Olen nyt ollut yli viikon sairaslomalla ja kaksi vielä edessä. Ainakin. Koitan levätä, ottaa iisisti ja parantua, mutta kaltaiselleni menijälle tämä on välillä hieman... hmm, no vaikeaa. Niinpä olen ottanut nyt työn alle pienen projektin, sellaisen, jonka tohtorisetäkin hyväksyi. Eli se ei rasita, ei hengästytä eikä muutenkaan kuormita. Päinvastoin, siitä saa voimaa.
Minkäkö? No, tässäpä muutama kuvavihje.
Väriä elämään!
Tällä kertaa teen jotain itselleni. Ja se onnistuu, piste.
Eli taas täällä neulotaan, kyllä. Elämä menee juuri nyt sangen rutinoituneita latuja. Minä sairastan kotona, hiihtelen huoneesta toiseen jumpsuitissani (ostin muuten smurffiasun kaveriksi kokomustan haalarinkin) ja neulon. Välillä vetäisen kupillisen kuumaa, katselen ikkunasta Tammelantorin hyörinöitä ja palaan sohvalleni.
Nasu se puolestaan rakentelee tornejaan. Mitä korkeampia, sen parempi. Sen lisäksi nassikka puhuu alati kiihtyvällä tahdilla niin, että nykyään se onnistuu keskustelemaan vanhempiensa kanssa jo suhteellisen värikkäitä ja mieltä avartavia keskusteluitakin.
Jumanskekka! Tsiigatkaas tätä kaunokaista.
Taidankin hakea Barban tätä ihastelemaan.
Mutsi hei, tunnusta. Tönäsitsä tätä?
On hassua käydä keskusteluita lapsensa kanssa. Siis sen saman, joka vielä hetki sitten pönötti tyytyväisenä tississä kiinni. Toki ne keskustelut rajoittuvat vielä melko arkisiin huomioihin (kuten vaikkapa siihen näkyykö kotimatkalla piipaa-autoja), mutta tästähän ne lähtevät, eikös? Nyt jo tiedän, että ipanalla on huumorintajua, ilkikurisuutta ja mielikuvitusta. Niillä eväillä ihmisestä ei voi tulla muuta kuin kerrassaan ihana. Sellainen, jonka juttuja jaksan aina kuunnella.
Itselläni levontäyteisiin päiviin sisältyy myös pientä kuplintaa. Uusia tuulia, avartavia ajatuksia. Jotakin uutta on syntymässä, mieli lentelee vapaana ja hyrrää tyytyväisenä erilaisten tulevaisuudenvisioiden parissa askarrellessaan. Enempää en voi paljastaa, valitettavasti, mutta tämä nyt eräänlaisena loppukuittauksena: hyvissä meiningeissä täällä mennään, vaikka tämä mokomakin mykoplasma vie osan voimistani. Onneksi silti vain osan.
3 kommenttia:
Makee torni! Oisko tuleva arkkitehti työssään? Koitahan malttaa levätä siellä.
-Shiva-
Heippa!
Päädyin lukemaan blogiasi kun googlettelin mini rodinin udine haalaria. Postauksien perusteella ollut teillä(kin) kovin tykätty vaate :)
Oletko kenties jo luopunut tuosta ihanuudesta vai päätyikö jemmavarastoon?
terv. epätoivoinen haalarin etsijä :D
-Shiva-: Sehän vois muuten ollakin? Tai siltainsinööri? Ai jai, nasukka vois sit piirtää vanhalle äitimuorillensa joskus talon. Tai mielummin vielä kesämökin, ah! Ja lepäilen, lepäilen... parhaani mukaan ;)
Hanna: No morjesta Hanna! Tuo haalari on hyvinkin tuttu, metsästelin sitä itsekin aikani ja vihdoin onnistuin löytämään kahdessa eri koossa. Niistä suurempi mahtunee vielä keväällä Nasulle ja pienempi on valitettavasti jemmattu... no, en edes tiedä miksi, mutta jemmattu on :D TSEMPPIÄ metsästykseeen!
Lähetä kommentti