Lasipöydän klähmijä

Tänään oli helteinen päivä ja samaa lupaavat koko viikolle. Ihanaa! Kaivoin Nasun kaapista kesävaatteita esiin ja puntaroin jo hetken josko vaihtaisin pitkähihaiset paidat ja hellevaatteet päittäin (kesävaatteet ovat nyt hieman piilossa alakaapissa odottamassa), mutta ajattelin olla vielä maltillinen näiden säiden kanssa. Jos ensi viikkokin on kuumaa, saavat pitkähihaiset komennuksen alakaappiin.

Aamusta alkaen Nasulla oli iloisen kupliva olo (vaikka se elääkin täällä synkeydessä), jota kuvastamaan valittiin sini-valkoinen pallopuku. Tämän asun tarkoitus on olla shortsiasu, mutta koska se näemmä on hieman iso nasukalle, muistuttaa se nyt enemmän vajaamittaista haalaria kuin shortsiasua. Varsinkin kun mä miellän shortsit jotenkin aina tiukoiksi ja tämä asu on kaikkea paitsi sitä.

Jää sä hei äiti ottaan niitä kuvias, mä käyn tsekkaan mitä täältä löytyis. 

Ihana sohvapöytä ja sen päällä olevat aarteet!

Mmm.... mitäs tuolla on, taidanpa nousta varpaille kurkistamaan. 

Hei äiti, pystytkö antaan ton kiviasetelman tuosta pöydältä *komentavaa huutoa*

********

Sini-valkoinen shortsiasu - Ristomatti Ratia

 Parasta on aina klähmiä tämä lasipöytä täyteen näitä meikäläisen pikku nakkijälkiä.

Katsokaas, näin. Katson äitiä silmiin ja klähmin minkä kerkiän.

Edes jotain pientä kivaa...

Voi jumankeuta! Nyt kuulkaas ärsyttää ja kunnolla! Saakeli! Sain äsken sinnikkään puhelun, soittaja koitti useampaan otteeseen saada minua kiinni. Jaahans, nyt on näköjään todella tärkeää asiaa kotiäidille. Ensin puhuin miehen kanssa puhelimessa ja toista soittoa en sitten edes kuullut, kun olin Nasua parvekkeelle viemässä. Kolmanteen vastasin. Virhe!

Lupsakasti murretta (tietenkin!) vääntävä, hieman tahallisesti sallaisella mummeli-äänellä puhuva naishenkilö tiedusteli melko kohteliaasti, josko hän soitti pahaan aikaan ja onko taloudessa lapsia. Koska lähestysmistapa oli korrekti ja ystävällinen (tunnustan, myös se mummeli-ääni murteella lässytettynä tehosi), myönsin aikaa hieman olevan ja kerroin naperomme olevan 10kk vanha. Tästä se vyörytys sitten lähti.

Sävy muuttui vaativaksi ja sillä tavalla ärsyttävän leperteleväksi. Minulle puhuttiin ikään kuin olisin itse ollut tuo kymmenkuukautinen ja siten myös rajallisella äly- ja ymmärryskapasiteetillä varustettu. Lässyttäjä lespasi jotain mahtavasta lastenkirjatarjouksesta, jonka kylkiäisinä tulisi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Luttausammetta, leluja, mittatikku (mitä helkkaria sillä tehdään, mitataan pökäleiden pituutta vai?), äidille niskahieronta ja isille Porche. 

Kuuntelin kerrankin ystävällisesti vyörytyksen loppuun, vaikka normaalisti lehdenmyyjien monologin pyrinkin aina katkaisemaan heti kärkeen. Ettei tehdä kumpikaan turhaa työtä. Hyvä keino on esimerkiksi se, että parahtaa johonkin väliin että "nyt tarvii kuules lähteä imettämään". Tai se, että sanoo hiljaisella äänellä juuri jääneensä työttömäksi. Tai että kertoo olevansa oksennustaudissa ja vihjaa äkillisestä, mutta välittömästä hotelli helpotuksen tarpeesta. Mutta nyt, nyt kuuntelin tunnollisesti mahtitarjouksen läpi ja kokeilin sitten yhtä vakiovastauksistani.

"Mä olen kuule jäänyt hoitovapaalle kotiin ja elellään täällä nyt vaan miehen palkalla, meillä ei yksinkertaisesti ole rahaa nyt mihinkään lehtipakettiin" pistelin pehmeällä äänellä menemään ja olin jo huikkaamassa hyvästejä, kun mummeli langan toisessa päässä keskeytti puheeni. "Ei tämä velvoita mihinkään, tilaat vaan tämän kaiken ja palautat sitten kahden viikon kuluessa ja peruutat tilauksen, niin saat pitää kaupanpäälliset", hän opasti minua.  

Helvetti, eikö tästä takiaisesta pääse irti? Minä en halua mitään tavararoinaa meille enää yhtään enempää, juuri kirppiksellä yritetään päästä osasta kamaa eroon! kihisin mielessäni ja toistin mummelille ääneen ettei meillä ole varaa enkä tässä vauvanhoitokaaoksessa muista kuitenkaan perua ja palautella mitään, kokemusta on. No ei oikeasti ole, mutta ajattelin että se saa tyypin tajuamaan ettei täällä nyt yksinkertaisesti tilata mitään, kaikkien ilmaishärpäkkeidenkään riehaannuttamina.

"Oi joi, olisi lapsi saanut edes jotain kivaa siihen.... synkeyteen siellä. Ajattele nyt, edes jotain kivaa pientä yllätystä ja omaa pienelle" mummeli latasi painotetun murheellisella äänellä ja kerrankin jäin hetkeksi sanattomaksi. Synkeyteen? Edes kerran? WTF??? Kylläpä kauniisti mumppi kokeili syyllistämisen keinoja vihjaten samalla niin tahdittomasti kuin vaan voi, että meidän lapsemme lapsuus on synkeä, kamala ja leluton. "Juu, ja tämä puhelu loppui nyt tähän", sanoin ja laitoin luurin kiinni. Kihisin raivosta. Että on tyypeillä keinot myydä skeidaa.

Mutta mähän en mikään heikko tapaus ole, tervemenoa vaan muualle vikisemään, mokomakin eukko. Yhden kokonaisen päivän (se riitti) puhelinmyyntiä aikoinani tehneenä voin kertoa, että siinäkin työssä kannattaa kuitenkin pitää oman moraalinsa ja etiikkansa rajoista kiinni. Peiliin se on katottava työpäivän päätteeksikin, pullotti sitten ne taskut niitä lehtitilauksia tai ei.

Jumankeuta, vieläkin ärsyttää. Erityisesti riepoo murremummelin murheen kyllästämä ääni ja ne sanat "jotain kivaa siihen.... synkeyteen siellä". Herranjumala sentään, nopeastipa tuo arkianalyytikko piirsi perhehelvetistämme kuvan. 

Juu, täällä kuule isi ja äiti vaan dokaa isin vähätkin palkanjämät ja lapsi istuu pimeässä pelkkä paita päällään ja leikkii orpona puisella paistinlastalla. Ikinä ei mitään omaa saa, yhtäkään lelua ei näe ja koko lapsuus on yhtä synkeyttä. Varsinkin nyt kun kitsas, laiska ja itsekäs äiti ei tilannut megalomaanista lelukirjahärpäke-tarjousta, joka olisi tuonut pikku piltille edes hetkellisen valonsäteen siihen julmaan synkeyteen, jota hänen elämäkseen kutsutaan. Aamen.

Voi mun synkeää elämääni.

Hidas sunnuntaiaamu, vihdoinkin!

Tänään koko pieni perheemme nukkui autuaasti kello kymmeneen saakka. Luitte oikein, kymmeneen. Ja vain sen ansiosta, ettei vauvauinti enää kiskonut meitä infernaalisen aikaisin ylös. Ah, ihanaa että ne heräämiset on nyt lusittu! Ei sillä etteikö tosiaan itse pulikoiminen olisi ollut hauskaa, mutta on se vaan kunnon sunnuntai vasta sitten kun saa nukkua myöhään ja syödä rauhassa aamiaista pitkän kaavan mukaan. Kuten esimerkiksi tänään, kanamunia ja pekonia voileipien kera. Niin, ja tietenkin päivän lehti.

Mummi oli löytänyt Nasulle ihanan asun kirppikseltä, kroko-Tuttaa, jota itse asiassa olen itsekin Huutiksesta metsästellyt. Kuinka osuikin niin yksiin meidän maut - mummi pongasi suorastaan toiveasun. Sillä mentiinkin sitten heti eilisilta ja koko tämä päivä putkeen.

Löysin tällaiset possut, jotka voi vetää irralleen ja sitten ne päristelevät lankaa pitkin toisiinsa kiinni.

Tosin taisin juuri rikkoa sen mekanismin, possut ei liiku mihinkään ja lanka vaan roikkuu löysänä.

Väliäkö tuolla, menee se näinkin. Possumoukarina.

Jee jee, porukat osti uuden teknisen vempeleen mulle paukutettavaksi

********

Krokobody ja torsohousut - Tutta

Tänään ei ole oikein muuta asiaa, sillä nyt täytyy sännätä telkkarin ääreen. Sieltä kun tulee yksi lapsuuteni lempileffoista, Poliisiopisto I. Meillä se menee koko ajan nauhalle Nasun nukutusaikataulun vuoksi, mutta nyt mies tuossa kiskoo hihasta, että mennään jo katsomaan. Eli ei muuta kuin lokoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!  

Miehen farkut

Koska meillä on kirppispöytä parasta aikaa vuokrattuna, oli suorastaan pakko siivota tänään hieman vaatekaappeja. Kirppispöydässähän meillä on jo aika lailla kamaa, mutta sen kerran kun pöytä on, täytyy vaatekaapeista katsastaa kaikki ylimääräinen myyntiin. Kahden vaatteita harrastavan aikuisen taloudessa sitä ylimääräistä vaatetta nimittäin kertyy ja aikas usein ne ovat sen verran vähän käytettyjä, että on vain järkevää viedä ne kirppikselle kiertoon. Ilahduttavan usein menevät kaupaksi ja saavat jonkun toisen arjesta uuden elämän. 

Olen ehkä kertonutkin, että vuokraamme kirppispöydän säännöllisesti pari kolme kertaa vuodessa, minkä ansiosta vaatekaappimme pysyy sen verran hallittavassa järjestyksessä, että liukuovet menevät kiinni. Jotkut teistä ehkä muistavatkin eteisessä sijaitsevat vaatekaappimme, joiden säilytystilakapasiteetti on rajallinen. Kuten kaikissa kaapeissa. 

Vaatekaappien siivous on itse asiassa aikas mukavaa puuhaa, sillä lähes aina löytyy jotain vaatekaapin syömiä vaatteita, joiden olemassaolon oli joko unohtanut tai sitten ei muistanut niiden olevan olemasssakaan. Joka tapauksessa vaikutus on sama: kuin olisi vaateostoksilla käynyt. 

Tänään siis hyökkäsimme niiden kahden hyllyn kimppuun, jotka vielä olivat siivoamatta. Kaikki muut hyllyt kun kävimme jo läpi ennen kirppismyyntimme alkamista. Näillä kahdella hyllyllä oli miehen farkut sekä hajanaisia kesävaatteita kuten shortseja, toppeja ja kesähattuja. Ja arvatakaas monetko farkut mieheni omistaa? Tähän alkuun kannattanee vihjeenä ehkä mainita, että hän on töissä vaatealalla. Eli housuja on ehkä ennemmin runsaanpuoleisesti kuin niukasti.

Hahaa, kerronkin vastauksen vasta postauksen lopussa. Siirrytään jännitystä ylläpitääkseni (tiedän, onpa kerrassaan jännittävää tietää montako paria farkkuja blogistin miehellä on) Nasun päivän asuun. Tänään täällä Tampereella oli kuulkaas 29 astetta varjossa, onnea vaan kaikille valmistuneille. Me lähdimme hellettä pakoon mummolaan, jossa grillailimme ja vietimme iltaa ystävien kanssa. Ystävien, joista kaksi on raskaana ihanien pulleiden pallomahojensa kanssa. Ovat niin söpöjä! Onneksi sain luvan kanssa taputella ja silitellä masuja, syyskuussa tavataan sitten uudet tulokkaat.

Iskä hei, mä haluisin tonne nurmikolle.

Tottelihan se vihdoin, jee jee!

Salaatti kuin salaatti, suuhun päätyy kaikki vihreä.

**********

Froteinen shortsiasu - Metsola

Musta hellehattu - Villervalla

Nasulle ei riitä enää konttaaminen, istuminen ja karhukävely, nyt vaaditaan pystyasennon ohella myös askelten tapailua. Vielä meno on aikas hataraa, siis sillä tavalla hataraa ettei mieleeni tulisi irrottaa Nasusta, mutta jotenkin on sellainen kutina ettei tuo ipana kauan tukea tarvitse. Heinäkuun synttäreihin mennessä sankarimme saattaa jo hyvinkin taaperrella itse.

 Kevyellä sormiotteella mennään. 

Nasu ryhdikkäästi tepsutellen, isi käyränä perässä kyykkien.

 Pieni Nasu, iso piha.

Yritin myös ottaa sellaista isä-tytär potrettia, mutta ei se ottanut onnistuakseen. Ensin pyysin kuvattaviltani vakavaa poseerausta. Ei onnea, mies näyttää dorkalta ja Nasu ei katso edes kameraan. Sitten ehdotan hymyilyä. Mies hillitsee hymyään niin, että näyttää yhtä vaivaantuneelta kuin yläasteen luokkakuvissaan ja Nasu katsoo jälleen pois kamerasta, tällä kertaa eri suuntaan.  En hyväksy lopputulosta vieläkään ja malleiltani palaa käpy. Seuraavaan kuvaan saan poseeraukseksi irvistyksen, joka aitoudessaan on kuvaussession parasta antia. Hieman ehkä erilainen potretti, mutta ihan jetsulleen meidän näköinen.

Vakava poseeraus. Hymyilevä poseeraus.

Ja lopuksi irvistys.

Siinä sulle.

Niin, montako paria farkkuja? Mietitäänpä, kuinka monet farkut ihminen noin niinku yleensä arkeensa tarvitsee? Parit, kolmet, viidet ehkäpä? Ja jos olet vaatealalla, pitää sinulla ehkä sitten työsi puolesta olla jo useampia värejä, pesuja ja malleja. Hmmm... sanotaanko että ehkäpä rontit kymmenet farkut, miksei jopa viidettoista?

Ehei, minun miehelläni on neljätkymmenet farkut. Nel-jä-kym-men-tä paria farkkuja. Joista minä sain tänään yhdet niinsanotuiksi boyfriend-farkuiksi. Eläköön denim!

Kiitos helatorstaille lomasta!

Miehellä on neljä päivää vapaata nyt helatorstain tienoilla, kuten varmaan monella muullakin, ja me olemme totisesti ottaneet siitä kaiken irti. Tänään saimme esimerkiksi haettua meille Verkkokaupasta vihdoin printterin, eipä tässä olla kuin useampi vuosi yritetty sitä hommata. Helpottuu arki kummmasti kun ei tarvitse aina lähteä siskon luokse printtamaan - kiitos vaan siskolle kärsivällisyydestä!

Tänään myös havahduin siihen tosiasiaan, että Nasu menee vielä jonakin päivänä hoitoon. Se päivä ei ole nyt eikä vielä syksylläkään, mutta näillä näkymin vuodenvaihteessa meikäläisen on palattava töihin ja nassikan mentävä hoitoon. Augh! Kamala myöntää, mutta tällä hetkellä on sellainen fiilis etten haluaisi kenenkään vieraan hoitavan Nasua kaikki päivät. En vain halua. Nyt ymmärrän kaikkia niitä maailman äitejä, jotka ovat tuskailleet lapsensa hoitoon laittamisen kanssa. Ennen en ymmärtänyt mikä siinä nyt on niin kamalaa, nyt ymmärrän.

No mutta, siinä kaikki mitä haluan asiasta tällä erää ajatella. On ihana pitkä viikonloppu, koko perhe koolla ja soittimessa leffa odottamassa. Siksipä nämä postauksetkin jäävät nyt hieman lyhyiksi, on niin paljon kaikenlaista puuhaa aamusta iltaan.

Päälle puettiin tänään jälleen puna-mustaa, se kun nyt on mun lempiväriyhdistelmiäni. Inspiraationa toimi kevään (vai pitäisikö alkaa puhua jo kesästä) kunniaksi leppäkerttu, tuo vesseli pikku öttiäinen. 

Taidot ne vaan karttuvat, meikäläinen osaa jo istuskella pöydän reunalla.

Isi hassuttelee, Nasua naurattaa.

********

Musta-punaiset vakosamettihaalarit - Plastisock

Puna-mustat pilkkusukat - Lindex

Leppistakki - Lindex

Musta lierihattu - Villervalla 

Arkinen pitsanhakureissu

Tänään meillä oli äiti-tytär -päivä, mutta hieman eri kokoonpanossa kuin mitä saatatte kuvitella. Nasu ja mies jäivät kaksin kotiin kun me siskoni ja äitini kanssa lähdimme Helsinkiin pienimuotoiseen sukukokoukseen. Kyseessä oli siis aikuisten päivä ja oli kyllä kivaa! Erityisesti siksi, koska seurana oli äiti & sisko ja se on kokoonpano jolla olemme nykyään harvoin liikkeellä. Olimmekin varsinaiset kolme blondia muskettisoturia Helsingin melskeissä.

Palasimme vasta illalla Tampereelle ja lähdimme Nasun ja miehen kanssa vielä pikku kävelylenkille. Tällä kertaa otimme varta vasten kameran mukaan, sillä näitä peruskuvia arjesta (kuten esimerkiksi tänään pitsahakureissusta) tulee otettua ihan liian vähän.

Lähdettiin siis kesäiseen iltaan hakemaan pitsaa. Ihan mahtavaa kuinka valoisaa nyt on iltaisinkin, jos ei olisi kelloa katsonut olisi luullut että on päivä. Katsokaa nyt näitä kuvia, illalla otetuja. Uskomatonta, kyllä Suomi on hullunkurinen maa.

Mies, Nasu ja ah ne ihanat Bugaboot. 

Nyt mennään!

Lähipuiston puut kukkivat. 

Pakko oli pysähtyä haistelemaan ja fiilistelemään.

 Nasu ja mies suurkaupungissa nimeltä Tampere.

 Kaksi blondia auringossa.

Toinen niissä haaremihousuissa, toinen kalsariasussa.

Iso rakas ja pieni rakas. 

Kotona napsaistiin vielä tarkempi kuva päivän asusta ennen pitsojen kimppuun hyökkäämistä. Päivä erossa pikku naskalistani aiheutti niin kovan ikävän, että sitä piti loppuilta lääkitä rutistelemalla, pussailemalla ja halittelemalla. Tässä kohdin nassikka alkoi ehkä saada äidin likistelystä tarpeekseen. Äiti puolestaan ei ole lähelläkään halikiintiön täyttymistä.

Äiti harmaissa, Nasu ruskeissa.

*********

Ruskea palloasu - Nanson retroa

Mopsi huivi - Me&I

Kesäkuu käynnistyy lutaten

Ah mikä päivä! Tampereella on ollut ihanan helteinen ja juuri sopivasti tuulinen päivä, jota Nasun kanssa lähdettiin serkkulaan viettämään. Siellä kun oli tarjolla uima-allas, leluarsenaalit ja seuraa. Heti ensimmäisten päikkäreiden jälkeen pakkasin Nasun autoon ja huristimme serkkulaan. Siellä odotti Nasun elämän ensimmäinen luttailuallas, johon Nasu pujahti heti pakollisen aurinkorasvauksen jälkeen.

 

Ensi tunnustellaan rauhassa.

 Sitten läiskytellään!

Hei mutsi, täällä on kivaa! Tuu mukaan!

Päivän asuksi puettiin iloista oranssia sekä uusin Huutis-löytöni Metsolan ihana lierihattu, jonka sain alle puoleen hintaan. Jes! Ja hyvin suojaa paisteelta. En meinaa millään uskoa, että se kesä nyt on oikeasti täällä. Vitsit kuinka ihanaa! Mä olen puhtaasti kesän lapsi, niin synttäreiden kuin fiilistenkin mukaan.

Tässä sitä vaan ravistellaan kesärytmejä ihan maailman naisena, 

vaikka ekaa kertaa kesäviltillä istuskellaankin. 

Nasu fiilistelee auringossa.

 Kelta-oranssi mekkobody - Mika Piirainen for Marimekko 

Keltainen lierihattu - Metsola

 Mallin ja kuvaajan olotila - Onnellisen laiskanpulskea

Saavuimme Nasun kanssa kotiin melko myöhään, mutta päätin silti kokeilla yhtä ideaa, jota olen kypsytellyt tässä hetken aikaa. Lähtötilannehan meillä oli siis se, että Nasulla oli aurinkorasvaa ihollaan eikä meillä ole kylpyammetta. Älkää suotta pelästykö, kyllä nasukka peseytyy. Napero käy meidän kanssamme suihkussa ja saunassa. Mutta ammeessa Nasu ei ole ennen tätä päivää kylpenyt. Niinpä päätin jatkaa hauskalta vaikuttanutta kylpemistä ja tein naperolle tiskialtaaseen ammeen. Täytyihän ne rasvat ennen nukkumaanmenoa pestä.

Tiedän tiedän, pienelle vauvalle tämä varmasti toimii paremmin, mutta hienosti se menee näköjään vielä kymppikuisellakin. Nyt se oli itse asiassa ehkä hauskempaakin, kun Nasu pysyi itsekseen istumassa, läiskytteli innolla vettä ja minä pystyin kädet vapaina leikkimään sen kanssa leluilla ja läiskyttelemään vettä takaisin. Kivaa oli!

Suosittelen tiskiallasta kaikille!

 Aurinkoista helatorstaita toverit!