Isin kanssa vuorotellen.

Ja kah, nyt kun pakotin itseni hiljenemään asiasta, ei päässä liiku enää yhtään mitään. On vähän kuin siinä hassussa kokeessa, jossa sinulle hoetaan "älä vaan ajattele punaista vasaraa, ajattele ihan mitä muuta vaan paitsi sitä". Ja katso, eihän siellä päässä sitten pyöri yhtään mitään muuta kuin se pahuksen kirkuvanpunainen vasara.

Joten, koska meikäläisen päänsisäinen toiminta koostuu lähinnä viulua soittavasta possusta ja hiljalleen halki ajatusten aavikon pyörivästä okapensaspallosta, lienee parasta kuitata tällä erää. Nasevaa perjantaita kaikille!

Viikonloppu alkoi ja meitsi pani sen kunniaksi musan raikaamaan.

 Eli ei muuta kun "Yamma Yamma Yamma Yammaa", Paven legendaarisin lyriikoin.

Neulontahirviö raivotilassa

Olen näistä seikoista joskus aiemmin kertonutkin, mutta toistetaan nyt siis muutamia ominaisuuksia ihmisestä nimeltä Heli. Olen varsinainen Innostuja, todellakin isolla I:llä. Sytyn nollasta sataan mikrosekunneissa ja käärin hihani & alan tuumasta toimeen monesti nopeammin kuin mitä joku toinen on vasta lukenut lauseen loppuun. 

Tiedän, että on monia asioita, joita en osaa ja itse asiassa nautinkin itseni haastamisesta. Mitäs muuta varten täällä pallolla eletään kuin rakastamista ja itsensä kehittämistä varten, eikös? Hautaan saakka on mahdollista kasvaa, niin ihmisenä kuin taidoiltaankin. Tämä mottonani tungen itseäni tilanteisiin, joissa olen erittäin usein sen asian äärellä etten yksinkertaisesti vain osaa. Tunne on siis harvinaisen tuttu.

Se, mitä en edelleenkään kestä, on osaamattomuus ilman ratkaisua. Että en vain loppujen lopuksikaan tajua, opi, ymmärrä tai osaa. Se on, jumankekka sentään, niin riipivää ettei luonteeni taivu sitä edelleenkään sulattamaan. Eli sitä(kin) opetellaan edelleen.

Teen myös täysillä hommat johon ryhdyn. Mitän ei jumalauta söherretä puolivillaisesti, ennemmin sitten jätetään tekemättä kokonaan. Tässä asiassa olen, edelleen, sangen mustavalkoinen, vaikka monissa muissa asioissa pyrinkin näkemään harmaan eri sävyjä. Kaikki tai ei mitään, kuten on tullut todettuakin.

Eli, villatakki on VALMIS. Ja nyt on pistettävä sitten ärräpäitä peliin, sillä oli todella lähellä ettei takki päätynyt sisäpihamme biojäteroskikseen. Se perkeleen ohje heittäytyi sellaiseksi Rosettan kiveksi ihan loppumetreillä, että olin haljeta kiukusta. Puhisin, kirosin, paiskoin nuttua ympäri kämppää ja marmatin miehelle. En tajunnut, googlekaan ei auttanut, enkä lopulta enää tiennyt mitä tehdä.

Kunnes... tartuin oljenkorteen. Otin jokerin käyttöön, kilautin kaverille. Toisin sanoen, lähetin tuntemattomalle ihmiselle mailia yösydännä ja tilitin itkua nieleskellen sitä kuinka en vain osaa ja kuinka en enää tiedä mitä asialle voisi tehdä. Vaivalla tuherrettu neuletakkini jäisi ilman nappikaitaletta ja minä ilman neulontaohjeen sisälukutaitoa.

Onko se nyt heitellyt nämä kerätkin ympäriinsä siinä raivotilassaan?

Minäpä kerään ne tänne pussiin.

Kenellekö mailasin? No, rohkeasti vaan Kotipalapeli-blogin Rillirouskulle, ihanaiselle joka tuon villatakin ohjeen alun perinkin lukijoidensa kanssa jakoi (ohje löytyy edelleen blogin sivulinkeistä). Rilliksellähän on vallan ihana maku, hyvät jutut ja oikea meininki, minkä vuoksi hänen bloginsa kuuluu vakioblogeihini. Niihin, joiden parissa nautinnollisesti levähdän.

Ujostutti, nolostutti ja ennen kaikkea hirvitti kiusata toista moisella vuodatusmaililla, mutta ennen kuin ehdin katua liikaa, olin jo lähettänyt viestini siinä pohjattomassa ja kaiken harkinnan blokkaavassa neulontaraivossani. Sydän pamppaillen palasin maililleni katsomaan - ja voih! Siellä se odotti: ihana, pelastava vastaus! 

Eikä vastauksessa loistanut pelkästään tiedollinen apu, vaan ennen kaikkea juuri sellainen valmentajamainen psyykkausapu, jota tuolla syvällä epätoivoni hetkellä niin kipeästi kaipasin. Tiedättehän, vähän niin kuin maratoonarilta toiselle, neulojalta toiselle? Rillis, oot IHANA!

Entäs tämä mun apuni, vähän niin kuin puuhanaiselta toiselle?

Tässä sulle mutsi lankaa, alat vaan paukuttaa sitä neuletta nyt uudelleen.

Heti kun saan villatakkiin napit paikoilleen, ikuistan sen tänne teille todistusaineistoksi. Ettette vallan pelkäksi puhemieheksi epäile. Jeejee, neulontahieroglyfit - you'll never get me!

Samaan syssyyn voinen tunnustaa, että tuo voitto neuletakista edesauttoi aivan hirveän, suorastaan kyltymättömän, neulontamonsterin kuoriutumista, Tänään olimme mummolassa vieraisilla ja minä hamstrasin anopin neulontalehdestä seuraavien vaatteiden ohjeita. Sillä ei, tämä ei todellakaan päättynyt tähän, älkää luulkokaan. 

 Tsiigatkaa tyypit nyt hei tätäkin!

Mutsi on aivan seonnut näihin keriinsä, voi morjens.

Päinvastoin, tästä alkaa varsinainen sankaritaru, suorastaan eeppinen kertomus Helistä neulonnan ihmeellisessä maailmassa. Lankojakin on jo hamstrattuna ihan kiva kasa... buahahaha *nauraa syvää kurkkunaurua kohti kattoa*.