Tuhattaituri

Hei rakkaat, viime yönä saimme miehen kanssa inspiraatiopuuskan ja nakkasimme aiemmat remonttisuunnitelmamme roskikseen. On hyvä pitää mieli avoimena suunnanmuutoksille, tuumimme, ja pistimme remppaohjelmamme uusiksi. Niinpä eilisyö on aina aamukolmeen saakka rapsuteltu ja tasoiteltu liiketilan kattoa. Varsinaista kesälomaa.

Tänään sitten seiskan jälkeen jälleen virkkuna ylös ja sorvin ääreen. Vasta äsken lopettelimme tältä päivältä ja taidamme nyt raahautua suoraan sänkyyn. Sitä ennen kuitenkin nopea kuittaus edelliseen rämpimisraapustukseeni: morkkis ohi, asiat palautettu mittasuhteisiinsa. Konahtelu kuuluu elämään ja välillä on ihan hyväkin lillua morkkiksessa. Ihmiseloonhan ne kaikki tunteet kuuluvat. Kiitos teille ihanasta tsempistänne!

Ensin laitan kiikkerän kananpalasen haarukkaan kiinni. Sitten haarukka suuhun. 

Ja kyllä, luitte oikein. Nimenomaan aikuisten haarukka.

No, liukas pentele! Tules tänne sieltä.

Nasu on aloittanut kolmannen viikkonsa ihanan Ritvan hellässä hoidossa ja arki rullaa melko mallikkaasti. Ipana kuulemma syö hyvin, leikkii, nukkuu, on tyytyväisen oloinen ja iloinen. Eron hetkellä, siinä kohdassa kun isin syli pitäisi vaihtaa Ritvan syliksi, tulee vielä pieni itku. Mutta se suru kuulemma unohtuu oven suljettua.

Ja voi miten ihanaa onkaan hakea Nasu hoidosta! Minulle, hoidosta hakijalle, se tässä lankesi varsinainen voittajan käsi. Sieltä se nassikka juoksee jo kaukaa nauraen ja huutaen "äitte tulee, äitte tulee!". Sitten hypätään vauhdilla syliin, kiedotaan ne ihanat pikku kätöset äidin kaulan ympärille ja rutistetaan. Heilutetaan Ritvalle iloiset heipat ja painellaan autoon. Ehkäpä maailman ihanimpia rutiineja, sanon minä.

Hoidossa Nasusta on tullut entistä itsenäisempi ja yhä enemmän ja enemmän asioita pitää saada tehdä ihan itte. Samaan aikaan on häkellyttävää huomata, kuinka nasukka on yhtäkkiä oppinut jonkun taidon hoidossa ollessaan. Se voi olla uusi sana, ilme, teko tai asenne -ja aina se riemastuttaa. 

Haastavinta tässä onkin nyt pysyä menossa mukana ja jotenkuten kärryillä siitä, mitä kaikkea tuo tuhattaituri jo osaa. Tunnen itseni vanhaksi, kankeaksi ja auttamattoman hitaaksi. Mitä kaikkea toki tuohon pallosalamaan verrattuna olenkin.

Sitten seuraava herkkupala ja... hei, puhutko sä mutsi musta?

No kah, mähän osaan jo vaikka mitä!

Sä se et vanhana vaan pysy mun vauhdissa mukana, khihihi.