maanantai 20. toukokuuta 2013

Vapustakin on jo kolme viikkoa

Jotta blogini päiväkirjamaisuus säilyisi ennallaan todetaan nyt heti näin kärkeen, että tällä hetkellä kärsin kurkun alueen tulehduksesta. Vaihteen vuoksi, se alue minulla ei vielä ollutkaan tulehtunut. Seuraavaksi varmaan jotain eksoottista viidakkokuumetta tai hyppykuppaa... Noh, ei siitä sitten sen enempää.

Sairastamisen takia päivitykset esimerkiksi vapusta ja Nasun iki-ihanasta ja itse valitusta Barba-pallosta ovat jääneet suorastaan syntisen unholaan. Haluan silti ehdottomasti ne tunnelmat ja kuvat talteen, joten on toimittava nyt. Eli ainoastaan kolme viikkoa myöhässä Heli proudly presents: nasukan vappulook ja -pallo.


Minä ja Barba, yhtä suuret.
Toinen lattiassa, toinen katossa kiinni.


Ja nyt lähdetään Barba leikkimään, tulehan!

Toukokuinen arki rullaa ipanan suhteen melko mallikkaasti. Uhmaraivokohtaukset ovat ainakin toistaiseksi taas vähenemään päin ja päivät ovat täällä melko nauruntäyteisiä ja iloisia. On mahtavaa kuinka tuon nappulan kanssa voi jo oikeasti keskustella asioista, selittää esimerkiksi kuinka jokainen ihminen suuttuu välillä ja kuinka sen jälkeen sitten sovitaan ja ollaan ei-vihaisia. Eli iloisia.

Oma mielikuvitus ja verbaliikka on välillä koetuksella, kun koittaa melko monimutkaisiakin elämän tai ihmisyyden ilmentymiä selittää uteliaalle kaksivuotiaalle niin, että jotain siitä selityksestä menee perillekin. Välillä homma on melko peruskamaa kuten ipanan sukunimen tai toisen nimen opettelua, välillä pohdimme sitä miksi vessan ovi juuri potkaisi nassikkaa jalkaan "tyhmä ovi!".

On hitusen surullista, ettei näistä mukavista kevätpäivistä ole nyt taltioitunut vanhaan malliin mitään päiväkirjamerkintöjä - muistissako ne pitäisi muka pystyä pitämään, hä? Haikeudella selaan aikoja ja päiviä, jolloin tunnollisesti kirjasin tuntoja ja tunnelmia muistiin päivittäin. Ja toisaalta, eihän se elämä koskaan niin mene. Rutinoidusti samaa latua rullaten.

Nyt on siis näin, langoilla roikun edelleen vanhaan verrattuna lähes luvattoman harvoin, mutta eiköhän tämäkin taas kohta muutu. Vauva-aikojen mantra, tuo jokaisen pienen vauvan äidin tuntema totuushan on se kuinka kaikki on aina jotain vaihetta vain. Vaihetta, joka kyllä loppuu. Kuten nämä meikäläisen tulehduskierteet, ne ovat yhtä elämänvaihetta vain. Se muuttuu kyllä. Ja voi pojat että sitä odotankin jo!

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Voi kääks miten kauniit peiliovet ja ovenpäällisikkuna teillä on! Meidän "nasulla" oli tuo ihqu barbapapa vuosi sitten, nyt pallovalinta osui söpöön 101 dalmatialaispentuun.
Upea ensivuosien dokumenttihan tämä blogi Nasulle on, älä yhtään stressaa. Mahtavia muistoja täynnä.
Paranemisia!

villahuivi kirjoitti...

Onpa (olipa) hieno pallo!

Minunkin vastaus on vähän viivästynyt... langoilla olen kyllä, mutta kännykällä en viitsi alkaa kirjoittelemaan pitkiä juttuja ja koneella ollessani en muista.

Sun sormet ristissä toimi, me päästään Tesomalle uintiryhmään! Uhh, lauantaiaamuisin klo 8...

Äitiys on kyllä aivan mahtavaa, ainakin tämän meidän ihanuus-vauvan kanssa. Nukkuu hyvin ja unien välillä lähinnä hymyilee ja kujertelee. Mä haluan näitä lisää! :D Synnytyskin oli ihan ok. Mä sain 4 annosta epiduraalia, oon nyt ihan fani ;) Niin ja tyttö tuli meillekin!

Olispa hauska tulla stalkkeroimaan teitä vaikka puistoon kesällä! Ellei se ole liian outoa. Me muutetaan tosin Hämeenpuistoon, mutta kyllä sieltä Tammelaan vois venyä :)

Heli kirjoitti...

Johanna: Oi joi! Suuret kiitokset, nuo ovat niitä yksityiskohtia joita tällaisissa vanhoissa taloissa vielä on. En ymmärrä miksei uusiin taloihin voida moisia myös rakentaa? Ja kiitokset tsempistä ja paranemistoivotuksista, tänään taas sain poskiontelodiagnoosin. ON tämäkin...

villahuivi: ONNEA! Sinne Tesomalle on käsittääkseni vaikea päästä, varsinkin varmasti nyt kun Kaleva on rempassa. Mutta aamukasi on kyllä kyinen, ainakin meille oli ;) Kuulostaapa ihanalta tuo teidän elonne ja olonne! Nauti täysin siemauksin, pikkuruiset ihmiset on vaan niin ihania. Ja oma lapsi on aina itselle pikkuruinen, vaikka kuinka kasvattaisi teiniviikset ja ajaisi mopoa. Tervetuloa vaan lämpimästi tänne Tammelaan ja tuut ehdottomasti kiskoon hihasta jos meidät jossain pongaat! Tämä on käsky :)