Joka kodin näpsäkkä jesseteippi-mutsi täällä, morjensta vaan. Ilokseni voin aloittaa päivän postauksen hehkuttamalla jeesusteippiä, tuota korjausvälineiden aatelia. Sillä näemmä ei ole asiaa, jota sillä ei saisi fiksattua: näin se piti yöppärin pikku houdininkin yllä viime yönä.
Ja jotta vinkki olisi mahdollisimman kattava niille, jotka samanlaisen asian kanssa kenties painivat, liitän oheen vielä tarkemman kuvan jessellä varmennetusta yöppärin vetskarista. Jotta näin se homma hoidetaan, konstailemattomalla teippitaitoksella.
Kummelia mukaillen: Ei kyllä lähde.
Jesseteipin myötä tuli vihdoin rikottua sekin kuparinen, mistä raskaana ollessani puhuin. Olin nimittäin varma, että tämän naisen äitiyteen kuuluu jesseteippi, tavalla tai toisella. Enhän osannut edes vaippaa pukea ja rauhoitinkin itseäni sillä, että viimeistään jessellä sekin härveli pysyy vauvelin yllä.
No, siihen ei ikinä menty, vaan opin vaippahommelit suhteellisen kivuttomasti. Lähes kaksi vuotta siis päästiin ilman jesseteippejä, ei pöllömpi suoritus vaikka itse sanonkin. Villeimmissä kuvitelmissanikaan en tosin ikinä uskonut että teippi tulisi tarpeeseen nimenomaan vaateasioissa. Että todella eräänä päivänä teippaisin vaatteen lapseni ylle. Noh, never say never. Siellä se nimittäin taas nukkuu, yöppäriinsä teipattuna.
Leikkirintamalla kaakao- ja kahvipuruleikit ovat kokeneet riemastuttavan renessanssin. Ja kuulettehan kaikki nyt sarkasmin viiltävän sävyn äänessäni? Sillä ei noita putuleikkejä nyt suoranainen ikävä päässyt tulemaan.
Ensin lataan nuo herkkuputut tuonne kuppiin.
Sitten kippaus lautaselle.
Rennolla ranneliikkeellä herkut naamaan.
Ja muki pöydälle odottamaan.
Leikin tiimellyksessä huomattua: kaakoputu on yllättävän pöllyävää ja se leviää melko helposti laajallekin. Ainakin kun tarpeeksi vinhasti pöllyyttää. Toisaalta se tarttuu hanakasti nihkeäänkin tiskirättiin ja on siten helppo siivota syvistä nahkasohvan poimuistakin. Kissasta putu irtoaa helpoiten nihkeällä kädellä myötäkarvaan silittämällä.
Sitten siirrytään järeämpiin aseisiin ja aletaan toden teolla kauhomaan.
Hei, mitä sä mutsi siinä vaklaat?
Muistuttaisin, että lusikan takapuoli kannattaa aina myös nuolla huolella.
Niin siis haluutko sä tätä kans vai?
Ipana on enemmän kuin liekeissä Sarvisten kanssa peuhatessaan. Päivän keitoksi syntyi kaakao-rusinasoppaa, jota maiskuteltiin kuin paremmissakin a la carte -ravintoloissa. Nasu ei myöskään ole pihi, ei sitten millään muotoa. Sopasta saivat osansa myös äiti ja isi. Ilmeisesti näytimme nälkäisiltä.
Porukaaaat! Pöytä oon katettu!
No missä ne nyt luuraa? Ruoka on valmista.
Ihme porukkaa.
5 kommenttia:
Nasun asu:
* Pinkki froteepaita - ompelijalla teetetty
* Pinkit villaleggarit - Metsola
* Mallin lempikaakao - O'boy
Te tarvitsette selkeästi Amerikan-tuliaisia! Täällä on nimittäin sellaiset jesse-markkinat ettei paremmasta väliä! Toi klassisen harmaa on ihan so-last-season, on nimittäin tarjolla kaikkia sateenkaaren värejä, ruutua ja raitaa, hellokittyä ja pääkalloa, glitterillä ja ilman. Mä en ole vielä löytänyt tarpeeksi käyttökohteita, että saisin perusteltua jesseteippivaraston täyttämisen, mutta ehkä tuo meidänkin rimpula alkaa kohta yöriisua itseään, joten kiitoksia vaan vinkistä jo näin etukäteen! :)
Meillä lentää vain petivaatteet patjoja myöten. Jesari vois toimia niittenkin kiinnipitäjänä, hmm...
Pitkästä aikaa lueskelemassa. Joko Suuri Salaisuus on kerrottu?!
Ja tämän myötä tämä(kin) astetta rankempi (siis äitirintamalla, kahden viikon YH kausi aluillaa, ja jo toinen päivä puristi musta mehut kokonaan) sekä harmittavasti iltaa kohden harmaantunut päivä on pelastettu. Lösähdin Typyn nukuttamisen jälkeen sohvalle lopen uupuneena, vaan niin Nasu (ja sinä, Heli, sananhelinäsi kanssa ;)) sai taas hymyn takaisin huulille ja jaksan ehkä jopa vielä levittää nuo pyykitkin koneesta. :)
Anna: Uskomatonta! Tahtootahtoo!!!! Pinkkiä, kimalletta, ruutuja palloja..... argh tätä kateuden määrää!!! Mulle kaikki ihanat jesset heti nyt! Mur, miksei täällä Suomessa ikinä ole mitään kivaa? Pitääkö noita nyt alkaa itse maahantuomaan että niitä saa? Kysyn vaan. Nasukin selvästi haluaisi jotain visuaalisesti kaunimpaa yöppärinsä reunaan.
Kati: Morjensta pöytään, sano! Ei olla the Unelmaa vielä paljastettu, kohta kohta kohta...
Äni: Voi sua, tsemiä yh-pätkään! Ihana kuulla että Nasu-energia puri, kiitos voih niin kauniista sanoistasi! Täältä tulee vielä ekstra-annos virtaa ja positiivista energiaa....zum!
Lähetä kommentti