lauantai 17. marraskuuta 2012

Taiteilijan työhuoneella

Eilen tuli juhlittua työpaikan pikkujouluja aamuviiteen, joten tämän päivän riekkuminen sairaan kaksivuotiaan ikiliikkujan kanssa oli mielestäni aikas ihailtava suoritus. On se kumma mistä tuo ipana sitä menemisen virtaa ammentaa? Täällä se on taas painanut toinen silmä lähes umpeen muurautuneena, nenä vuotaen ja yskä keuhkoja korventaen kuin mikäkin taaperoiden Lasse Viren.

Tänään olen ehkäpä ensimmäisen kerran lapsellisen elämäni aikana todistanut tilannetta, jossa sydämeni vuotaa verta taaperon tuhoaman materian äärellä. Tähän mennessä koetut vauriot olen aika hyvin pystynyt kohtaamaan lähes zeniläisellä mielenlujuudella, mutta tänään tuli sitten vastaan tilanne, jossa oikeasti ketutti. Siis oikein kunnolla.

Pikku taiteilija se oli luomisvimmassaan siirtynyt paperista pöydän kautta seinälle. Olivat ilmeisesti ovilistat olleet hänen makuunsa hieman liian valkoiset, tapettikin mitä ilmeisimmin kaipasi lisäväriä. Ja kyllä, juurikin tuo ihana paperitapetti on nyt se mikä tässä harmittaa. Oikein sillä tavalla vatsanpohjasta juilien. 


  Joo, siis tämä ovenpieli tässä kaipasi musta hieman väriä.
Ja tohon tapettiin tein lisää tuollaista taikametsää, punaista tietenkin.

No, seinät ja ovenpielethän voi aina maalata uudelleen, jos ihmesieni ei tehoa. Mutta tuo tapetti. Voi krääk! Sille ei yksinkertaisesti voi tehdä enää mitään. Mies sitä aikansa pyyhekumilla hinkkasi ja sai punaisen värin ehkä hieman haalenemaan. Ei muuta. Ja koska tämä uusi taideteoksemme on vielä ihan keskellä seinää, ei sitä voi näemmä muuta kuin tuijottaa ja ihailla. Nasu ainakin on siitä kovin ylpeä.

Hienosti on nassikka osannut värittää tapetin kaikki valkoiset alueet.

Onhan näitä koettu aiemminkin, meillä kotona tuota taidetta ilmestyy aina milloin minnekin. Samoin ipanan pinnasänky on kokenut ihan kouriintuntuvan tuunauksen. On piirrosta, on hampailla työstettyä kaiverrusta. Elämme todellisen arjen monitoimitaiteilijan kanssa, jolle jokainen pinta on mahdolllisuus.

Ihan ei nuo hieroglyfit meikäläiselle aukea.

 Miltähän tämä teoksen tekemisprosessi on maistunut? Puulta varmaan. 

3 kommenttia:

Noora K kirjoitti...

En tiedä saako Suomesta, mutta itse olen käyttänyt baby oil öljyä seinien siivoamiseen taiteilijan jäljiltä. Pitää tietysti kokeilla minkälaista jälkeä jää paperisesta tapettiin, mutta seinältä lähti ihan pyyhkimällä.

Erja kirjoitti...

Universal Stone tehoaa aina ja on myrkytön. Saa siivouspuolelta kaikista vähänkään laajemman valikoiman ruokakaupoista. Ei ole yhtään tahraa/jälkeä, johon tuo ihmeaine ei olisi tehonnut. Itse kokeilisin tuohon tapettiinkin. Olen omien lasten paperitapettiin tekemät jäljet ottanut juuri samalla aineella pois. Luottokamaa.

Heli kirjoitti...

Noora K: Vauvaöljyä! Nerokasta, kyllä sitä Suomestakin saa, itse olen käyttänyt meikin puhdistukseen aika ajoin. Maalattuihin seiniin se varmasti tehoaa, mutta kuinkahan on tuo tapetin laita? Hermostuuko se kovin öljystä, jääkö rantuja?

Erja: Tämä selvä. Universal Stonen kimppuun siis, kuulsotaa enemmän kuin lohdullisen lupaavalta! Varsinkin, jos sä olet silä tahroja tapetista saanut irti? Olsipahan ihanaa, jos se toimisi! Ostamme heti seuraavalla automarkettireissulla ihmeainetta ja raportoin sitten kuinka käy...