keskiviikko 8. elokuuta 2012

Sitä ihteänsä

Eilen mainitsin meidän olevan hyvinkin perusasioiden äärellä täällä. No sehän tarkoitti ihan sitä ihteänsä, kakkaa. Me olemme täällä kakka-asioiden äärellä. Nasu on meinaan nyt kolmena päivänä järjestänyt meille varsinaiset kakkakepposet, sellaiset, jotka saavat pohtimaan muinaisista psykologiaopinnoista tutun anaalivaiheen olennaisuutta. Jotain sellaista tässä varmaan on.

Kaikki on siis alkanut aina näennäisen rauhallisesti. Olemme laittaneet ipanan päiväunille, peitelleet sen pikkushortseissa peittonsa alle ja vilkuttaneet iloisesti ovelta. Mikään idyllisessä hetkessä ei ole viitannut tuleviin kauhun minuutteihin, valmistanut meitä tulevaan. Ehei, kaikki on ollut oikein herttaista ja mukavaa, kuin suoraan aikakausilehden kuvauksista.

Pari tuntia on hurahtanut ja yhtäkkiä huoneesta kuuluu jotain outoa. Ei sellaista normaalia heräämishuhuilua, vaan jotain ähkimistä, pörinää tai muuta ähinää. Sanalla sanoen epäilyttävää. Hiljaa sitten hiivit oven taakse kuuntelemaan; "joko se on herännyt?" Avaat huoneen oven ja sieraimesi karjaisevat tuskasta! Mikä käry!

Räppäiset pahaa aavistaen valot päälle ja kapum! Silmäsi liittyvät sierainten aloittamaan valituskuoroon. Huoneessa ei ainoastaan haise kakka, sitä myös ON joka paikassa. Petivaatteissa, seinässä, pinnasängyn ihan joka ikisessä pinnassa (joojoo, ei olla jaksettu / viitsitty siirtää ipanaa vielä kunnon sänkyyn), lattialla, kirjoissa, leluissa ja ennen kaikkea ipanassa itsessään.

Eikä mitä vaan kakkaa, vaan sellaista kovaksi kuivunutta sementtiä, jota ei saa millään irti. Mistään. Nassikan kädet, jalat, naama, maha, hiukset... siis ihan koko ipana on kuorrutettu kuivuneella kakalla. Ja kaiken sen ruskeuden keskeltä killittää hieman hölmistynyt naama. Ikään kuin ihmetellen, jotta kuinkas tässä nyt näin kävi?

Epätoivoissasi skannaat katseellasi huonetta ja huomaat kuinka kaaoksen keskellä hohtaa jotain valkoista. Se on se vaippa, johon lasti on ensiksi tullut. Vaippa on huolella siirretty lattialle, sisältö vain ei ole pysynyt matkassa mukana. Niin, ja ne vaipan päälle puetut päikkärishortsit, ne on myös huolella riisuttu lattialle. Etteivät vain likaannu.

Nyt kun olen kolmesti pessyt kuivakakkaa irti erinäisiltä tekstuureilta, pinnoilta ja ipanasta voin vakuuttaa, että stydimpää ainetta saa hakea. Se ei lähde, ei sitten millään. Vapise sementti, sinulle on löytynyt luonnonmukainen ja erittäin varteenotettava vaihtoehto. Kyllä pysyy.

Niin, hieman eri tunnelmissa täällä vietetään nyt neljättä hääpäivää kuin vuosi sitten. Aihepiiristä johtuen kuvitettakoon tämän päivän teksti nyt hääkuvallamme, sitä kakkakaaosta kun tuskin haluatte kuvista tuijotella. Enpä haluaisi minäkään.

Neljä vuotta sitten tilanne oli tämä.

7 kommenttia:

Viona kirjoitti...

Tätä lukiessa tunnen kiitollisuutta siitä, ettei meidän samanikäinen ole vielä hoksannut, että voisi itsekin riisua.

Anonyymi kirjoitti...

hih hih hii!!!! On nää lapsoset vaan ihania, kumma ku niitä tehdessä/haaveillessa ei kukaan paljasta totuutta, jonain päivänä avaat oven ja huone on täynnä kakkaa!!! tms :D

L-E kirjoitti...

Voi jee. Onneksi meilläkään ei vielä riisuta. Tsemppiä sinne!

Ja hyvää hääpäivää! Siis yhteistä hääpäivää! Kas kun se tänäkin vuonna sattui samalle päivälle ;). Meillä vaan pistetään tuplaten eli kahdeksan vuotta jo.

Salla H kirjoitti...

Ok, en valita enää U:n enterorokon löysyttämää mahaa, jonka takia jouduin pesemään pikkarit jos toisetkin ja kahdesti heräämään keskellä yötä, kun kakka oli tullut vaippaan... Pyytäkää nasua kakkaan pottaan ennen päikkäreitä ;)

--salla

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa hääpäivää <3 mä olen niin liikuttuneessa tilassa muutenkin, että vollaan täällä räkäposkella luettuani vegas-kertomuksen :) mahtavat häät teillä on ollut!

Kakkajuttuun mä en tässä tilassa osaa sanoa mitään, vaikka kakkajutut noin muuten parhaita onkin ;)

Anna

Johanna kirjoitti...

Täällä ulvotaan naurusta! Kamelinlannallahan sitä majojakin rakennetaan. Voi Nasu! Oikeasti ei varmaan naurattanut sua ainakaan ihan heti? Meillä taidetaan skipata pottavaihe kokonaan yli, sillä tänään tyttö (2kk nuorempi, kuin Nasu) pyysi vessanpytylle ja kakkasi sinne..jee! Tähän asti oltu ihan pelkkää vaippashaissea.

Heli kirjoitti...

Vadelmia: Voi Vadelmia, olen niin kade tteivät sanat riitä kertomaan! Toivotaan että Frida oppii pukemaan sitten kun aikuisten pytyllä on käyty jo hyvä tovi :)

Anonyymi: Siis nimenomaan! Missä neuvolavihkosessa, vauvalehdessä tms. mainitaan nämä tällaiset haasteet? Kysyn vaan. Mikään, siis EI MIKÄÄN, valmista amatöörivanhempi-poloista tällaiseen kyytiin. Tietäkäätte siis te kaikki lapsia vasta suunnittelevat, ihan kaikenlaista maan ja taivaan väliltä on luvassa. Myös sitä ihteänsä.

L-E: Toivon todella ettei teillä opitakaan riisumaan, ainakaan ennen kuin opitaan kunnolla puhumaan. Että voi ipanalle selittää, että kakka se kuuluu pottaan. Ei seinille. Onnea myös teidän hääpäiväänne, myös tänä vuonna ;)

Salla H: Ei, et saa enää valittaa. Ikinä etkä mistään ;) Teillä on nukutustaistot, mut ne ei ainakaan haise. Mä vaihdan nämä kakkakepposet koska vaan itkunukutukseen. Nasua on kyllä potatettu ennen päikkäreitä, mutta sillä pannahisellahan näyttää olevan joku potta-vastustuskausi menossa. Nyt ei sit pottailla laisinkaan, hyvä kun yli vuoden ollaan pottailtu. Siis ipana, ei me. Ei kait enää sit huvita. Tai jotain. Huoh. Tsemiä rokkoiluun!

Anna: Kyllä, kakkajutut on parhaita. Mut ei ehkä silloin kun ne vielä käryää tuoreina nenään :D

Johanna: Siis aivan! Ja nyt todella ymmärrän miten ne tönöt pysyy pystyssä - loistavasti, sillä tuota tahnaa ei liuota mikään! Vähänkö oon kade teidän pyttyilystänne, pitänee koittaa jos Nasu myöntyis nyt sinne, ku potta onkin yhtäkkiä "ei ei".