Perjantaina siis juhlittiin vihdoin Kätkön avajaisia. Jossain vaiheessa jatkuvien yörupeamien ja päiväpaahtamisten keskellä alkoi jo epäilyttää, josko koskaan saamme putiikkia auki, mutta niin sitä vaan pysyttiin alkuperäisissa suunnitelmissa ja perjantaina siis hipattiin.
Lupaus joka pidettiin.
Menoa ei haitannut edes se tosiasia, että kutsut avajaisiin lähtivät vasta keskiviikkona. Aiemmin kun ei uskaltanut asiaa lukkoon lyödä. Mutta onneksi ystävät jo tuntevat metkumme eikä myöhäinen kutsu tainnut yllättää enää ketään. Sen verran runsaslukuisina kutsutut lyhyestä varoitusajasta huolimatta paikalle pääsivät.
Ja oli meillä kivaa, voi pojat!
Tarjolla oli kuohuviinin ohella pillimehuja, olutta ja valkoviiniä sekä lätkäliigoja, tutti frutteja ja cocktail-tikkuja. Niiden kokoamisesta en tosin voi mitenkään päin ottaa kunniaa; yritin koota kolme, jonka jälkeen totesin puuhan olevan kaikkea muuta kuin meikäläisen hommaa. Niinpä tikkusirkuksesta vastasi yksin oma rakas äitini. Kiitos ihana äiti!
Tikku poikineen.
Jaa niin, jotta ehdimmekö saada kaiken valmiiksi? Emme tietenkään. Tuotteista puuttui hintoja, katon sähkövedoista maalia, kassakone ei toiminut ja osaa tuotteista ei saatu edes esille. Sovituskopin verhonkin mies kiinnitti hädissään hakaneuloilla asiaan tunti ennen avajaisia havahduttuamme. Mutta eipä puutteet tuntuneet vieraita haittaavan - enkä niitä itsekään enää illemmalla muistanut.
Jotain sentään saatiin esille.
Kenkätelineitä voi itsekin rakentaa, kuten vaikkapa tämän tässä.
Ja halkokoriin menee nätisti farkutkin.
Ne on sit aitoa nahkaa, ei mitään keinohaperoa.
Avajaisia edeltävänä päivänä seisoimme miehen kanssa hississä, kun tuumasin hänen omistavan nyt jo kolmet silmäpussit. Kyllä, luitte oikein, kolmet. En ole ikinä nähnyt niin monia silmäpusseja yhdessä naamassa kenelläkään, joten saavutus sekin.
Niinpä ajattelimme hippojen ehkä päättyvän hyvissä ajoin ja meidän kaatuvan sänkyyn puolenyön tienoilla. Vaan vähänpä tiesimme. Kun siinä sitten aamulla puoli viiden tienoilla järsimme pitsaa keittiön pöydän ääressä oli todettava, jotta olipahan vaan hyvät bileet! Vaikka omat olikin.
Heippa vaan, me ollaan täällä Kätkössä!
Seuraava päivä paljastikin sitten ihanan yllätyksen: olimme kaiken lisäksi olleet vielä ekstrakilttejäkin. Niin vaan saimme hirmuisen kasan onnittelulahjoja, oli kuin joulu olisi tullut kylään. Ootte te hassuja kaikki, meidänhän sitä piti teitä kestitä eikä päinvastoin!
Näillähän pysyy hengissä parikin viikkoa.
Ainoa asia mikä nyt harmittaa on se, etten muistanut napsia juuri yhtään kuvaa. Olisi pitänyt rekrytoida joku kameran varteen. Hö. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä onneksi vieraiden joukossa oli myös bloggareita, jotka tunnetusti osaavat kuvata. Niinpä tarkempia kuvia itse liikkeestä löytyy vaikkapa Tiinakaisan ihanasta blogista.
9 kommenttia:
Onnea uudelle liikkeelle, hyvältä näyttää :)
Avajaiset ovat kyllä melkoinen puristus, uskomaton määrä huomioitavia asioita..
Oijoi, kylläpä siellä näyttää hyvälle! Pitänee alkaa järjestelemään Tampereen matkaa! Työmatka se ei ole (painoin jo nappia), mutta huvimatka pitää nyt tulla tekemään!
Paljon onnea uudelle yritykselle!
Vauhtivekaroiden äiti: Voi kiitos! On siinä todella vaan järkyttävä duuni, ei sitä tajuakaan ennen kuin itse kokeilee ;) Vieläkin meillä on asioita kesken, mutta voiton puolella jo ollaan. Ja eipä kai kaupasta ikinä valmista tulekaan, hui kamala. Sittenhän loppuisi puuhat ;)
Kiki: Voi tervetuloa! Mennään juomaan hyvät kahvit jonnekin ja turisemaan mukavia! Ja parantamaan maailmaa, jännittäisi kuulla minkämoisia suunnitelmia sinulla nyt on? Ja iso kiitos onnitteluista, ihan mieletöntä kun vuosikausien unelma onkin eräänä aamuna totta! :)
Mahtavaa, onnea!!! Varmasti huippufiilis, unelmasta on tullut totta :)
Luinkin jo tuosta em. blogista avajaisista, hyvältä näyttää!!
Anna
Näyttää niin hyvälle!!
Ja linkkaamasi blogin kautta huomasin, et Kätkössä on tuollaisia pyöreitä nojatuoleja :OO ja mie luulin, et visio on vaan miun päässä :D Noi ON ihanat.
Voikun ois verkkokauppa -noita peltirasioita tartteisin.
Hurjasti onnea omalle kaupalle! :) pitänee tulla käymään kun sinne päin tullaan. :)
Voi olla liikesalaisuus, mutta kiinnostais silti tietää ihan yleisellä tasolla tuo tavaran kiertokulku, eli mistä ne käytännössä löytyvät myytäviksi? Hieno saavutus, onnea!
T. Jenni
it's a date! Joo, no ne suunnitelmat on vielä silleen avoinna. Vähän kypsyttelen tässä ja haen myös töitä samalla. Mutta kyllä nyt vähän kutkuttaa laittaa pientä sivubisnestä pystyyn. Katsotaas, mitä tästä kehkeytyy! Mutta hyvillä mielin lähden. 13.10. on viimeinnen työpäivä.
Anna: Kyllä -ihan mieletön, tajunnanräjäyttävä ja samalla niin epäuskoinen fiilis. Kiitos kehuista, tuu poikkeen!
Katriina: Voi kiitos! *kumartaa maan kamaraan saakka* Onhan meillä noita pyöreitäkin ja en on ihan törkeen ihanat istuakin vielä. Niin ihanat, et tekis mieli muuttaa jo omankin kodin sisustusta et ne sopis... hihi. Verkkokauppa aukeaa myöhemmin, ei vielä ehditty sitä tekeen, mut laita vaikka viestiä mistä olisit kiinnostunut, ni juonitaan etiäpäin?
Jemppa: Kiitoskiitos! Tulehan ihmeessä, olis ihanaa tavata vihdoin livenä muutenkin. Mennään johonkin hyvälle kahville ja ipanat voi telmiä puistossa.
Jenni: No minähän kerron :) Eli vaatteet tulee ulkomailta (UK, keski-Eurooppa, USA) ja huonekalut Suomesta. Ollaan harrastettu noita ton ajan ja tyylin huonekaluja nyt melkein 15 vuotta ja sinä aikana on syntynyt verkostoja. Aika kiven alla ne on, mut vihkiytynyt & verkostoitunut löytää, hihi. Kiitos kehuista - tule poikkeamaan! Ja muista moikata :)
Kiki: Yeah baby! Hyvä se on kyupsytellä ja käyttää harvinainen tilanne itsensä kuunteluun ja rauhassa tsekkailuun (kokemus vuodelta 2009 puhuu). Kyllä ne uudet suunnat löytyy ja on, usko pois, aiempaa apremmat! Tsemiä ja uteliasta mieltä :) Ja tule ihmeessä pian meitä moikkaamaan!
Lähetä kommentti