lauantai 28. heinäkuuta 2012

Nasu kaksi vuotta

Kuten todettua, Nasu on syntynyt Unikeonpäivänä 27.07.2010. Eilen sitten juhlittiin pikkuruisen nassikkani kaksivuotissynttäreitä ja minä tajusin, ettei nasukka ole enää mikään pikkuruinen. Se on jo kaksivuotias menevä tytön typykkä, jolla on oma tahto, luonne ja varsin hersyvä huumorintaju.


Mä tässä katselen muka rauhallisena Pikku Kakkosta, mut oikeasti olen aikas täpinöissäni.
Ihan just alkaa meinaan meikäläisen kemut.

Synttärimekoksi piti laittaa mummin ostama ihana pellavainen mekkounelma, mutta se ehdittiin sotkemaan ennen kuin yksikään vieras oli vielä saapunutkaan. Niinpä nämä juhlat menivät sitten juhla-asu nro 2:ssa, aivan iki-ihanassa vintagehenkisessä mekossa. Ja tietenkin rimpsupöksyissä.


Laitan vielä pikaisesti tätä mutsilta pihistämääni miljoonrasvaa jalkoihin.
Eihän sitä nyt sovi kuivin kintuin esiintyä.

Juhlavieraita oli tupa täynnä, niin isoja kuin pieniäkin. Nasu sai lahjaksi kirjoja ja leluja kuten oli toivonutkin. Miehen kanssa annoimme Nasulle lahjaksi ihan mahtavan vintage-setin, kaksi pikkuruista täyspuista tuolia ja pöydän suoraan 1960-luvulta, mutta koska ne pitää vielä kunnostaa, ei niistä nyt tähän hätään ole valokuvia. Palaan asiaan kun ne on saatu kunnostettua. 

 Lahjapöydän antimien kimpussa.

Katsokaa kuinka ihanan tyynyn ystäväni oli Nasulle ommellut!


Ihan itte puhalsin kaakuista kynttilät.
Kakkua tosin en nyt ehdi syömään kun pitää leikkiä.

Vieraista jäi uupumaan vain mummi ja ukki, jotka ovat lomareissullaan jossain päin Eurooppaa. Onnitteluviesti tuli Italiasta, mutta tänään he saattavat olla jo aivan toisaalla. Isomummi sen sijaan tulla pärisytti bussilla paikalle ja olikin vallan mieluinen vieras.


Me tässä isomummin kanssa herkutellaan ja ihastellaan isomummin tuomaa lahjaa.


Tuossa on hep-pa. Ja tuossa tyt-tö.

Tänään vietimme Nasun kanssa tyttöjen päivää kun mies on ystävänsä mökillä ja minä sain itseni päivän mittaan useammankin kerran kiinni katselemasta tuota ihanaa liehuvatukkaista tytärtäni. Katselin nasukkaa ja ihmettelin onneani. Minun piti myös kirjoittaa siitä, minkälainen tyttäreni nyt on. Jotenkin en vain löydäkään sanoja, olen jumissa.

Kuinka pikku-Nasuani rakastaankaan! En minä osaa sitä sanoihin kahlita, en niiksi pukea. Nasu kun on niin paljon enemmän, sillä se on Nasu.


Just niin. Mä oon mä. 


Ilmavat tervehdykset täältä mopon selästä, meitsi ottaa rennosti.
Äläkä mutsi siinä nyt taas vetistele, sä oot ihana mahdoton liikuttuja nykyään.

 
Katselin kun Nasu juoksi kikkarat täristen nurmikolla ja mietin miten todella onnekas olenkaan. Miten minulla voi olla noin yksinkertaisesti täydellisen ihana lapsi? 

Kuinka se on juuri minun, minä saan sen kanssa maailman ihmeitä jakaa. Katsella mehiläisiä ja haistella kukkasia, syödä puffettia hiekkiksen reunalla ja laskea kilpaa liukumäestä. 

Niin, itselleni luonteenvastaisesti olen nyt sanaton. Ja liikuttunut. Tuo pikkuinen ipana, touhukas käkkäräpääni, on nyt kaksi vuotta vanha enkä minä enää osaa muistaa aikaa jolloin Nasua ei vielä ollut. Niin tukevan pesän se on meidän sydämiimme tehnyt. Enkä mitään muuta haluaisikaan.

Hei pieni Nasuni, pysy aina sellaisena kuin olet! Olet maailman ihanin juuri niin.
 

15 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Mekko ja rimpsupöksyt - KappAhl Vintage stories
* Kampaus - Mallin oma

Maria kirjoitti...

Onnean Nasu! <3

Sarmanda kirjoitti...

Niin se menee...se aika ja mieli ja tärkeysjärjestys.

Onnea kovasti Nasulle =)!

Meillä pahnanpojimmainen (kohta 1v.3kk) harjottelee kävelemään, kiipeilemään ja juuri kun pitäisi mennä pari päivää viikosta naapuriin hoitoon "äiti" tulee heli kun hetkeksikin haihdun näkyvistä. Puoli vuotiaasta "äiti" on osattu, muttei koskaan näin sydäntäsärkevästi. Nyyh!

Nauti Heli pipanasta. Koskaan ei voi ottaa liikaa syliin ja rutistaa. Sekin aika tulee, kun äidin rutistus on yäkkistä ja tyhmää =P

Taidaqn ottaa vielä(kin) lasin viiniä ja mennä nukkumaan oman pipanan viereen...

Sarmanda kirjoitti...

Kirjotusvirheistä päätellen on näppiksellä jo turhankin rennot räpylät...

Nimetön kirjoitti...

Ihana blogi...luin alusta asti, kun Nasu oli pikkuvauva...kylläpä 2 vuodessa ehtii tapahtua paljon. Itse olen kohta 8kk tytön äiti. Ja onnea Nasulle, heinäkuu on ihana kuukausi syntyä...oma pikkuinen kun on syntynyt keskellä joulutohinoita.

Nimetön kirjoitti...

Onnea ihana Nasu!

Äni kirjoitti...

<3 ja niisk! :)

Saara kirjoitti...

Paljon onnea niin tyttärelle kuin äidillekin! Parin viime postauksen kuvista olenkin ajatellut, että vitsi tuo Nasu on muuttunut jo ison tytön näköiseksi farkkuineen päivineen, mutta ilmankos, kun nyt 2 vuotta tuli täyteen!

Salla H kirjoitti...

Onnea Nasu!

Nimetön kirjoitti...

Onnea Nasulle! Tätä blogia on vaan niin mukava lukea, varsinkin kun oma lapsi, samanlainen pellavapää, täyttää 2 vuotta kolmen viikon päästä. :)

Nimetön kirjoitti...

Voi liikkistä <3 onnea Nasulle :)
Anna

Johanna kirjoitti...

No niin..ja nyt täällä rääytään niin, etten näe enää mitään. Ihania olette.

Nimetön kirjoitti...

Onnea Nasu! Oma ihana pellavapää täyttää 2 elokuun alussa, ja on myös oikea ilopilleri (silloin kun ei ne uhmakohtaukset ole päällä..).

Heli kirjoitti...

Maria: Nasu kiittää :)

Sarmanda: Nimenomaan. Kaikella on aikansa eikä asioita voi tajuta, ennen kuin ne itse kokeaa. Ja tajuaa :) Onpas teidänkin nassikka jo iso! Ohhoh! Minä täällä nautin pipanasta ja allekirjoitan todella sen ettei koskaan voi liikaa helliä. Onneksi. Sillä olisi ihan kamalaa jos joku tulisi tätä ihanuutta rajoittamaan!

Anonyymi: Hei ihana lukija, ihan mahtavaa kuulla että olet matkassamme viihtynyt nyt jo melkein tämän kaksi vuotta. Bloginhan taisin aloittaa sillon kun Nasu oli... hmmm... nelisen kuukautta? Valtavasti ONNEA pikkuruisen tyttövauvan äidille, kaikenlaista ihanaa on teilläkin edessä :)

Anonyymi: Kiitos, voi kiitos!

Äni: Aaawww <3

Saara: No älä (tällä lailla teinimäisesti todettuna)! Mä olen nimittäin katsellut ihan samaa itsekin just viime päivinä! Se on jo tyttö, ei mikään vauveli enää. Ja totta kyllä, farkut lisäävät fiilistä entisestään :)

Salla H: Pollea Nasu kiittää!

Anonyymi: Nasu kiittää onnitteluista ja äiti ihanista kehuista! Onnea myös sinne päähän, pitäkäähän oikein menevät pirskeet! Ja ilmainen vinkki: ei kannata ostaa pöytäliinaa Tiimarista (sellaista yksiväristä), trust me. Ihan kamala.

Anna: Tää on kato tällanen liikkistelijä nykyään... eikö voi edes syyttää hormoneja.

Johanna: Toinen liikkistelijä! Jee, perustetaan joku li(ik)kistelijät-klubi, niin saadaan samaan teemaan myös tämä ylenpalttien rutisteluvimmakin ;)

Anonyymi: Joo, siis niitä uhmatahtokohtauksiahan ei luonteeseen lasketa, ne on vaan. Onnea myös sinne teille, muistakaa hipata oikein olan takaa, kakkoskerho on nasta paikka!

Jemppa kirjoitti...

Oi, Nasulle myöhästyneet synttärionnittelut! :) Aivan ihana tuo kukkamekko!