Flamencomuskarin loppu

Tänään oli viimeinen flamencomuskari, snif! Muskari on ollut joka perjantainen hauska harrastus, jota nyt jäämme haikeudella kaipaamaan. Muiden lasten kanssa peuhaaminen, erilaisten hauskojen soittimien kokeileminen ja flamencon tuliset rytmit muodostavat sen sortin puuhamaan, että nassikka on väsyneenäkin ollut ihan liekeissä. Joka ikinen kerta.

Rakkaaseen harrastukseen valittiin tarkoituksella lempeä viestivä asu, sydänhaalari. Anu, se oli sinulle!

Voi Anu, sinua tulee ikävä! Ja muitakin muskarikavereita!

*********

Sydänhaalari - Me&I

Raidalliset Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä

Päiväunien jälkeen asua vaihdettiin, koska eräs nimeltä mainitsematon amatööriäiti oli jälleen pukenut lapsensa päiväunille niin, että pikku kaveri oli aivan hiessä parvekkeelta sisälle rantautuessaan. Ja koska vierailulle oli tulossa hartaasti odotettu hyvä ystäväni, ei hikinen asu tullut kysymykseenkään.

Pitäiskös äiti laittaa rasvaakin? Ettei tule hikinäppyä.

Värikäs Barbapapa body - Lahja ystävältä

Valkoiset potkarit - Pippi

Raidalliset Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä 

Hyvä ystäväni on raskaana ja hänen laskettu aikansa on kaksi viikkoa myöhemmin kuin mitä Nasulla. Niin, ja tietenkin myös vuosi myöhemmin. Olipa ihana turista kuulumisia ja jutella raskausajasta. Kuten aiemmin kirjoitinkin, oma raskausaikani on nyt viime aikoina ollut melko paljonkin mielessä kun yllättävän moni ystävistäni on juuri nyt raskaana. 

Hassua miten sitä aika tuo perspektiiviä ja joitakin asioita näkee nyt pienen matkan takaa toisin. Tosin monista asioista sitä on silti edelleen samaa mieltä, esimerkiksi raskauspahoinvointi on hanurista. Piste. Eikä kukaan, joka ei siitä todella ole kärsinyt, voi tajuta kuinka syvältä sieltä se oikein on.

Tänään oli myös automarkettihelvettipäivä. Mutta kuulkaas, kun sinne menee taktisesti tunti ennen sulkemisaikaa, ei kokemus enää olekaan ihan niin kamala. Tilaa on ja safkaakin ainakin meidän tarpeisiimme vielä ihan hyvin jäljellä. Joten, enpä olisi uskonut että sanon tämän, mutta kauppareissu oli tällä kertaa ihan ok.

Mies tuolla huutelee taco-pöytään, joten lopetan tältä erää Nasun tyylinäytteisiin siitä, kuinka meillä nykyään myyrytään vauhdilla eteenpäin. Jopa sellaista vauhtia, että kömpelö äiti ei aina pysy perässä. Nimimerkki eilen löin naperon perässä kiitäessäni poskeni oveen, tänään pääni lavuaariin.

Hmmmm, leikkisköhän noilla leivontamitoilla?

 

 Äh, heitän ne syrjään ja punkean tästä kontilleen.

Because I can.

Nej, men vad är det? Det är ju Tradera.

Kirjoitanpa tällä kertaa jostain aivan muusta kuin väsyneestä äidistä. Muuten teistä, rakkaat lukijamme, tulee väsyneitä lukijoita, hehe. Sillä väsymyshän tunnetusti tarttuu.

Eli jokin aika sitten eräs lukijamme suositteli meille ruotsalaisten Huutista, Traderaa. Olin siellä jo käynyt muutamia kertoja kurkistelemassa (lähinnä Swedish Hasbeensejä) ja luonut tunnaritkin, mutten sitten kertaakaan innostunut huutamaan sieltä mitään. Kunnes jokin aika sitten päätin lukijamme vinkistä innostuneena ennakkoluulottomasti kokeilla kuten tutkiva journalisti ikään. Niinpä loggauduin sivulle ja näpyttelin hakusanaksi "Plastisock". Voihan video, mitä ihanuuksia sieltä löytyikään!

Tältä se näyttää.

Myyntikohteiden tarkempi selaaminen paljasti, että vain osaa tuotteista voi huutaa Ruotsin ulkopuolinen huutaja. Näissä kohteissa on vaikkapa seuraava ilmaus "Internationella köpare accepteras." Ilmaisu voi olla myös tyyliin "Köpare i Norden accepteras". Myös Ruotsiin rajatut kohteet ovat melko selkeitä: "Endast köpare inom Sverige accepteras." Joten ei kun huutamaan!

Minun ruotsin kielen taitonihan rajoittuu lukion ruotsiin ja vaikka aineesta aikoinaan L:n kirjoitinkin, on kieli iloisesti kateissa ja käytön puutteesta ruostunut. Sen saa myynti-ilmoituksia lukiessaan huomata. Moni sana soittaa kyllä jotain pientä kelloa päässäni, mutta siihen helinään se sitten jääkin. En kuolemaksenikaan muista mitä sana tarkoittaa. Muttamutta, eipä lannistuta! Harjoitus tekee mestarin ja kielitaito on siinä mielessä vesseli asia, että se palautuu.

Pari iltaa Traderaan tutustuessa meni ja lopussa kiitos seisoi. Konkreettisesti. Alkukankeuksien ja muutamien virhepainallusten jälkeen olin onnellisesti voittanut kaksi ihanaa Molon haalaria (Suomessa niin törkeän hintaisia) ja yhden ihanan Plastisock-setin. Jopa maksaminen onnistui Paysonin kautta, toiset ostokset taas maksoin nettipankissa kansainvälisin tilitunnuksin. 

Myös kommunikointi myyjien kanssa sujui ruotsiksi mailitellen, mistä olen äärettömän ylpeä. Jouduinhan pyytämään tilitunnuksia, sönkkäämään postimaksuista ja yhteispostareista ja kiittämään hienosti sujuneista kaupoista. Muunmuassa. Mutta sitä itsetuntobuustia, minkä noidenkin onnistumisten jälkeen sai! Oli ihan pakko taas pikkasen kehua itseään.

Hinnat ovat tietenkin kruunuissa, mutta helppo ja nopea tapa arvioida hintaa on siirtää pilkkua yhden pykälän vasemmalle. Eli jakaa kymmenellä. Eihän se aivan tasasumma ole, mutta kyllä sillä kartalle pääsee. Monet ruotsalaiset merkit ovat kyllä Huutista selkeästi halvemmalla tarjolla ja tarjontaa on välillä niin runsaasti, etten edes minä jaksanut kahlata kaikkea läpi. Esimerkiksi pelkkä haku "pop" tuottaa yli 5500 osumaa. Surkeinta on, kun löytää jonkun mega-ihanuuden ja sitten se on kaupan vain ruotsalaisille :(

Tämän tosin kiersin kerran: laitoin myyjälle suoraan mailia, josko voisin silti huutaa tuotetta vaikka finnjävel olenkin. No, tuotteeseeen oli jo tullut huutoja eli kohteen uudelleenjulkaisu kansainvälisenä ei enää tullut kysymykseen. Eipä hätää. Neiti Nokkelamme ei tästä luovuttanut, vaan tiedusteli myyjältä josko vaikkapa joku hänen ystävistään voisi huutaa tuotetta puolestani. Ja sehän sopi! Määritin vain maksimihinnan ja myyjän ystävä huusi asua puolestani (kyseessä oli se iiihana Plastisock-asu). Huudon sulkeuduttua sain ihana mailin: vi vann :)

Eli opetus: älä luovuta ensimmäiseen vastoinkäymiseen! Muuten aika lailla samat niksit tuntuvat toimivan Traderassakin kuin mitä aiemmin Huutiksesta postasin. Paitsi eräs erittäin mielenkiintoinen ja huomionarvoinen eroavaisuus näiden kahden nettihuutokaupan välillä: siinä missä Huutiksessa sulkeutumisaika aina pitenee jos huutoja tulee sulkeutumisaikana, sulkeutuu Traderassa kohde silloin kun sen aika on. Piste. Ja se onnekas, kenen huuto sillä hetkellä on korkein, voittaa.

Niinpä oman hintakattonsa määrittäminen on tärkeää, joissakin kohteissa (siis erityisesti niissä joissa joutuu huutamaan kilpaa viime sekunneille saakka) se voi ratkaista koko huudon voiton. Olen myös alkanut oppia muutamia niksejä, joilla jotkut huutajat tuotteita viime sekunneilla itselleen voittavat. Aion kokeilla niitä käytännössä ja jos ne osoittautuvat toimiviksi oivalluksiksi, voin palata asiaan.

Eli kyllä, suosittelen lämmöllä Traderaa. Käykää edes katsomassa ja vertailemassa hintoja. Valikoimat voivat myös erota, esimerkiksi niitä Molon haalareita en ole Suomessa edes nähnyt myynnissä. Toisaalta Metsolaa ei edes kannata etsiä, itse olen keskittynyt lähinnä ruotsalaisiin merkkeihin.

Lopetetaanpa tutusti päivän asuun eli mopsimaisiin fiiliksiin. Näihin kun vekaransa pukee ei voi olla hymyilemättä. Vaikkakin näillä silmäpusseilla näytän itse mopsilta hymyillessäni.

Ai että esittele tätä neuletakkia lukijoille vai? Käskystä!

Vielä Nasu ei ihan isänsä kaltaisesti vaatteita viikkaa, mutta yritys on kova.

Ruskea Pilvi body - Lindex

Mopsi housut & neuletakki - Me&I

Ruskeat pingviini sukat - Me&I

Mallin fiilis - Jälleen kerran energisen puuhakas

Ehkäpä se on eroahdistusta?

Aa jee!!! Pyrintö on koripallon uusi Suomen mestari mallia 2011! Kuten on muuten myös mallia 2010. Niitä mestaruusjuhlia Nasu tosin juhli masussa. Tämän vuoden mestareita nasukka juhlisti mummin ja ukin kanssa häärätessä siinä missä isä ja äiti riehuivat katsomossa.

Tulimme siis juuri älyttömän kiihkeästä ja mahtavasta koripallofinaalista kotiin, haettuamme ensin Nasun mummolasta hoidosta. Sitten saunaan koko revohka ja nyt pikku napero jo kuorsaa täyttä häkää pinnasängyssään. Toivottavasti nukkuakseen edes hieman ehjemmän yön kuin mitä viime aikoina.

Olen keksinyt myös uuden mahdollisen syyn tähän valvomisvaiheeseen: eroahdistus. Nykyäänhän Nasu on niin kamalasti minun perääni, ollut jo jonkin aikaa, etten voi edes huoneesta poistua kun huuto alkaa. Ei Nasu suoraan aina itke perääni, vaan se on usein sellaista vaativaa yksivokaalista huutoa tyyliin "aaaaaaa". Ilmeisesti jonkin sortin kutsuhuutoa että "tule takaisin äiti, en näe sinua". 

No, juuri Nasun iässähän sen vierastamisen ja uuden symbioosin vaihe tulee, joten sikäli tässä väsymyksen tilassa voin olla myös onnellinen, että kaikki on nasukan kanssa mennyt hyvin. Kun kerran eroahdistus on tuollainen. Juhlin asiaa sitten enemmän, kun energiatasot ovat edes pikkuisen korkeammalla. Nyt ei jaksa kuin esitellä pirtsakan päivän asun ja painua pehkuihin.

Ai että, tämä tärisevä ja haukkuva koira on yksi lemppareitani. 

Kiitos vaan serkuille lainasta!

Mua ei äiti väsytä sitten yhtään! 

Lähdenpä tästä taas myyryämään.

Pöllö body - Lindex

Keltaiset froteehaalarit - Moonkids

Valkoiset villasukat - Ruskovilla

PS. Edit 05.05.2011: Ajattelin tulla kertomaan, että viime yö meillä nukuttiin hyvin. Tai ainakin paremmin kuin aiemmin. Ehkäpä Pyrinnön mestaruus rauhoitti Nasunkin.

Tytöt shoppaa

Tänään oli jotain kivaakin, nimittäin ostokset H&M verkkokaupasta saapuivat. Tällä kertaa ostin pitkästä aikaa itselleni jotain, Nasua tietenkään unohtamatta. En edes muista koska viimeksi olen ostanut itselleni jotain vaatetta, mikä meikäläisen vaatepaljoudessa on oikeasti ihan hyvä juttu.

Omat vaatteni, pillifarkutkin, mahtuivat päälleni kolmen viikon päästä synnytyksestä. Olin varautunut siihen, että ainakin ensimmäisen puoli vuotta käytän äitiysvaatteita ja tavoitteni farkkuihin mahtumisessa oli vuoden tienoilla. Itse asiassa olin aivan varma, että minun kohdallani raskauskilojen karisemisessa menisi vuoden päivät.

Kasvojen alueen turvotus lähti elokuun helteissä parissa viikossa, 

kuvat on nimittäin otettu pari viikkoa synnytyksestä.

(näiden kuvien tarkoitus on piristää väsynyttä ja tällä hetkellä zombilta näyttävää äitiä)

Toisin kuitenkin kävi. Kun synnytyksestä oli kulunut kolme viikkoa, siivosin vaatekaapistani kaikki raskausvaatteet pois ja palautin omat vaatteeni tilalle. Painoin tismalleen saman verran kuin ennen raskautta. Uskomatonta, mutta totta. Luulisin, että rankalla synnytyksellä ja elokuun helteillä oli osuutta asiaan.

Kolme viikkoa synnytyksestä, matkalla ystävän väitösjuhliin. 

Ilman korsetteja tai muita apuvälineitä, hihi.

(nämäkin kuvat piristävät äitiä, joka ei ole päässyt pukeutumaan juhlia varten aikoihin)

Vaatteiden vaihto -prosessissa löysin monta vaatetta, joita en ole aikoihin pitänyt. Ne olivat vain hautautuneet vaatekaapin syövereihin. Niinpä tuntui kuin olisin käynyt vaateostoksilla, sen verran ihanaa oli jälleen pitää omia vaatteitaan, bonuksena nämä monta uudelta tuntuvaa vaatetta joiden olemassaolon olin tyystin unohtanut.

Niinpä ei ole tullut osteltua itselle vaatteita, hyvin on piisannut noita löytöjä omassa kaapissa ilmankin. Mutta nyt kun H&M lanseerasi puukkari-mallistonsa yhteistyössä Swedish Hasbeensien kanssa, oli ne ehdottomasti saatava. Rakastan Hasbeenseja, ne ovat niin mukavat jalassa, kauniit ja nostalgisen iättömät. Niissä ei ole yksinkertaisesti mitään muuta vikaa kuin hinta: törkeän kalliit. 

No, H&M sitten möi mallistoaan itselleen tyypillisen edullisesti, vain 39,95€ pari. Ja kun normi-Hasbeensien hinta huitelee tuolla parissa kolmessa sadassa, oli ostopäätös helppo. Varsinkin kun mallit näyttivät i-ha-nil-ta! Tilasin kengät varmuuden vuoksi nettikaupasta heti niiden ilmestymispäivänä, sillä en voinut olla varma pääsemmekö Nasun kanssa tappelemaan niistä Hämeenkadun myymälään.

Tänään ne vihdoin tulivat, ne ja Nasulle hellemekko. Niitä me sitten tyttöjen kesken avattiin ja ihailtiin.

Hei äiti, me ollaan saatu iso paketti!

Mitähän täällä on...? Avataan jo!

Hetken voin poseerata päivän asua varten, sitten käyn noiden pakkausten kimppuun.

Ah miten kiehtovan valkoisia kääreitä ja meitsille ihana punaruutumekko!

Laitan nämä kääreet sivuun, että pääsen tarkastelemaan tuota mekkoa tarkemmin.

Mitä, kuuluuko tähän pöksytkin?

Äitini, tuo vanha humoristi, puki pöksyt hatuksi.

********

Violetti-valkoinen pingviini body - Lindex

Farkkuhaalarit - Baby Gap

Violetit Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä

Me emme Nasun kanssa olleet ainoita, joita paketin avaaminen kiinnosti suuresti. Riki, tuo vanha karvahanuri, ei voi vastustaa pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaan tekee aina kun silmä välttää pesän niihin. Vaikka zombi-äidillä silmä ehkä hieman välttikin, ei Nasulta mikään jää huomaamatta.

Hei, älä yhtään yritä sinne laatikkoon piiloon.

Tules tänne, niin puen sut tähän ruutumekkoon.

Äitini on zombie

Nyt kun on puhuttu Nasun mahtavista unenlahjoista ja pitkistä päikkäreistä, lienee paikallaan puhua myös Nasun tämänhetkisestä yökyöpeli-vaiheesta, joka on kestänyt vaihtelevalla intensiviteetillä jo useamman viikon ajan.

Aamulla siis väsytti, on väsyttänyt jo enemmän tai vähemmän kuukauden ajan. Nasu alkoi melko tarkkaan kuukausi sitten heräilemään suhteellisen tiheästi öisin, muuhunkin kuin syömään. Ainakin aluksi se litttyi vahvasti motoriikan kehittymiseen, sillä samaan aikaan Nasu oppi sekä istumaan että ryömimään eteenpäin. Heräilyt olivat aika lailla samankaltaisia ja ovat sitä edelleenkin: Nasu havahtuu hereille, usein vatsalleen kääntyneenä ja alkaa itkeä. Se on aivan unipöppörössä, silmät kiinni ja huutaa surkeana. 

Aluksi kääntelimme sitä takaisin selälleen tai kyljelleen, johon se nukahtikin saman tien. Välillä se saattoi herätä jo parin minuutin päästä uudelleen vatsalleen kierähtäneenä eli ei kun kääntämään uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Touhu turhautti sekä naperoa että meitä. No, viime yönä huomasimme nasselin nukahtaneen vatsalleen, joten ajattelimme sen ehkä ratkovan muutamia heräämisiä. Jos kerran kaveri pystyy nukkumaan vatsalleen, ei se ehkä yöllä sitten herää vatsallaan oloon, ainakaan kovin tiheästi. Virheoletus.

Viime yönä Nasun rytmi oli esimerkiksi tällainen, tarkennuksena voisi sanoa että minä siis heräsin, Nasu pysyi unensekaisessa koomatilassa:

• Nasu nukkumaan kello 22, nukahtaminen parissa minuutissa iltapuuron ja iltatisun jälkeen.
• Herääminen kello 01, huutaa eikä rauhoitu, eikä edes huuda vatsallaan. Ilmeisesti nälkä, sillä syö kovalla ruokahalulla kun tajuan tissiä tarjota.
• Herääminen klo 02, huutaa selällään, kiskoo unessa käsillä jalkojaan ja näyttää murheelliselta Hämähäkkimieheltä. Äiti roikkuu pinnasängyn laidalla ja näyttää murheelliselta zombielta. Yritän tyynnyttää sitä takaisin uneen silitellen ja tuttia tarjoten. Megavirhe, sillä väsyneen ja luovuttaneen äidin tissin tarjoaminen osoittaa, että naperolla oli jälleen jättinälkä ja se syö posket lommolla vartin verran.
• Herääminen klo 04.30, huutaa surkeana silmät kiinni sängyssään. Olen aivan liian koomassa tajutakseni mitä teen, otan naperon kylkeeni kiinni ja lyön tissin suuhun. Nukahtaa minuutissa, minä heti kun olen saanut Nasun takaisin sänkyynsä.
• Herääminen klo 06.30, en enää edes muista mitä tapahtui paitsi että napero huusi jälleen surkeana silmät sikkurassa ja väsyneenä. Minä olin valmis murhaamaan itseni.
• Herääminen  klo 08.30, Nasu ja isi lähtevät aamupuurolle ja äiti saa jäädä pariksi tunniksi nukkumaan.
• Päikkäreille klo 10.30, sekä äiti että Nasu. Nasu parvekkeelle, äiti sänkyyn.

Näin pahoja kaikki yöt eivät tämän viime kuukauden aikana ole onneksi olleet, mutta on tämän kaltaisia muutama koettu ennenkin. En tiedä mistä tämä johtuu. Syitä olisi lukemattomia: hampaita on tulossa (= tieto), liikkuminen kehittyy hurjalla vauhdilla (= konttailee jo Klonkku-tyyliin puoli-istuen, pyrkii seisomaan itse), puhuminen on ottanut askelia entistä monimuotoisempaan ilmaisuun jnejne. Oli syy mikä hyvänsä minä alan olla nyt aikas väsynyt.

Me emme ole tottuneet tällaiseen. Nasu ei ole ikinä valvottanut meitä näin. Kuvaavaa lienee todeta, etten ole vielä koskaan Nasun aikana ollut näin väsynyt mitä nyt olen. Paitsi ehkä synnytyksen jälkeen sairaalassa, mutta silloin olinkin 3,5 litraa verta menettänyt, mega-aneeminen (hemoglobiini reilusti alle 80) tuore äiti, joka oli käynyt tuonelan porteilla synnytyksensä kanssa. Joten väsyttäminen oli ehkä pienin murheistamme.

Voi ihanat, sanokaa mulle että tämä on vain vaihe. Sanokaa että tämä helpottaa vielä. Sanokaa että minä nukun taas joskus kokonaisen ehjän yön. Sanokaa, että saan vielä sikeää unta minäkin. Sanokaa etten jää pysyvästi zombieksi, vaikka nyt siltä tuntuukin.

Kuva: täältä

 Olotilani aamulla oli pahempi kuin tällä kaverilla.

Meitä on siis väsyttänyt kumpaakin tänä päivänä, naperoa ja sen äitiä. Ja väsynyt amatööriäiti hidastuneine reaktiokykyineen on riski itselleen ja nassikalleen, mikä tuli tänään todistettua. Ennen kakkospäikkäreitään Nasu nimittäin ehti jo pikku termiittin lailla murtautua keittiön alakaappiimme ja kiskaista sieltä löytyneen suuren lasituopin sirpalekasaksi lattialle.

Onneksi äiti-zombie ehti hätiin eikä napero sotkenut itseään sirpaleisiin. Zombi-äiti itse viilsi tietenkin käteensä syvän haavan. Kyllä, zombitkin vuotavat verta.

Yökyöpelin tarmokkuuden tulos. 

Sirpaleethan onneksi tuovat onnea.

Ägg

Tänään oli Nasulla taas ihana päivän asu (pakko itsekehua), yhtä Metsolaa koko setti. Hieman nämä Ägg-haalarit ovat vielä nassikalle pitkät, mutta eiköhän sekin asia tässä lähiaikoina korjaannu. Koko tämä setti, kuten tosiaan lähes kaikki Nasun vaatteet, on Huutiksesta ostettu. Maksoin näistä muistaakseni alle puolet niiden ovh:sta ja haalarit ovat kuin uudet, minkäänlaista käyttöä ei niissä näy.

Hei äiti, ota uus kuva, tää meni pilalle. Mulla on silmät kiinni.

No nyt, nyt sain siihen sellaisen Greta Garbomaisen etäisen ja eteerisen ilmeen. 

Iloisen raidallinen froteebody - Metsola

Ruskeat Ägg-haalarit - Metsola

Yritin saada parempaa kuvaa noista haalareiden tunnuspiirteistä, iloisista kaaritaskuista, mutta naperoa ei kauheasti enää napostele maata selällään hiljaa ja kiltisti paikoillaan. Joten tämä oli parasta materiaalia mitä sain vastahakoisen mallini kanssa tänään aikaiseksi. Kamerakin oli vielä jollain ihme säädöillä ja sai Nasun näyttämään vielä normaaliakin olmimman valkoiselta, mutta sainpahan taskut sentään kuvattua. 

Eli, Ägg-haalareiden ihanat kaaritaskut vastahankaisen zombien päällä kuvattuna, olkaa niin hyvät:

Grrrrrr... murisen kuin haudastaan herätetty zombie.  

Ja näytän myös ihonvärini puolesta siltä.

Sotkukotimme, olkaa hyvät.

Kiki haastoi minut kutsumaan teidät meille kylään ilman, että putsataan ja puunataan. Näytetään koti sellaisena kuin se on eli monella lapsiperheläisellä se varmasti tarkoittaa sotkukotia. Nämä kuvat on nyt sitten otettu eilen ja toissapäivänä aamupäivällä. Jaa miksikö eri päivinä? Seuraa tunnustus. Vihaan sitä kun asiat ovat kotona hyrskyn myrskyn, nautin kun ne ovat paikallaan. Ei tämä meidän koti nyt sellainen lukaali ole, että tilaa olisi levitellä kamoja ympäriinsä ja silti vielä mahtuisi siinä elämään. 

Tästä johtuen rutiineihini kuuluu järjestellä kotimme aina kun olen saanut Nasun päikkäreilleen. Lisäksi meillä järjestellään muutenkin päivän aikana: tavarat korjataan paikoilleen, tiskit koneeseen, vaatteet kaappeihin ja niin edelleen. Olen huomannut helpoimmaksi siivouskeinoksi sen, että kun aina "vie mennessään ja tuo tullessaan", pysyy koti suht pienellä vaivalla siistinä ympäri vuorokauden. Sellaisena, että sen sisustuksesta ja kauneudesta voi oikeasti nauttiakin ilman että jatkuvasti törmäilee johonkin (kuten minä kohelina ihmisenä aina teen silloin kun tasot ja lattiat ovat täynnä kamaa).

Niinpä kun sain Kikiltä tämän haasteen (itse asiassa jo kuukausi sitten), mietin hetken onko minun järkevää vastata siihen. Kuulostanko siivousnatsilta tai jeesustelijalta kun totean, ettei meillä oikeastaan koskaan ole kamalan sotkuista? Mutta se on totuus. Kun ei ole, ei ole. Minkäs teet. 

Enkä kuitenkaan halunnut alkaa sotkemaan tieten tahtoen vain tätä postausta varten, levitellä kuvia tahallisista sotkuista ja julistaa että juu, sotkua on aina, katsokaa vaikka. Kaikki meidät tuntevat ja kotonamme vierailleet tietävät ettei näin ole. Niinpä rehellisyys kunniaan tässäkin asiassa. 

Otin siis kuvia niistä pikku sotkuista, joita meillä päivittäin on ja joita minä sitten Nasun nukkuessa järjestelen. Pahin ongelmista on ehdottomasti tuo karvahanurimme Riki, jonka karvastaminen on niin infernaalista ettei sitä normaalin kissan omistava ihminen tajua. Vaikka me furminoimme sitä tiheästi ja minä siivoan olohuoneen tasot (mukaan lukien sohvat) teippiharjalla joka ikinen päivä, on tämä kämppä niin täynnä valkoisia karvoja, että itkettää. 

Meillä ei voi koskaan pitää kotona mustia vaatteita, aina on pieni valkoinen karvakerros vaatteen pinnassa pilaamassa särmän lookin. Ja se ei meinaan sitten lähde juuri millään irti vaatteesta. Niinpä vaihdamme miehen kanssa kivat vaatteemme jo eteisessä kotirömppävaatteisiin, joissa sitten hiihtelemme kotona ollessamme. Eli suhteellisen ison ajan arjestamme. 

Kotivaatteet ovat vaihteluna kiva tapa, pakkotoimenpiteenä raivostuttavaa. Joskus kun olisi kiva olla tyylikkäänä kotonakin. Alankin olla totaalisen kyllästynyt tähän ja joku ratkaisu asiaan on löydettävä. Mutta siihen voimme palata myöhemmin, nyt siis tähän sotkukoti-kuvitukseen.

Tässä kasassa on nukkunut kaksi aikuista ja loppuyöstä myös yksi pieni pallopää.

Aamupuuron jälkeiset leikit keittiön lattialla jäivät kesken, kun väsy yllätti.

Nasun nukkuessa äiti nauttii kiireettömän aamiaisen Aamulehden parissa.

Nasun vaatekaapin päältä löytyy usein yllättävänkin laaja likaisten vaippojen näyttely. Ne kun tulee usein viskattua sinne vaippaa vaihdettaessa (hoitopöytä on tuossa heti vasemmalla). 

Kuvausaamuna siellä oli tuoksumassa yön kakkavaippa ja aamupäivän ensimmäinen kesto.

Joku karvainen on yöpynyt mustalla Kukkapuron tuolillani. Jälleen kerran.

Mitä, pitääkö tulppaaneille antaa lisääkin vettä kuin vaan se, mitä maljakkoon laitettaessa sinne lorautetaan?

Näin siis meillä. Koska haasteessa käskettiin pistää tuska kiertoon, viskaan haasteen eteenpäin Vadelmialle (blogi nimeltä Appelsiinimyssy ja mansikkapöksy) ja Marialle (blogi nimeltä BlackBerries).

Vapputukka ja aurinkotyttö

Kähersin tukkani vapun kunniaksi afroksi, vapputukkahan se olla pitää. Nasulle puolestaan valittiin aurinkoisen keltainen asu, olihan tiedossa sekä vappubrunssi isotädin luona että kummipoika-Kaapon kaksivuotissynttärit. Illalla käytiin vielä mummia ja ukkia moikkaamassa mummolassa. Huisketta ja hulinaa on siis piisannut aina tänne iltaan saakka.

Tämä vuoden vappu meni tosiaan muutaman oluen parissa kotisohvalla istuskellen ja miehen kanssa yömyöhään jutellen. Siitä onkin vierähtänyt hetki aikaa kun ollaan viimeksi kunnolla ja rauhassa keskusteltu, mutta nyt oli juuri oikea fiilis, tunnelma ja ennen kaikkea aikaa siihen. Niin että vaikka tämän vuoden hippajuhlien kuningas vappu menikin meillä näin rauhallisissa merkeissä, tuntui se mukavuutensa ja ihanuutensa takia parhaalta mahdolliselta vapulta. 

Aamulla aamiaispöydässä valkeni, että olimme saaneet lotossa 5 oikein. Vastahan siitä lottovoitosta haaveilin... Harmi vaan, että tällä meidän megaosumalla sai ruhtinaalliset 50€ käteen. Olisihan se ollut poikaa aloittaa vuoden 2011 toukokuu 1,75 miljoonaa rikkaampana. No, kaikkia rikkauksia ei rahassa lasketa. Onnea kuitenkin teille kahdelle, jotka sen potin sitten veitte. 

Äidin hassu tukka on niin kivan tuntuinen käteen. Annas äiti kun nappaisen taas tukollisen käteeni.

Siihen äiti sai aamulla herätäkin.

Hihi, näin on! Tässä kuiskitaan äidin ja tyttären välisiä salaisuuksia.

Vapputukka ja aurinkotyttö.

*********

Itämaiset norsut mekko - Tutta

Keltaiset potkarit & body - Tutta, itse värjätty

Kuvauspaikka keittiö - Naurua, aurinkoa ja vappuhassuttelua tulvillaan