lauantai 8. syyskuuta 2012

Loppusuoralla!

Niin se viikko vierähti, hupsista vaan. Vaihtui jo syyskuuksikin. Jotenkin järkytyin pikkuisen Eerikan tapauksesta sen verran pahasti, että oman elämän pikkumurheet tuntuivat kovin vähäpätöisiltä. Toisaalta en halunnut kirjoittaa enää siitä mikä mielessä edelleen pyöri eli tuosta kammottavasti tapauksesta, niinpä otin sitten viikon päivityspaussin. Pahoitteluni, etten etukäteen ilmoittanut! Mutta täällä siis ollaan taas.

Viime viikot ovat kyllä muutenkin hurahtaneet suorastaan ohitse. Olemme miehen kanssa painaneet Kätkössä niin pitkää päivää ja yötä, että ajat ja paikat alkavat jo mennä sekaisin. Puhumattakaan lähimuistista, jota ei selkeästikään enää ole. Mutta hei, valoa näkyy tunnelin päässä! Nimittäin the AVAJAISET on tarkoitus pitää ensi perjantaina, hui hui hui!

Liike on nyt maalattu ja remontoitu muutamia osasia (näyteikkuna, sovituskoppi, loput sähkövedot) lukuunottamatta ja tavaran armoton roudaus on alkanut. Meillä kun on noita myytäväksi hommatuja mööpeleitä ollut erinäisissä varastoissa ympäri kaupunkia odottamassa hommien valmistumista. Niitä on nyt sitten viime päivät haettu, kannettu ja roudattu. Huoh, kuinka onkaan meinaan roudattu! Ja se ei ole kyllä meikäläisen alaa, ei.


Yli nelimetrisessä tilassa on mukavaa tehdä pientä pintaremonttia.
Varsinkin sinne kattoon.


No ihan piiiiikkasenhan tuo neljäkymmentä vuotta vanha kattomaali vaan hilseili.

Nyt on kuta kuinkin kamat liikkeessä sisällä, iloisessa hujan hajan sekamelskassa. Jokin järki niihin pitäisi tietenkin saada, vaikea se on asiakkaiden muuten tilassa navigoida. Ellemme sitten paina karttoja ja jaa niitä sisääntullessa. Varsinainen kätkö, hehe.

Liiketilamme sijaitsee siis kahdessa kerroksessa, katutasossa on pääasiassa vaatteita ja alakerrassa huonekaluja. Ajattelin tehdä aiheesta oman postauksensa myöhemmin, sitten vaikkapa kun saadaan ne aiemmin mainitut kotisivut miesblogeineen avattua. Facebook-sivu Kätköllä jo kuitenkin on, se löytyypi täältä: Kätkö naamakirjassa.


Onneksi meillä on maailman ihanimpia ystäviä...


Joiden apua emme tule koskaan unohtamaan.
Sekä tietenkin maailman ihanimmat perheet, jotka sykkivät kanssamme samaan tahtiin.

Niin, mitäpä sitä elämäämme nyt muuta kuin tuota remonttia? Nasulla perhepäivähoito rullaa enemmän kuin hienosti; aamuisin ei enää tule eroitkuja, pottailu sujuu, ruoka maittaa ja hoidossa käyvistä kolmesta lapsesta on muodostunut paljon iloista puheenpulputusta kotona aiheuttavia uusia ystäviä. 

Ainoa edelleen hakusessa oleva asia on normaalia varhaisempi päivärytmi. Mutta minkäs sitä Unikeonpäivänä syntynyt ipana luonnolleen mitään voi, uni maittaa aamusella. Kuten porukoillaankin. Siellä se nytkin vetää iloisesti hirsiä, tunti-pari hoitopaikan rytmiä myöhemmin. Mutta olen päättänyt huolehtia noista asioista sitten vasta viikon päästä, jos silloinkaan.

7 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Olipas mukava lukea kuulumiset! Tsemppiä loppusuoralle :)
/marika

vilppumaan erika kirjoitti...

I feel you kuule, niin paljon, tuon edellisen postauksen tiimoilta. Lamautti minutkin, joka harvoin jään hiljaiseksi.

Mutta kuitenkin: Onnea Kätkön loppusuoralle, jee!

Elina kirjoitti...

Täytyykin mennä tutkailemaan ja tykkäilemään faceen ;)

Tanttarella kirjoitti...

Missä te ootte??? Mä sitkeesti käyn joka ilta kurkkimassa joko ois jotakin uutta :)
No kyllähän mä sen tiiän, että kiirutta pitää varmasti. Tänään reippailtiin teidän Kätkön ohi(oli pakko käydä kurkkiin ikkunan takaa) Miisukan kanssa, kun neuvolasta tultiin. Taitaa olla sama neuvola meillä, kun Tammelan suunnalla käydään...
Ihana kuulla, että hoito on alkanut hyvin. Niin ne yht´äkkiä kasvaa ja reipastuu. Huoh...

Katja kirjoitti...

Blogissani sulle haaste..

Sarmanda kirjoitti...

Onnea avajaisiin koko perheelle!

Poiketaan joku päivä ihailemassa. Viikonloppu menee mökillä puolukoiden ja suppilovahveroiden keskellä pisaroiden välistä poimien...

Heli kirjoitti...

/marika: Kiitoskiitoskiitos! Hengissä selvittiin ja tsemistä oli totisesti apua :)

vilppumaan erika: Sama homma mulla, harvoin jään hiljaiseksi mut tuo tapaus veti mykäksi. Vetää välillä edelleen. Ihmisen julmuus voi olla järjetöntä, mahdotonta ymmärtää.

Elina: Tykätä saa tottakai! :) Ja faceen sitä olis kaiken maailman kuulumisia sitten jatkossakin tarkoitus päivitellä. Niin, ja omille nettisivuilel tietty kans.

Tanttarella: Oi joi joi! Voi sinua ihanaista! Me olemme olleet häviksissä maailmalta viime viikot, mutta nyt jälleen elävien kirjoissa. Ikävä on ollut teitä mullakin! Ihana nyt palata arkeen <3 Ja sama neuvola meillä, muistin tästä sun kommentistasi just et oonkin unohtanut koko 2-vee neuvolan... Hupsista. Olisit tullut vaan takomaan ovea ja moikkaamaana livenä, siellä me varmaan taas pensselin varressa roikuttiin ;)

Katja: Jaahans! Täytyykin käydä vilkaisemassa...

Sarmanda: Tervetuloa poikkemaaan! Ihanalta kuulostaa teidän viikonloppusuunnitelmat... nam!