tiistai 17. heinäkuuta 2012

Nyt se kertoo koska kertoo

Kovin on repaleista tämä päiväkirjan pitäminen. Olen itsekin jo tottunut niin siihen, että päivittäin saan muutaman sanasen elettyä elämää ja ajateltua aatoksia ylöskirjattua. Niinpä tämä hajanaisuus ja tuntien käsistä valuminen ärsyttää ehkäpä eniten minua itseäni. Tiedän, että ainakin osaa teistä se riepoo ja voin vakuuttaa, että niin todella riepoo minuakin.

Tiedän kokemuksesta, että silloin kun ei aikaa jää omille harrastuksillekaan, on puuhaa liikaa. Pyrin välttämään moista, mutta elämässä aina välillä tuppaa käydä niin, että asiat ikään kuin tiivistyvät. Kaikki pläjähtää päälle samanaikaisesti, uskon että tiedätte mistä puhun. Tällöin ei auta suotta pyristellä vastaan, vaan kannattaa suunnata kaikki energia röykkiön purkamiseen ja lastin alta esille kaivautumiseen.

Me elämme tuota vaihetta nyt, olemme eläneet jo useamman viikon. Minä olen päivät yhä vielä töissä (lomaa odotellessa!) ja illat, viikonloput & yöt menevät erinäisille projekteille. Kukaan ei tällaista asioiden tihentymää toivonut, mutta tällaisen se elämä nyt eteemme paiskasi ja kyllä tästä selvitään. Pieni pätkä tsemppiä ja itsesuggestiota niin johan taas mennään!

Tällä hetkellä unelmatehtaassa pyöritetään sitten jo niin suuria kierroksia että kohta pölähtää. Tai no, sen voin nyt jo luvata, että elokuun alussa paljastan koko sopan ja mistä kaikesta oikein on kyse. Ei tarvitse kärvistellä enää pidemmälle, nyt se vihdoin paljastetaan. 

Ajatelkaa nyt, alle kaksi viikkoa ja unelma saa vihdoin julkaisukelpoisen nimen... hui kauhea kun jännittää!

Tyynenä suunta horisonttiin, ollaan ikään kuin siististi laskevinaan.
Ja sitten yhtäkkiä apinamainen liaaniroikunta äänitehostein.


Herätetään hetki huomiota.
Ja palataan lähtöasetelmaan.

4 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Minen kestä tällaista jännitystä :D. Ja täällä ollaan (ehditkö jo epäillä muuta?).

Ihanat housut nasukalla, meille kans :).

Ja juu-uh, todistan etten ole robotti etenkin kun mukula pelkää robotteja ihan hulluna :/. Ja hissejä kans, ihan uusin pelko, tänään selvisi minulle se :D.

Sarmanda kirjoitti...

Tsemppiä! Toivotaan joulupukilta sitten lisää tunteja vuorokauteen...

Mutta Nasulle teillä on aikaa. Mä olen ihan kade noista kuvista, miten aina ehditte ulos ja puistoilemaan. Meillä näyttää koira parkakin juoksevan vaan juoksutusnarussa, kun ei edes metsään ehdi.

Onneksi lapset halusivat eilen mustikkapiirakkaa, niin passitin perämetsään itse noukkimaan. Nyt on pellillinen hävinnyt jäätelön kera. Nam!

Tämän päivän töistä osa siirty huomiselle, kun maha kipeyty työmaan ruoasta taas niin, että täytyi ottaa kipunokoset. Noooh. Morgen, morgen nur nicht heute... =P

Mutta pikku-ukko päsi tänään ekalle katsastusreissulle. Täytyyhän 1v 2kk jo päästä korkeuksiin ihmettelemään Mersun tekniikkaa iskän kaverina.

Nasulle kutitukset!

Kati kirjoitti...

Unelmat ja toimistohommat kyllä täydentää toisiaan. Ja tässä on tosiaan kärvistelty odottaen mitä tuleman pitää, että paree olis kertoa sitten kans, nih :D Nasun hoitopaikka kuulostaa muuten ihanalta, voi teitä onnellisia. Meillähän ihana Ritva-perhepäivähoitaja vaihtuu pienten ryhmään pienessä päiväkodissa, harjoittelu aloitetaan elokuun alussa. toivottavasti menee yhtä kivasti kuin pph:n luona. Kyllä ne Ritvat vaan on mahtavia.

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Farkkurotsi punaisin terein - Plastisock
* Punaiset vakosammarit - Albababy
* Keltaiset kengät - Gucio

L-E: Heeeeiii ihana L-E! Onkin ollut ikävä jo! <3 Kohta esirippu nousee, ei enää kuule kauan mene. Jeejee! :) Hassu muuten tuo hissipelko, mikä siinä pikkuista hirvittää kun se ei vielä edes tajua sitä fysiikan lakeja ravisuttavaa todellisuutta, että tyhjän päällä mennään?

Sarmanda: Kiitos! Kyllä kohta helpottaa, onneksi. Meidän on kato niin helppo mennä puistoilemaan, ei ole pitkä matka. Ja tällaisten päivien aikana on ihan pakko päästä välillä raittiiseen ilmaan eli elintärkeää se on meille vanhuksillekin. Mäkin muuten tein mustikkapiirakkaa piiiiiitkästä aikaa ja voi pojat kun olikin herkkua! Vaikka itse sanonkin.

Kati: Niinhän ne täydentää :) Kyllä mä kerron, voit olla varma. Sit ku luvan saan, ei mun suutani sido enää mikään. Sen verran tuskaa tämä salailu on itsellekin ollut. Ja Ritvat on kyllä maailman (tai ainakin duunarimutsien) pelastajia, kyäsenäino! :)