lauantai 29. joulukuuta 2012

Ihana isomummi!

Jouluaattona siis matkasimme mummilaan, jonne oli tänä vuonna kutsuttu myös miehen isän äiti, Nasun isomummi. Heti taloon sisälle päästyämme nasukka kiirehti isomummin luokse, otti kädestä ja komensi "mummi, leikkimään!". Ja niin sitä sitten mentiin! Isomummi ei hetken rauhaa saanut kun Nasu oli yhteisiä leikkejä ja puuhia järjestämässä. Kiinni kyljessä kuin mikäkin iilimato.

Tässä sulle isomummi tonttu, näytähän kuinka sillä leikitään.

Ja isomummihan se näytti kuinka tonttu hyppii ja laulaa. 

Isomummi Anja on varmasti yksi maailman kärsivällisimmistä ihmisistä. Nasu kun on vallan hurmaantunut isomummistaan ja roikkui tämän kädessä kiinni kaksi päivää putkeen, milloin lelujen ja milloin minkäkin leikin luokse mummia kiskoen. Ja isomummihan se meni, iso käsi visusti pienen käden ympärille puristuneena. Niin tämä parivaljakko sitten löytyi milloin mistäkin päin taloa, mitä erilaimpia leikkejä leikkien.

Katsellessani Nasua isomumminsa seurassa en voi olla muistelematta vanhaa sanontaa siitä kuinka sitä haluaa omalle lapselleen kaiken paremmin kuin itselleen. Ja tässä on nyt meinaan yksi sellainen asia meikäläisen elämästä - isovanhemmat. Itselläni ei ole koskaan ollut kuin yhdet isovanhemmat; äitini vanhemmat olivat kuolleet jo ennen kuin minä edes synnyin.

 Hatusta kiinni ja tonttu mäkeen.

Se on nimittäin meikäläisen vuoro, katoppa isomummi kun mä kiipeän.

Omien lapsuusmuistojeni mukaan en koskaan ollut niin läheinen omien isovanhempieni kanssa kuin mitä olisin halunnut olla. Tai mitä nyt aikuisena ajattelen, että olisin halunnut olla. Ihmismuistihan on siinä mielessä oikukas ja temppuileva, että aika voi toki olla tässäkin asiassa tehnyt meikäläiselle tepposet. Ehkäpä muistan isovanhempani etäisempänä kuin he lapsuudessani olivatkaan sen vuoksi, että ala-asteiästä eteenpäin muistan isovanhempani melko etäisinä ihmisinä? Mene ja tiedä.

Ehkäpä mummuni ja vaarini olivat enemmän läsnä varhaislapsuudessani kuin muistankaan? Ja ehkä juuri siksi rinnan kohdalla tuntuu niin lämpimältä kun katselen Nasua isomummin, ukin ja kahden mumminsa seurassa. Miten arvokasta onkaan se, että nassikan elämässä on eri ikäisiä ihmisiä, moninkertaisesti rakkautta. Sillä kattauksella ei voi amatööriäitikään mennä vikaan.  

Ei kommentteja: