sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äidin päivä

On ihanaa olla äiti! Tänä aamuna heräsin siihen, kun sänkyyn kiipesi innokas pörröpäinen tenava, joka juhlallisesti kutsui äitinsä "yllätysaamiaiselle". Nasu suorastaan tärisi innosta ja niinpä kutsua säesti hellyttävä änkytys, kun oikeat sanat eivät löytyneet riittävän nopeasti. Ipana oli selvästi ylpeä siitä, mitä isin kanssa oli aamulla äidin vielä nukkuessa yhdessä saatu aikaan.

Ja voi! Pöydässä odotti oikea herkkuaamiainen kermakakkuineen ja lahjoineen. Nasu oli askarrellut päiväkodissa suloisen äitienpäiväkortin - minun ensimmäiseni. Sen, jonka säilön muistojen aarrearkkuun ja jota voin tutisevana mummonakin sitten palata ihastelemaan. Korttiin on painettu Nasun pieni käsi ja se on kerrassaan hellyttävä. Ihana ajatella, että näitä saan tulavaisuudessa sitten vielä monta lisää. Toivottavasti, pitää muistaa olla kiltti äiti.

Hyvää äitienpäivää, äiti!
  
MINÄ tein tämän yllätyksen äidille!

Aamiaisen jälkeen lähdimme Kalevan uimahallille, joka oli tänään auki viimeistä päivää. Viimeistä päivää siis ennen remonttia, joka sulkee sen aina marraskuuhun 2014 saakka. Makaa lilluttelin pikkuvauvojen altaassa ja arvuuttelin miehelle jotta minkähänlainen elämä meille silloin on, kun seuraavan kerran uimahallin altaassa polskimme? Puolitoista vuotta, voi pojat, siihenhän voi mahtua vaikka mitä!

Rakastan leikkiä tämän kaltaisia ajatusleikkejä. Harrastan niitä myös toiseen suuntaan; palautan mieleeni ne hetket kun olen aprikoinut jotain tulevaisuuteen liittyvää juttua sitten kun asiat ovat jo selvinneet. Usein päädyn hämmästelemään sitä kuinka yllätyksellinen elämä voikaan olla ja miten jännittäviä uria se saattaa lähteä kulkemaan. Harvoin olen edes osannut ennustaa sitä mitä sitten lopulta onkaan tapahtunut.

Juuri tämän vuoksi en todellakaan haluaisi tietää tulevaisuuttani. Olisi kammottavaa osata ennustaa. Elämässä ehkä parasta on juuri sen yllätyksellisyys ja ennalta-arvaamatomuus. Kun pitää silmänsä auki ja mielensä valppaana, voi tapahtua vaikka mitä. Jos joku olisi Nasun vauvauinnissa kaksi vuotta sitten kertonut meille, että meillä tänään on oma kauppa, olisin tyrskähtänyt nauramaan. Ja toden totta, tuollahan se nyt seisoo. Hassua.

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

No wau, mikä aamiaispöytä! Meillä juostiin ovenkarmit ryskyen makkariin huutaen "äitille luusuja, äitille luusuja!"

villahuivi kirjoitti...

Aww, miten sitä nyt itse äitiydyttyä kaikki äitienpäivätarinat tuntuu niin liikkiksiltä!

Meidän 2,5 kk vanhan vauvan mahdollisuudet antaa äitienpäivälahja on vielä rajalliset, mutta eka kokonaan nukuttu yö oli ihan kiva! Ja kyllähän se isimies hoiti materiaalisen lahjapuolen ;)

Me muutetaan kesäkuun alussa (ihan pian, jaiks!) takaisin Tampereelle ja vauvauintikuvioita miettiessä tuli ilmi toi Kalevan uimahallin remontti. Mä ilmoitin meidät Tesoman hallin uinteihin, nyt jänskättää että osuikohan tuuri kohdalle, eli päästäänkö ryhmään!

Heli kirjoitti...

Johanna: Voi ei, ihanalta herätykseltä kuulostaa toi sunkin!

villahuivi: Ihana kuulla susta! Miten on äitiys ja uusi arki lähtenyt kulkemaan? Kumpi teillä on? Menikö kaikki synnytyksessä hyvin? Ja ihan mahtavaa että palaatte Tampereelle - Tesoman vauvauinnit on kuulemma tosi kivoja, pidän sormet ristissä teille et pääsette ryhmään!