Lullabub Cot Rocker / ajatuksia käytöstä

Vihdoinkin asiaan, on näitä juttuaiheita siunaantunut joista pitäisi kirjoitus tehdä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt. Siitäkin kun viimeksi Lullabubista kirjoitin ja juttua käyttäjäkokemuksesta pikaisesti lupailin on nyt jo kuukauden päivät. Mihin tämä aika viilettää? Eihän meitsi meinaan pysyä matkassa mukana.

Tajusin meinaan juuri, että jos en jäisi Nasun kanssa kotiin hoitovapaalle, lähtisi nassikka parin viikon sisään hoitoon. Hurja ajatus, toinen kun on vielä niin pieni. Mutta ehkä asiaan suhtautuisi eri lailla, jos olisi siihen orientoitunut. Minähän olen orientoitunut olemaan nasukan kanssa kotona aina vuodenvaihteeseen saakka.

Mutta nyt siis käyttökokemuksia Lullabub Cot Rockerin parista. Kyseessähän on neljä kehdonjalkaa, jotka pinnasängyn jalkoihin kiinnitettynä tekevät sängystä kehdon. Tämän lisäksi jalat hytkyttävät sänkyä neljän eri moodin mukaisesti; on veneajoa muistuttavaa, äidin sykettä imitoivaa, autolla ajoa muistuttavaa ja äidin vatsassa olemista imitoivaa värinää.

Olemme käyttäneet Lullabubia nyt kuukauden verran ja ensikommenttina voisi sanoa, että olisipa se ollut meillä jo silloin ku nasukka oli pieni! Tällöin nimittäin kantelimme Nasua kantokopassa uneen, se kun tykkäsi kantelusta ja siitä kun koppa tumpsahteli kantajan jalkaa vasten. Jos meillä olisi ollut Lullabub, olisi monelta kantelumaratonilta varmasti säästytty. Sen verran tehokkaalta tuo masiinan hytkytys tuntuu.

Olemme käyttäneet Lullabubia lähinnä silloin, kun laitamme Nasun yöunille nukkumaan. Lullabub valitettavasti saapui meille verrattaen myöhään (oli meinaan aikas vaikea saada se) ja siten Nasukin oli jo oppinut nukahtamaan itsekseen sänkyynsä. Niinpä emme saaneet Lullabubista tukea mihinkään varsinaiseen siirtymävaiheeseen, johon se olisi varmasti ollut omiaan. Niinpä me vain laitamme Lullabubin hytkyttämään (äidin masu tai sydämensyke on Nasulle paras) ja jätämme nasukan itsekseen nukahtamaan. Tämä tapahtuu, ja tapahtui myös ennen Lullabubia, minuuteissa. Niinpä minun on nyt äärettömän vaikea sanoa, tepsiikö Lullabub ja kuinka hyvin. Nasu kun nukahtaa sekä sen hytkytykseen että ilman.

Sanoisinkin, että masiina on parhaimmillaan pikku vauvan sänkynä. Avuksi siihen suht vaihtelevaan ja rutiinittomaankin arkeen, mitä ihan pikkuisen vauvelin kanssa saa elää. Siihen aikaan, kun vauvelia vasta opetetaan nukkumaan ja nukahtamaan valvevaiheesta takaisin syvään uneen. On Lullabub toki ihan kätevä vielä nyt kahdeksankuisellakin, mutta varmasti sen tehokkaimmat päivät ovat jo menneet. Tämä ei tosin harmita, ehkäpä niitä vauveleita meille siunaantuu useampiakin... Ja jos ei, saa tämän härvelin varmaan myytyäkin.

Eli kyllä, suosittelen kapistusta vauva-arkea helpottamaan. Varmasti säästää vanhempien yöunia pikkuisen natiaisen kanssa elettäessä. Tällaiselle vauvelille, joka jo nukkuu rutiiniensa mukaisesti pitkät yöunet päivästä toiseen, ei Lullabub ehkä ole enää parhaassa iskussaan. Eikä se käsittääkseni niille ole suunnattukaan. Niinpä mekin ehkä kohta pakkaamme sen varastoon uutta tehokäyttöä odottamaan.

Minua väsytti aamulla sunnuntainen viihdereissu (oli muuten ihan sairaan kivaa!) joten mies ja Nasu heräsivät aamusella ennen minua. Mies valitsi päivän asun, keltaista ja kesäistä kuulemma.

 Nyt tarkenee jo paljain jaloin.

Tämä asu on veikeä kummaltakin puolelta. 

Pepussa lymyää etana, joka asuu lehden alla.

 

Söpöt etanaleggingsit -  eBay täältä

Aurinko body - Duns 

Ulos piti laittaa pitkähihainen paita päälle, sen verran siellä käy yhä viima. Haasteet pukea napero oikein jatkuvat yhä, tänään kyllä selvittiin vaihteeksi pää kuivana. En silti tuulettele onnistumistani vielä sen enempää, se voi jo huomenna olla kaukainen muisto vain. Mutta minkäs teet, enhän mä ole tällaisiin ilmoihin vauvaa ennen pukenut, joten mistä sitä voi oikean asun tietää? Paitsi tuskaisesti kokemuksistaan oppimalla.

Raidallinen froteepaita - aitoa retroa Huutiksesta

Pääsiäinen on kiva pyhä

Panda-asu - Lindex

Olipahan vaan kiva pääsiäinen. Oli aurinkoa, aikaa ystävien ja perheen kanssa, viihdettä, remontointia ja hyvää ruokaa. Paljon puuhattiin eikä tämä loma ollut kuin neljän päivän pituinen, saas nähdä mitä kaikkea me ehdimmekään kesälomalla kun aikaa on rontti pari kuukautta. 

Ja tänä vuonnahan se seuraava iloinen pyhä, vappu, on jo vajaan viikon päässä, jippii!

Hyvästi siis pääsiäinen, tervetuloa vappu! 

Pääsiäiskoristeluja ja kylmää valkoviiniä

Nyt on kuulkaas amatööriäidillä uudet ongelmat. Kuinka pukea nassikka ulos päikkäreilleen niin, ettei se kuole hikeen? Välillä onnistun ja Nasu herää pää kuivana, usein en. Ja kun muistelen erinäisiä teinijuhannuksiani ja sitä fiilistä, kun herää teltasta hiestä märkänä, en voi kuin sääliä naperoani. Kamalampaa herätystähän saa hakea.

Tänään liikkelle lähdettiin isin ameriikan tuliaisella, lyhythihaisella Led Zeppelin -bodylla. On se vaan niin reteä. Ja mikäs sen keväisempää kuin musta-valko-keltaiset Plastisockin leggarit, ei niin mikään!

Rock ja helmet ne yhteen sopii.

 Terveisiä vaan sille uudelle neuvolantädillemme: katso nyt tätä leukaa ja näitä poskia. 

En mä nälkää näe.

Päivemmällä mummi ja ukki tulivat poikkemaan kahvilla ja lähdimme kaikki ulos pienelle kävelylenkille. Eli pitkähihainen oli saatava päälle, vaikka lämpömittari +16 astetta varjossa näyttikin. Kuinkas ollakaan, löytyi sitten vaatevarastoista paita ihan samaa kuosia, mutta musta-valko-punaisena. Lempikuosi on lempikuosi vaikka voissa paistaisi.

 

Muikistelu- ja juonimisilmeeni tietää nimensä mukaisesti temppuja, kikkailua ja juonia.Varokaa vaan!

Musta-valko-keltaiset leggingsit - Plastisock (Applefield-kuosi)

Musta-valko-punainen paita - Plastisock (Applefield-kuosi)

Led Zeppelin body - Isin Kalifornian tuliaisia

Raidalliset Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä

Mallin helminauha - Äidin ihana tekohelmiaarre

Pidän sisustamisesta. Kuulun siihen ihmislajikkeeseen, jonka mielestä kotia voi aina hieman tuunailla, fiksata ja sisustaa. Ja nautin siitä, täysin rinnoin. Rakastan sisustuslehtien selailemista ja uusien ideoiden saamista. Ei sillä niin väliä ole, onko jokin idea toteutettavissa juuri tähän kotiimme, sillä koskaanhan ei tiedä vaikka tästä joskus muuttaisimme ja se idea sinne uuteen tulevaisuuden kotiimme sitten sopisikin. Niinpä olen keräillyt jo jonkin aikaa ideakansioita. Siis leikkeitä ja kuvia asioista, jotka inspiroivat minua.

Rakastan koristella kotia myös eri teemojen ja vuodenaikojen mukaan. Erityisesti pääsiäinen ja vappu ovat mielestäni ihanaa aikaa, silloin kun voi leikitellä väreillä, kasveilla ja kaikenlaisilla hassuilla jutuilla. Meillähän koti on sisustukseltaan aika pitkälle musta-valkoinen ja siki eri kausien tehostevärit ovat aina mukavia väriloiskeita harmoniseen mustavalkoisuuteemme.

Nyt olenkin sitten ottanut pääsiäisestä kaiken irti, tosin pienellä alkukankeudella, kiitos sen inhan purjotaudin. Onneksi kuitenkin rairuohot, krassit ja narsissit ehtivät juuri pääsiäiseksi, vaikka ne aika myöhään istutinkin. Tällaisia pikku veijareita meillä nyt sitten asustelee eri puolilla asuntoa.

Tiput ovat menneet narsissien suojaan Rikiä piiloon.

Kuvasta ei puutu kuin itse maalatut munat, joita en tänä vuonna ehtinyt tehdä.

No, ensi vuonna sitten tehdään yhdessä Nasun kanssa. 

 Toiset tiput ovat pörheitä, toiset lentoon lähdössä.

Rautakukko pitää tipuille jöötä.

 

 Morjesta pöytään!

Serkkutyttöjen ihanat vitsat houkuttelevat Rikiä, Tupla Kuplan luona 

piileskelevät tiput ovat sen sijaan turvassa.

 Lopuksi krassi syödään leivän päällä, tosin yksi tipuista on tänä vuonna muninut sinne.

Tulppaaneja meillä on kyllä lähes ympäri vuoden, väri vain vaihtuu.

Aurinkoista pääsiäispäivän iltaa kaikille, tämä mamma lähtee nyt parhaan ystävänsä kanssa te-ras-sil-le. Luitte oikein, terassille. Ihanaa! Aion tilata ainakin yhden jääkylmän valkoviinin. Ja ison oluen. Niitä tuli viime kesän helteissä kieltämättä hieman ikävä, hihi.

Kohti konttausta

Vauhdilla mennään kehityksessä eteenpäin, tänään Nasu nimittäin todistettavasti nousi jo itse kontilleen! Ja siis Nasu menee, mehän ei miehen kanssa juuri kehitytä, valitettavasti. Todistettavasti tarkoittaa sitä, että tapahtumaa todisti neljä eri ihmistä, meidän lisäksemme myös mummi ja ukki. Eihän siitä ole kuin parisen viikkoa kun Nasu oppi istumaan tukematta. Pian sen jälkeen napero alkoi ryömiä eteenpäin ja nyt tänään noustiin jo konttausasentoon. 

Kohta sitten kontataan, siihen ei varmasti mene enää kauan, se on varma. Ja sitten... sitten on edessä pystyyn nouseminen ja kävely. Hui! Nasu itse asiassa jo pyrkii pystyyn äidin jalkaa tai muuta ruumiinosaa vasten, hauskinta mitä se nykyään tietää on ryömiä ja myyrytä vanhempiensa päällä.

Meidän lauantaimme kului remonttityömaalla purkuhommissa, Nasu puolestaan viihtyi mummolassa. Ja mikä ihana ilma olikaan! Juuri se +19 astetta mitä lupailtiinkin. Istuin päivällä useaan otteeseen silmät suljettuina katse aurinkoa kohti käännettynä ja vain nautin. Nautiskelin kuin sisilisko kuumalla kivellä.

Mummolassa myös grillattiin ensimmäisen kerran tänä vuonna ja siitä jos mistä tulee aina sellainen olo, että nyt on kesä. Siis grilliruoasta. Tuoretta fetasalaattia, grillattuja vihannesnyyttejä ja lihaa = nam! Muistelin myös viime heinäkuuta kun maha suurena miehen kanssa grillasimme ja mietimme, että kohta meitä on kolme. Kuinka silloin hirvittikään, ei osannut yhtään kuvitella elämää perheenä, kolmistaan. Ja nyt, nyt ei enää osaa kuvitella elämäänsä kaksistaan. Ehei, meitä kuuluu olla kolme.

Mummia ja ukkia varten päälle puettiin sydänasu. Nasu kun on sellainen kaikkien lellikki, söpöliini sydäntyttö.

Minä tyttö se vaan muikistelen tämän possuni kanssa.

Sydänhaalari - Me&I

Pingviini sukat - Me&I

Pitkä pitkäperjantai

Tämä pitkäperjantai todella tuntuu pitkältä, sillä olen saanut niin paljon aikaan tänään. Ensin aamulla, Nasun mentyä nukkumaan, lähdin äidin luokse kuvaamaan ja laittamaan hänen kirjahyllynsä myyntiin. Osa Huutiksessa myymistäni tuotteista on äidiltä muutossa ylijääneitä huonekaluja, jotka nyt etsivät uutta kotiaan. Äiti kun teki täydellisen tyylimuutoksen uuteen kotiin muuttaessaan ja antiikkiset huonekalut saavat väistyä uuden skandinaavisemman tyylin tieltä. Niinpä myyn nyt Huutiksessa lastenvaatteita ja antiikkia - mikä yhdistelmä! :)

Puolenpäivän tienoilla palasin kotiin juuri parahiksi Nasun herätessä. Söimme lounasta ja tämän jälkeen suuntasimme kohti mummolaa, krapulainen mies mukana. Sitä se urheilujoukkueen saunailta teettää. Mummolaan tuli myös ystäväpariskuntamme, joka suunnittelee talon ostoa. Appiukkoni kun on rakennusalalla ja he halusivat kuulla ukin mielipiteen ostettavasta talosta ennen ostopäätöksen tekemistä. 

Tästä päivä jatkui sangen maukkaissa merkeissä, kun kävimme hakemassa läheisestä malesialaisesta ravintolasta take away -herkkuja kotona naposteltavaksi. Syönnin jälkeen ulos ja aurinkoon, ihan mahtavaa kuinka aurinko paistaa jo iltaisinkin! Iltakävelymme päättyi lopulta Makuuniin, josta tarttui leffa illaksi. Nyt sitten istumme koko perheen voimin sohvalla ja puuhastelemme kukin omiamme: mies katsoo telkkaria, minä näpyttelen tietsikkaa ja Nasu ryömii ympäri olkkaria lelujensa perässä. Riki ottaa rennosti kynnyksellä ja tarkkailee tilannetta.

Aamulla päälle laitettiin keväistä fiilistä uhkuva maatila-haalari. Jotenkin oli aamulla sellainen olo, että nyt se kevät todella tulee, pois alta lumikasat ja hiekoitushiekat.

 Minut tunnetaan myös nimellä Rasvattu Salama.

Barbapapa body ja sukat - lahja ystäviltä

Keväiset Maatila -haalarit - Lindex

Eli eipä tässä muuta kuin pitkäperjantain jatkoa Harjunpää-leffan parissa. Ainakin siis tässä osoitteessa. Toivottavasti teilläkin on ollut mukava pitkäperjantai, miettikää että vielä on kolme kokonaista lomapäivää pääsiäisjuhlan merkeissä. Suklaamunia, mämmiä ja lisää suklaamunia. Ja sunnuntaiksi on ainakin Tampereelle luvattu +19 astetta! Ou jee! :)  

Kiirastorstain vinkkivitonen

Mukavia nämä vierailupäivät. Nasu nauttii aivan sata lasissa kun on uusia leluja, naamoja ja virikkeitä eikä tarvitse aina tuijotella tätä samaa naamaa näiden samojen seinien sisällä. Tulimme vasta äsken sisareni luota vieraisilta, nopeasti vain Nasulle iltapuuro ja sitten pehkuihin. Sinne se simahti pauttiarallaa minuutissa.

Tänään päälle laitettiin serkuilta lainassa oleva Tikruasu sen pirteän oranssisuuden vuoksi, oli jotenkin pääsiäismäinen asu. Tikrusta innostuneina myös ulkoasu valittiin Nalle Puhimaisen eläimelliseksi. Tarkoittaa siis käpäliä, korvia ja pörheää fleecepintaa.

Pikku-Tikrun jalkapöydän päälle on laskeutunut pahaa-aavistamaton perhonen.

Tikrua alla ja Puhia päällä.

*********

Tikruasu - Disney

Nalle Puh fleeceasu - Pippi

Tassut ja myssy - H&M 

Nasu siis tuhisee nyt sängyssään ja me Rikin kanssa vietämme laatuaikaa kahdestaan, sillä mies on puulaaki -korisjoukkueensa saunaillassa. Loistava hetki siis purkaa lukemattomien lehtien pinoa, taidanpa aloittaa sisustuslehtien suosikistani Dekosta. Ah, Dekoa ja Fazerin sinistä mulle heti nyt.

Haluan kuitenkin lopettaa tämän kiirastorstain kirjoitukseni pienimuotoisen amatööriäidin kiirastulen kuvaukseen ja siitä kumpuavaan vinkkivitoseen. Tänään nimittäin opin sen, että kun tuotosta täynnä olevaa vaippaa kantaa roskikseen, kannattaa se tehdä niin, että vaippa on suupuoli ylöspäin. Ei alaspäin.

Tuolta se tuli ja tohon se meni.

Kyllä, kuvassa on juurikin sitä ihteensä. 

Ei mikään varsinainen kaunistus keittiön lattialla.

Voi hyvänen aika, minkälainen ihminen kuvaa kakkaa, saatatte kysyä. No esimerkiksi tällainen kuten mä, hehe. 

Nastaa kiirastorstaita!

Nyt sujuu!

Nyt on kuulkaa onnistumisputki amatööriäidillä päällä - jahuu! Ihanaa vaihtelua tuon itsetuntomontun jälkeen. Kohta oikeasti siirryn käsitöiden pariin ja väkerrän Nasulle jotain ihanaa itse, kuten ole muutaman kerran tainnut jo uhotakin. Sen verran on taas itseluottamusta ja hommat sujuu. 

Jaa mikäkö nyt? Noh, ensinnäkin tein eilen Nasulle jauhelihasta safkaa, keksin heittää mukaan riisiä ja vihanneksia ja avot, vauvarisotto oli valmis! Saas nähdä mikä on menekki kun ipana herää päiväuniltaan, valmiiksi oikein jännittää.

Mmmm... maistuis varmaan sullekin?

Toinen onnistunut seikka on nuo pääsiäisrehut. Ankean maratonisairastamisemme takia kaikki kodin pääsiäisen laitto ja rairuohosysteemit jäivät aivan unholaan, niin vakaasti kun olinkin päättänyt ne hyvissä ajoin kerrankin istuttaa. Pieleenhän se meni taas tänäkin vuonna, maanantaina vasta purkkeja ja siemeniä esiin kaivelin. Tuskaisena aprikoin, josko taas meillä vihertää viikko, kaksi pääsiäisen jälkeen, mutta mitä vielä! Katsokaas miltä istutukseni näyttivät tänä aamuna:

Kukot vartioivat herkkuaarteitamme, onneksi Nasu ei vielä yllä karkkikulholle.

Ja kukkojen jalkojen juuressa vihertää pääsiäiskrassi! Vain kolme päivää istutuksesta.

Tiput ovat munineet herkkuja poikineen.

Mutta miten karmea kohtalo tipuilla itsellään onkaan! Tusinasta tipuja on enää jäljellä nämä kaksi runneltua, loput on Riki teurastanut jonnekin.

Tässä onnistumisen flowssa onkin hyvä lähteä moikkaamaan serkkuja ja ehkä mummiakin. Palataan siis päivän asun tiimoilta vielä myöhemmin päivällä, nyt en ehtinyt sitä kuvaamaan. Mutta onpas vaan ihanaa kun asiat onnistuu ja sujuu! :)

Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Viime päivinä meillä on mies valinnut Nasun päivän asut. Tänään oltiin selvästi inspiroiduttu ruskeasta ja traktoreista ja mikäs siinä, loistava kevääseen sopiva teemahan se on.

Mikäs tuonne laatikkoon olikaan kätkettynä. Nasu muikistelee.

Tältä näyttää pikkuinen, joka on juuri ollut juonimassa omiaan. Vekkulilta.

*********

Traktoribody - Metsola

Ruskeat velour housut - Me&I

Valkoiset sukat - H&M

Päivittäin hämmästelen Nasun kanssa sitä miten uusi ja hassu paikka maailma on. Pienetkin asiat ihmetyttävät ja kaikkein kiinnostavinta on tutkia ihan näitä tavanomaisimpia asioita. Kuten sähköjohtoja, hiuspinnejä, kampoja ja rasvapurkkeja. 

Viime päivinä huvitusta on herättänyt se, kun Nasu löysi omat hiuksensa. Eräänä päivänä se vain maitoa imiessään ja nautiskellessaan ojensi kätensä päänsä päälle ja kouraisi. Sitten kouraisi uudelleen, silmät rävähtivät suuriksi ja oli kouraistava vielä uudelleen. Mitäs helkkaria täällä on? Hiuksia harottiin, nyittiin ja revittiin. Uskottava se on, kiinni ne ovat minussa nämä hassut haituvat, tuntui Nasu ajattelevan. Tämän jälkeen omien hiusten harominen onkin ollut yksi nassikan lempipuuhista ja sen parissa askarrellaan antaumuksella. Jos ei muulloin, niin aina imetyksen aikana. 

Toinen naperon ihmetyksen aihe on äidin ja isän pitämät ääntelyt, hassut ilmeet ja höpinät. Ne ovat takuuvarmoja naurattajia, sen kuin vain pulisee, pöräyttelee tai mökeltää menemään. Ongelmallista tässä on se, että koska olen niin asettunut tähän kotiäitiyteeni, en aina tajua tarkistaa sitä ympäristöä jossa mölisen. Viimeksi toissapäivänä Prismassa sain pitkiä katseita osakseni, kun ilmestyin hyllyjen takaa vauhdikkaasti pöristen ja mökellellen. Lienee myös aiheellista tarkentaa, että Nasu oli mukana. Niin hullu en minäkään vielä ole, että oikeasti vain itsekseni möykkäisin.

Niin ja hei, me olemme edelleen pitäneet kiinni siitä kertaviikkoisesta jöötiostosreissustamme, johon sitkeästi pyrimme ja josta aikoinaan kirjoitinkin. Tiedä sitten onko rahaa säästynyt, mutta hermoja ainakin kun ei tarvitse ihan joka ikinen päivä ruokakaupassa asioida.

Nasulla on myös uusi ilme, olen nimennyt sen muikistukseksi. Käytännössä napero muikistelee suutansa ja näyttää kerrassaan juonelta. Ja tämä ilme on nykyään käytössä usein. Nassikalle on myös ilmestynyt hymykuopat (hihi, meinasin kirjoittaa hymykupat), yksi kumpaankin poskeen. Ja kuinka ollakaan, samoihin kohtiin kun äidillänsä. Tosin minä en näytä puoliksikaan niin söpöltä hymyillessäni ja kuoppien esiin pompsahtaessa mitä nassikka. Mutta tytöstähän se polvi paranee!