Vauvavierailu - teaser

Ehtoota ystävät, onpas ollut puuhakas päivä! Tänään olimme Vauvavierailulla vol III, tosin sen kakkoskerran missasimme Nasun flunssan takia. Ja nyt oli meinaan pikku kaverit todella kasvaneet, kuten ounastelinkin. Meno oli myös aikas vauhdikasta, jos nyt yhdellä sanalla sitä kaikkea koittaa kuvata. Katselin juuri sen sirkuksen keskellä näpsimiäni kuvia ja naureskelin, niin mahtavia ipanoita nuo ovat. 

Ja arvatkaas mitä? Miesmalli Murkulakin oli mallikiireistään huolimatta päässyt paikalle! Puhumattakaan uudesta tuttavuudestamme Emmasta, joka oli ai-van valloittava uusi tuttavuus ihanissa pinkeissä vetimissään. Mutta kaikesta tästä siis tarkemmin huomenna.

Muutaman teaser-kuvan taidan silti heittää. Eli tässä vauvatapaamisessa muunmuassa...

...syötiin erilaisia leluja.

...karattiin kuvista juuri kun amatöörivalokuvaaja oli vasta saanut tarkennettua.

...ja näytettiin kameransa takana väijyvälle ahdistelijalle kaapin paikka.

Eli joo, palasin tosiaan linjoille vain kertoakseni, että raportoin tästä vierailustamme tarkemmin sitten huomenna. Sori! Mutta jos selitän asiaa hieman ja totean, että vauvavierailun lisäksi tänään on myös hinnoiteltu, roudattu ja aseteltu kirppiskamat myyntiin sekä käyty sillä pahuksen viikottaisella automarket-kidutuksella, huomaatte ehkä että puuhaa on tosiaan ollut ja tätä äitiä väsyttää nyt.

Mutta ettei perusasiat pääsisi unohtumaan esitellään nyt tietenkin Nasun päivän asu. Joka oli kokonaisuudessaan Metsolaa ja ei, meitä ei (edelleenkään) sponsoroida. Snif.

Raidallinen froteebody - Metsola

Ruskeat Ägg-haalarit - Metsola

Kypärä päässä pitää tohtorin loitolla. Tai ainakin loitommalla.

Minkälaiset tyypit pitää konttauskypäriä? Kysymys, jolle miehen kanssa vielä parisen viikkoa sitten naureskelimme. Ja kylläpä osui taas pilkka omaan nilkkaan. Millaiset tyypitkö? No vaikkapa sellaiset kuin me. Nasu on nimittäin nyt niin aktiivinen, innokas ja nopea käänteissään, että meillä sattuu ja tapahtuu ihan päivittäin. Milloin on mustelmia ja ruhjeita takaraivolla, milloin paraatipaikalla keskellä otsaa. 

Niinpä Nasu sai mummilta ja ukilta lahjaksi konttauskypärän. Ja se on meinaan ollut nyt päivittäin käytössä. Ei se kaikkia kolhuja estä (varsinkaan niitä otsaan kohdistuvia), mutta pehmentää silti kummasti alastuloissa. Ja en tiedä onko kypärän ansiota, mutta napero on pikku hiljaa nyt alkanut tajuamaan, että alas pääsee myös istunnan kautta. Eli että aina ei tarvitse laskeutua päälleen, hommaan voi käyttää myös sitä pehmeämpää takapäätä.

Vaan herjan näkönenhän tuo nassikka kypärä päässä on, sitä ei käy kieltäminen.

Välillä kypärä nousee melko korkealle, välillä on korvat rullalla.  Äiti ja isi ei vaan osaa.

Nasua turvatoimenpide ei näytä paljon haittaavan.

Kummipoika-Kaapo myhäilee taustalla ihanan pinkin matkalaukun kanssa. 

Kaapelin kun ei tarvitse mitään noloja kypäriä käyttää.

Unohtui myös kertoa kuinka meillä oli maanantaina se neuvolan tarkastuskäynti, Nasu kun oli aiemmalla kerralla melko hoikka ja ilmeisesti lyhyenpuoleinenkin. Siis niiden mielestä, meistähän nasukka on sangen täydellinen, hiiteen kaikki ankeat käyrät! 

No mutta anyways, mentiin kiltisti mitattavaksi. Kuudessa viikossa pituutta olikin sitten tullut vaatimattomat kolme senttiä, pää oli kasvanut sentin ja painoakin tullut melkein kilo, joten se siitä tarkkailusta sitten. Saimme hyväksytyn arvosanan ja vapautuksen lisäkontrolleista. 

Tänään päälle puettiin pirteää punaista kompensoimaan ulkona vallitsevaa harmautta. Vaatteissa tuo Nasun kasvuspurtti näkyy, sillä nämäkin sammarit olivat jokin aika sitten suurehkot ja nyt hyvä kun ne vielä menee tuolle kestovaippapeppu-jötkäleelle päälle. 

Muotibloggaajat esittelevät aina välillä ns "huonoja kuvia" itsestään. Eihän ne ikinä huonoja ole, aina ovat kauniita kuin mitkä. Nasusta puolestaan ei saa huonoja kuvia, kuvat ovat vain erilaisia :)

Mitä toi tyyppi tossa oikein riehuu?

*********

Punainen Itämaiset Norsut body - Tutta 50v.

Puna-keltaiset vakosammarit - Plastisock

Huomenna meillä onkin sitten pitkästä aikaa taas Vauvatapaaminen, muistanette aiemmat? Viimeksi ei Nasun flunssasta johtuen päästy paikalle, mutta huomenna nähdään taas vanhat tutut kaverit. Huhujen mukaan kasvua on tapahtunut ja uusia taitoja opittu, joten saas nähdä millaisen sirkuksen saamme huomenna aikaiseksi...

Allegroa uudelleen

Muistanette sen saakelin Bloggerin pimentymisen parisen viikkoa sitten, sen joka aiheutti nettihiljaisuutta blogissa kuin blogissa? Lupasivat palauttaa hävinneet tekstit ja kommentit, mutta niin vaan multa hävisi ainakin postaus Allegrosta, tuosta mainiosta pyykinpesuaineesta.

Ja koska olen saanut ihanan aktiivisilta lukijoiltamme palautetta kadonneesta tekstistä ja toiveita sen uusimisesta, kaivelin hieman varmuuskopioitani ja muistiani (eivät todellakaan ole muuten sama asia) ja päätin julkaista tekstin uudelleen. Joten tässä tulee, var så god.

************************** 

Joku teistä lukijoistamme on joskus kysynyt multa, että mitä pesuainetta käytän ja miksi. Päätin tehdä asiasta itsestään oikein oman postauksensa ja ei, tämä ei (valitettavasti) ole mitenkään päin sponsoroitu kirjoitus. Eli meillä pyykinpesuun käytetään itse asiassa yhtä arjen luottokamaani eli Allegron pyykinpesuainetta. 

Allegro on aivan loistotuote, löysin sen aikoinaan ystäväni suosituksesta, tilasin ja ihastuin. Ja kyllä, Allegroa tilataan netistä, sitä ei (ainakaan tietääkseni) saa kaupoista. Korjatkaa ihmiset ihmeessä jos olen väärässä!

Allegero on Suomessa valmistettu, hajuton, zeoliititon ja valkaisuaineeton. Se on ystävällinen herkälle ja kutiavalle iholle ja poistaa lian, mutta ei haalista värejä. Ei vahingoita kuituja ja tekstiilejä ja sillä pestessä tummat vaatteet eivät todistettavasti harmaannu. Vaatteisiin ei jää niitä inhoja pölyäviä jäämiä eikä kone ala haisemaan pahalle. Allegro sopii oikeasti sekä valko- että kirjopyykille, mikä tekee siitä laiskan äidin parhaan ystävän. Allegro saa pyykin tuoksumaan vain puhtaan raikkaalle eikä millekään keinari-omena-esanssille. Ja kyllä, kaikki nämä mainoslauseet todella allekirjoitan kokemusteni perusteella.

Viime tynnyri ainetta (tulee 8 kilon pakkauksessa) kesti meillä lähes kaksi ja puoli vuotta. Kyllä, luitte oikein, kaksi ja puoli vuotta. Miten ihana aika olla ostamatta & raahaamatta naama tuskanirvistyksessä sitä kauppakassin yhtä painavinta tavaraa. Ja ei, meillä ei pestä mitenkään niukasti pyykkiä, vauvan ja kahden urheilua harrastavan ihmisen taloudessa sitä pyykkiä todella tulee ja sitä pestään. Vannon sen.

Nyt sitten tilasin Allegroa lisää, vaikka vanhan saavin pohjalla onkin vielä muutaman kymmenen pesun putut jäljellä. Kliks kliks vaan kun naputtelin tilauksen iltakympiltä kotisohvalla ja kahden päivän päästä sain tekstarin Matkahuollosta, että pakettini on saapunut. Voiko olla helpompaa? No voi, ne voisivat tietty kantaa sen oikein kotiin saakka, mutta aika lähelle kiitettävää tälläkin palvelulla päästään. Ilman postikuluja, I might add.

Siinä sitä nyt on, ihmeainetta.

Allegron mukana saa pesukoneenpuhdistajaa, jonka avulla pääsee eroon niiden perinteisten pyykinpesuaineiden aiheuttamista zeoliiteistä. Lisäksi mukana on pieni pussi pesuntehostajaa, ainetta jota me ei olla juuri tarvittu, koska Allegro itsessään on musta ihan riittävää. Puhdasta tulee. 

Tämä on vinkkivitonen, jonka takana seison. Kokeilkaa. Allegrokin lupaa ilmaista kokeilua kahdenkymmenen koneellisen verran, tsekatkaa vaikka niiden nettisivut tästä: KLIK. Nettisivut on ehkä vähän kököt (myönnän, tämä on ammattitauti arvostella käyttiksiä), mutta ne toimivat ja ennen kaikkea itse tuote on ihan killeri!

**************************   

Toistosta innostuneena puin Nasulle päälle samat vaatteet mitä silloin oli päällä kun alkuperäinen teksti kirjoitettiin. Tulee siis varsin tarkkaa imitointia, täällä kun panostetaan niihin yksityiskohtiin, hehe.

Mitä? Joku on sotkenut leluvarantoni ympäri kämppää? Minä se en ainakaan ollut.

Tai-dat-tai, mä viaton sotkuun oon. Sädekehä vaan loistaa pään päällä, khihi.

**********

Keltaiset potkarit & body - Tutta, itse värjätyt

Ruskea velour liivari - KappAhl

Mallin syyllisyys - Takuuvarmaa

I´Coo, yes I do!

Olen jo aiemmin kehunutkin Nasun vaunuja, noita iki-ihania Bugaboo-unelmiamme. Helmikuussa siirryimme niiden ratasmalliin ja siitä saakka ollaan kuljettu istuma-asennossa maailmaa tillitellen. Parvekevaunuina meillä oli koko pitkän talven siskolta lainassa rattaat, mutta nyt kevään koittaessa he tarvitsivat ne omaan käyttöönsä. Joten ei muuta kuin uusia parvekerattaita ostamaan.

Aloitin tarpeen määrittelystä, mitä oikeastaan tarvitsemme? Napero kasvaa ja kehittyy vauhdilla, mutta rattaita käsittääkseni tullaan tarvitsemaan vielä hyvän aikaa kauppareissuilla, matkoilla (kesä tulee!) ja päiväunilla parvekkeella. Eli muutaman kympin ihan-mitkä-vaan parvekehöskien sijaan alkoi näyttää siltä, että tarvitsemme itse asiassa matkarattaat. Mielellään ihan kunnolliset sellaiset. Ja koska Bugoboiden kanssa on tottunut naurettavan kevyisiin vaunuihin, mahtavaan liikuteltavuuteen ja käytettävyyteen, oli rima korkealla. Jos voisin rahasta välittämättä valita, olisin ehkä kallistunut Bugaboon Bee-rattaisiin.

Mutta ei, nyt ei ollut ihan niin paljon varaa laittaa rattaisiin. Niinpä sukelsin Huutiksen, tuon luotettavan ostoskumppanini, syövereihin. Jotenkin tämän tavarapaljouden keskellä halusin käytetyt matkarattaat, sellaiset laadukkaat joiden käyttöarvo on vielä kohdallaan. 

Pari päivää louhin eri merkkejä (haku "matkarattaat" tuottaa ihan kiitettävästi osumia) ja konsultoin omaa lastentarvike-guruani. Eli siskoa. Lopulta löysin ne! Laadukkaat, nätit ja ennen kaikkea kätevän pieneen tilaan (mahtuu Miniin) menevät I´Coon matkarattaat edullisella hinnalla. Ja vielä melko vähän käytettyinä!

Vaunut ovat nyt olleet parisen viikkoa käytössä ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Ja katsokaa, vaunuissa on pinkkiä! Mua ei tunnista kohta kukaan, kaveritkin kummastelee jotta onko se tosiaan se sama Heli joka sitä pinkkiä on nyt yhtäkkiä alkanut haalimaan?

Hienosti mahtuu kantokassikin sisään. Ja Nasu tykkää suuren kuomun luomasta pesästään.

Noooo, pinkki tai luumu, who cares. Ihanan väriset!

Lisää riemunaiheita. Riki Sorsan karvanpoiston ansiosta kotonamme voi nyt pitää just niitä vaatteita mitä itse haluaa. Kuten vaikkapa mustia vaatteita, miten ihanaa! Karvaongelmaa ei ole. Siitä innostuneena puin Nasulle vihdoin sen ihanan Pacman-asun, joka joutui jäähylle kerättyään Nasulle yhden ryömintäsession aikana vallan hirmuisen rintataljan. Ja siinä meni kuulkaas aikaa, teippirullaa ja hermoja, että sain asun karvattomaksi.

Mä täällä inventoin kaappeja, morjesta vaan kaikille!

Musta Pacman-haalari - Huutiksesta

Taustalla väijyvä Boldie eli Riki - Kuvausrekvisiittaa

Laiskanpulskea sunnuntai

Voi että eilen oli kivaa. Kiteyttäen voisi todeta että terassilla on edelleen vauvan saamisen jälkeenkin kivaa, kylmä valkoviini on hyvää ja rauhassa hyvän ystävän kanssa iltaa istuessa aika sujahtaa kuin siivillä. Aamulla olin edelleen yllättynyt siitä miten vähän tämä meikäläisen bilekunto olikaan heikentynyt vajaan kahden vuoden paussin aikana.

Päivä on mennyt löffäillessä ja take away -thaiherkkuja natustellen. Ei tarvinne mainita ettei sitten menty vauvauintinkaan. Ei sitä aina vaan jaksa ja jos on edeltävänä iltana vielä ollut hieman reitillä, ei varsinkaan jaksa. Se jos mikä tuli nyt todistettua.

Nasulle valittiin taas pirtsakkaa pinkkiä päälle, mitään selitystä asialle en keksi. Paitsi että jotenkin tuo pinkki värinä on alkanut miellyttämään silmää enemmän kuin ennen. Ties vaikka sitä eksyisi kohta itsellekin päälle (sanoo nainen, joka eilen liihotteli terasseja kohti kokomustissaan).

Kuvien oton välillä on pari sekuntia. Niin ne fiilikset vaihtelee.

 Vaaleanpunainen SunRay haalari - Metsola

Amatööriäidin hemmottelupäivä

Morjensta vaan kaikille, sano tamperelainen. Piipahdin nyt nopeasti linjoilla kertomassa kuinka tämä mamma on lentänyt koko päivän ihanien hemmottelujuttujensa parissa. Ensin nautinnollisen rauhallinen treenikerta salilla, sitten ripsihuolto ja nyt pienen meikkipuunauksen jälkeen rakkaan ystäväni Pasin kanssa syömään ja terassille. Lisää tällaisia päiviä! :)

Nasu ja isi viettävät siis lauantaita aika pitkälle kaksistaan, mitä nyt olen välillä piipahtanut kotona imettämässä, hehe. Päälle mies oli valinnut pirteän punaista ja froteeretroa. Tykkään.

Hmmm... siis hetkonen, sä olet äiti menossa minne?

Onko lupa-anomus kunnossa?

Tai no, ei meitä isin kanssa haittaa. Meillä on kaksin niin kivaa.

Eli hei hei vaan!

******

Pingviini body - Tutta

Punaiset froteepotkarit - Finnwearin retroa

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava lauantai. Tää lähtee ny eli soon moro! :)

Riki Sorsan karvoitus

Kävimme siis Riki Sorsan kanssa keskiviikkona kauneussalongissa. Se oli meidän yhteistä kahdenkeskistä aikaa, Nasu oli mummin kanssa kotona. Sanoisin muuten että tyttöjen yhteistä hemmotteluaikaa, mutta Rikihän on poika. No mutta joka tapauksessa, ideana oli hakea Rikille uusi kesätukka. 

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä kuinka järkyttävää Rikin karvojen lähtö on, ympäri vuoden, joka ikinen päivä. Ja kuinka siitä nyt Nasun myötä on muodostunut sen tasoinen ongelma, että jollei siihen löydetä ratkaisua, joutuu Riki lähtemään. Älkää kysykö minne.

Kokeiltu on jo monta kikkaa Furminaattorista ruokavalioon, teippiharjaan, jatkuvaan imurointiin ja lopulta sietämiseen. Ei toimi, ei minkäänlaista apua. Ratkaisuksi minulle sitten suositeltiin Rikin trimmausta eli karvojen lyhyeksi ajelua. Sikäli järkevä vaihtoehto, että niillä jalostetuilla kissaroduillahan jotka eivät karvasta, on nimenomaan lyhyt karva. Ja Rikillä sitä karvaa on kolmessa kerroksessa, joista se ulommainen on vielä pitkää. Siispä kokeillaan!

Saavuimme kisutrimmaukseen hyvissä ajoin ja aikaa oli varattu tunti. Riki pöydälle, kone esiin ja eikun ajelemaan. Riki on siitäkin ihana kissa, ettei se ole koskaan räppäissyt saati purrut ihmistä, ei nytkään. Siinä se kelli hoitopöydällä pää mun kainalossa ja antoi koneen laulaa. Ja voi jeesus sitä karvan määrää! Loppujen lopuksi kissan ajelussa ei mennyt varatun tunnin sijaan kuin vartti, sen verran kiltisti Riki oli. Ei itse trimmaajakaan ollut uskoa silmiään.

Koko kissaa eivät suosittele trimmaamaan, vaan häntä, pää ja jalat jätettiin ennalleen. Kaikki muu ajeltiin noin sentin mittaiseksi. Ja kas, Rikistähän kuoriutui varsinainen lihaskimppu. Oikea muotovalio, vaikka itse kehunkin. Katsokaa nyt itse. Kuvasin Rikin sen lempipuuhissa vessassa metsästämässä pyttyyn heitettäviä meikinpuhdistus-pumpulipalloja.

Enkös olekin aika lailla hoikemman näköinen?

 

Heitä jo se pumpuli, heitä nyyyyy!

Arki uuden kesäturkin kanssa on sekin osoittautunut menestykseksi. Riki on karvanpoiston ja siitä seuranneen ilmiselvän viilentymisen & virkistymisen johdosta megapirteä, leikkisä ja hyväntuulinen. On kuin katista olisi turkin mukana karissut vuosia pois. Ei epäilystäkään etteikö kisu todella nauti uudesta turkistaan. Lisäksi kaikki hyväilyt tuntuvat nyt paljon vahvemmin ja Riki onkin jatkuvasti sylittelemässä ja kärttämässä hellittelyjä. 

Taidanpa vaan silkkaa hyväntuulisuuttani puskea tätä pönttöäkin.

Camouflage-Riki väijyy saalistaan.

Siinä se mun väijytyksen kohde nyt pitkällisen metsästyksen jälkeen on:

ihana pumpulipallo silmämeikeillä kuorrutettuna.

En voi sanoa toimiiko kikka muille, mutta meille tämä on jo nyt tuonut suuren helpotuksen. Niin muulle perheelle kuin itse katillekin. Rikihän oksenteli monta kertaa viikossa niitä karvapallojaan, sen verran älyttömäksi sen karvojen lähtö meni. Ja ennen kuin joku ehtii kommenttiboksiin huutelemaan niin kyllä, kisu on pariinkin kertaan tutkittu eläinlääkärillä eikä mitään lääketieteellistä syytä sen megakarvastukseen (jonka eläinlääkärikin totesi) löytynyt. Mutta nyt taidettiin löytää apu, keino joka toimii.

Tämän postauksen sankarina on siis Uusi Upea Riki, mutta vilautetaan nyt Nasunkin päivän asua. Päällä oli jälleen vaaleanpunaista, alanko mä kenties nähdä maailman höttöisesti pinkkien lasien läpi vai mitä on tapahtumassa? Joka tapauksessa Nasu oli hörhelöpöksyineen ja froteemekkoinen niin girlie-girlie kun vaan olla ja voi. Välillä näinkin. 

Pretty in pink.

 Vaaleanpunainen froteemekko - Lindex

Valkoiset röyhelöpöksyt - Polarn O. Pyret

Musta-valkoisessa asussa sulautuu sisustukseen

Kylpyhuoneen, tai no tarkemmin sanottuna koko kodin, värimaailman mukaisesti tänään päälle valittiin musta-valkoista. Vaikka se on lempiyhdistelmiäni, on sitä ollut pakko välttää viime aikoina. Nasu kun sotkee, kuolaa ja sylkee sen verran tehokkaasti, että kohta ei yksikään asuista ole enää itsensä värinen (muistanette vaikkapa sen valkoisen hupparini).

Tässä nökötän ja ihailen äidin tekemiä hassuja ääniä.

Se siitä ja sitten liikkeelle!

*******

Musta-valkoraidallinen body - Lindex

Mustat sammarit - KappAhl, lainassa Kaapolta

Raidalliset Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä

Nyt kun tätä kirjoitan ei asu tietenkään ole enää puhtaan värinen. Saa meinaan Allegro ja sappisaippua taas näyttää mihin pystyvät. Miksi ihmeessä kaikki mun näkemäni sappisaippupullot on niin surkea pieniä? Meillä ainakin ainetta kuluu sen verran runsaasti, että vähintään sellainen litranen kolpakko olisi kätevä. Nyt saa olla harva se kuukausi hakemassa lisää. Tiedättekö te saako jostain isoja megapulloja?

Jos Nasu ikinä haluaa äitinsä tavoin ajella kaljun, on kallon malli ainakin lupaava.

Tuo otsan megapyörre saattaa jopa ajaa epätoivon puuskassa millisängen ääreen.  

Osa IV: Vessatauko

Kyllä, tuoksusta päätellen se lupaamani kahvi taitaakin olla nyt tippunut eli siirrytäänpä sitten keittiön puolelle. Tässä hallissa tulee muuten ahdasta ja johan me ollaan näitä meidän vietnamilaisia postikortteja jo taivasteltukin. Toivottavasti keittiöstä löytyy teille jokaiselle istumapaikka, kuljette vaan sinne käytävän päähän.

Anteeksi mitä sanoit, sinä vaalea tyttö siinä? Jaa vessataukoa kaipaisit, taisi venyä se odottelu hallissa sitten sen verran pitkäksi? Pahoitteluni. No mutta sehän passaa, vessa on siinä vasemmalla vieressäsi, se ovi siinä. 

Ja kuten näet vessa on sisustukseltaan, kuinkas muutenkaan, musta-valkoista. Me teimme tänne pari vuotta sitten pintaremontin häälahjarahoillamme, hääkutsussamme kun toivoimme romanttisesti uutta vessaa, hehe. Ja tuo vessan mahtava musta-valkoinen laattalattia oli siellä kun ostimme asunnon. Itse asiassa kun aikanaan asuntonäyttelyssä näimme tämän lattian, tiesimme viimeistään silloin että tämä on meidän kotimme. Ostettava on.

Oven kun avaa, ei voi eksyä. Pytty tuijottaa suoraan vastaan.

Vessa ei ole mikään megalomaanisen suuri, kuten ei tämän ikäisissä taloissa kai koskaan. Mutta hyvin tänne mahtuu suihku, kaappitilaa ja pesutornikin. Apuna meillä on tämä huonekorkeus, se kun täällä vessassakin on yli kolme metriä.

Nämä yläkaapit (kuten itse asiassa kaikki vessan kaapistot) ja niiden päältä lankeavan epäsuoran valon suunnittelin itse. Mentaliteetillä "kokeillaan mitä tulee" -eli sillä meikäläisen perusmentaliteetillä.

Juu juu, annamme kyllä kohta sinulle vessarauhan, älä suotta huolestu, mutta esitellään nyt ensin loputkin tästä vessasta kun täällä joukolla kerran olemme. Eli nyt kun astuitte sisään peremmälle, niin katsokaapa vasemmalle. Siinä on pienen pieni lavuaarimme ja musta kaappi, jonka säilytystila on solidaarisesti jaettu sekä miehen että minun pesuaineille, meikeille ja hajuvesille. No okei, meikkejä ei meillä (vielä) käytä kuin minä, ainakaan tietääkseni. 

Vessan hassun pullea hana saa joka päivä hyvälle tuulelle.

Hieman on hankala saada oikeanlaista kuvaa tuosta peilin valosta, pitäisi olla pimeämpää. Joka tapauksessa se valo tulee noista peilin sivuista ja on oikein armelias amatööriäidin rypyille, näpyille ja silmäpusseille. Hei, kuka laittoi oven kiinni? Nyt tulee meinaan ahdasta jos sitä ei avata. 

Niin se siunattu pyykkitorni. Muistan kun himoitsin sitä pitkään, mutta vei aikansa ennen kuin siirryin sanoista tekoihin. Tornin hankinta käynnisti välittömästi entisessä työpaikassani vauvahuhut: työtoverini olivat yksimielisesti sitä mieltä ettei kukaan hankin pesutornia muuta kuin vauvapyykki mielessään. 

Minä kyllä rehellisesti halusin tornin treenivaatevuortamme varten. Lisäksi vihasin suunnattomasti sitä jatkuvaa pyykinkuivaustelineen kokoamista, pyykkien levitystä, pyykkien poiskorjaamista ja sen kirotun telineen säilömistä pois jaloista. Teline kun seisoa nötkötti aina suihkussa tiellä.

Ah ihana pyykkitornini ja sen paras kaveri, pyykkikaappi!

Missä alivuokralaisena asustaa myös perheen hiustuotteet, kuivain ja suoristusrauta.

Tässä takana on sitten se suihku, ihana sadesuihku. Ja suihkun alla on miehen unelma, paikka jossa istua ja suihkutella. Jos vessassa olisi enemmän neliöitä, olisi täällä varmaan sellainen puistonpenkki, sen verran ihanaa on meistä kummastakin istua suihkussa. Nyt on tyytyminen tuohon Starckin Bubuun, sinne kyllä saa kätevästi shampoot ja muut sisälle piiloon.

Vessan patteri on pieni ja ikkuna suuri.

Mutta tosiaan, annetaanpa sinulle nyt vessarauha. Eli mennään me muut jo keittiöön aloittelemaan. Ei siellä kyllä häävejä tarjottavia ole, jos nyt jotain tyylilleni uskollista pakastevalmista baakkelsia ja sumpit... (jatkuu seuraavassa numerossa).