tiistai 28. toukokuuta 2013

Onnelliset nukkujat

Piti kertoa teille Nasun uudesta sängystä, siitä joka otettiin käyttöön jo jokin aika sitten. Olisikohan siitä jo itse asiassa kuukausi? Päivät lentävät. Haluan myös varoittaa: tämä kirjoitus sisältää omakehua ja nukkumisen ihanuuden hehkuttamista, eikä sitä siten voi välttämättä suositella kaikille. Lukeminen siis omalla vastuulla.

Nasu sai siis uuden sängyn, oli jo aikakin. Pinnasänky kärrättiin pois ja tilalle tuotiin legendaarinen Muuramen Jolla, sellainen, jossa itsekin olen lapsena pötkötellyt. Jollan lelulaatikoineen kotiutin jo vuosi sitten Huutiksesta kun mokoma käveli vastaan hyvällä kunnolla ja hinnalla varustettuna. Mies hieman nirskutteli hampaitaan kun sänkyä kanssani kellarikoppiin tunki, mutta vuosien kokemuksella ymmärsi sentään olla hiljaa. Miten niin ei kannattanut ostaa yli vuosi etukenossa varastoon?

Okei, nää leppikset mä kelpuutan ainakin. 


Kokeillaanpa minkälainen tuntuma tässä on.
Kyllä! Ai-van! Hyväksyn tämän sängyn myös.

Nasu on ollut sängystä lyhyesti sanottuna innoissaan. Siellä on ihanaa möyriä, pomppia tai vaan olla hissukseen ja kölliä. Monesti äiti tai isäkin saa kutsun "nukkumaan" ja onpa toinen meistä todistetusti pari kertaa kippurassa Jollaan nukahtanutkin. Minä esimerkiksi todistin tätä tapahtumaa pari viikkoa sitten kun ipana kiskoi minut kädestä pitäen katsomaan hyssytellen samalla "hsss, isi nukkuu".

Kyllä tuo sängyn vaihto meitä hieman jännittikin, myönnettävähän se on. Niin moni valisti meitä, jotta siitä ne nassikan yöjuoksut alkavat kun baana on vihdoin vapaa ja kalterit poissa. Tähän siis henkisesti koitimme valmistautuakin. Mutta kah, asian tiimoilta on tähän mennessä näytelty tasan yksi kohtaus, jossa voiton veivät mestarikasvattajat H&H. Näin siis ainakin itse itseäjämme äidyimme kehumaan, sen verran hienosti koko homma meinaan meni.

Antakaahan kun kerron. Oli uuden sängyn toinen yö. Nassikka oli jätetty sänkyynsä hyvänyöntoivotuksin ja heilutteluin, kuten tapana on ollut jo pidemmän aikaa. Miehen kanssa katselimme kaikessa rauhassa olohuoneessa telkkaria kun yhtäkkiä ovensuuhun ilmestyi pieni hento hahmo, joka puristi jotain vaaleanpunaista kainaloansa vasten. Nasu ja Barba.

"Ei saa Nasu tulla sängystä pois", mies sanoi topakasti ja Nasu kääntyi kannoillaan. Meno oli jopa liian äänetöntä ja epäilykseni heräsivät. Ei protestointia, ei oikeastaan sanaakaan. Lähdin ipanan perään ja sain sen kiinni hallista matkalla huoneeseensa. Pienet hartiat tärisivät ja hento nyyhke kuului kun ipana taittoi pimeässä matkaansa kohti huonettaan. Kaappasin Nasun syliini ja kysyin mikä on. Pissa? Nälkä? Painajainen?

Eihän ipanalla mitään muuta kuin mitä ilmeisimmin uuden vapauden herättämä vaeltamisen huuma. Istuimme siinä lattialla sylikkäin ja minä selitin ipanalle hiuksia silitellen kuinka "sängystä ei saa tulla yöll pois, paitsi jos on hätä tai pissahätä tai jos pelottaa". Monologini näytti tekevän nasukkaan suuren vaikutuksen, sillä se toisteli innokkaasti perässäni "ettei sängystä tulla pois, siellä nukutaan". Hetken asiaa hymisteltyämme kävelimme yhdessä Nasun huoneeseen, minä peittelin ipanan petiin uudelleen ja vetäydyin olohuoneeseen.

Olimme miehen kanssa lievästi sanottuna odottavalla kannalla. "Kohta se sieltä haahuaa uudelleen", mies ennusti, mutta mitään ei enää kuulunut. "Ehkä se tulee taas huomenna, kehittää tästä oikean iltarutiinin", pohdimme vielä sängyssä ennen nukahtamistamme. Vaan mitä vielä, ei ole Nasua tämän jälkeen olohuoneessa nukkumaanmenon jälkeen näkynyt. Se menee sänkyynsä erittäin tyytyväisenä nukkumaan, heiluttaa oven sulkijalle ja könyää huoneesta aamulla tarpeeksi nukuttuaan. Yleensä edelleen siinä kympin tienoilla.

Uskottava se on. Lapsellamme on hyvät unenlahjat ja ehkäpä mekin olemme onnistuneet jossakin. Vauvavuoden jälkeen nukkuminen on tässä taloudessa ollut lähes luvattoman helppoa eikä lapsen saaminen ole käytännössä muuttanut meidän nukkurytmejämme laisinkaan. Lauantaina heräsimme koko perhe yhdentoista jälkeen. Ja vaikka mikä olisi, en tajua hävetä sitä. Nukkuminen, se me osataan. Ehkäpä kannamme jotain laiskiaisgeeniä, onhan Nasukin syntynyt Unikeonpäivänä...

Sängyssä sitä on pienen ihmisen hyvä olla.

7 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Sehän meni hyvin :). Kovin kuulosti tutulta tämä tarina... Meillä tosin ison tytön sänkyyn siirryttiin jo viime kesänä kun tyyppi oli jotain 1v6kk ja alkoi könytä pinnasängyn laidan yli :D. Pelättiin että halkeaa pää jos sänkyä ei vaihdeta heti.

Äärettömän hienot leppäkerttulakanat! Veljeni tyttö olisi leppäkerttufanina kateellinen että saiskos tuollaisia just nyt jostain?

Ihanaa että jossain muussakin perheessä nukutaan hyvin kuin vain meillä! Yleensä sitä ei uskalla ääneen mainita. Tänään aamulla odottelin että lapsi heräilee ja päästään asioilla ja heräsihän se sitten juu... yhdeltätoista. Me ollaan vissiin saatu sama geeni periytettyä lapseemme :).

L-E kirjoitti...

Pakko hehkuttaa vielä että selvisin robottitestistä ekalla :D. Saas nähdä onnistunko toisenkin kerran ;).

Lähiömutsi kirjoitti...

Ooh, toivottavasti meillä menee yhtä hienosti ja näppärästi! Samainen Muuramen Jolla, mun vanhani, odottaa ullkolla, josko pian uskaltaisimme sen kanssa eloa kokeilla.

Mutta että voitte viikonloppuisin nukkua yhteentoista? Mahdotonta! :DDD Puoli ysi taitaa olla ennätys täällä Lähiössä, ja se oli ihan omituinen tilanne se. Yöt ovat onneksi rauhallisia, mutta yleensä herätyskello jyskytttää kaltereitaan ihan viimeistään kello 7.

Saara kirjoitti...

Meillä taas kakkonen on ollut aina huono nukkuja (esikoinen taas taitaa olla kuten teidän Nasu), mutta tämä isoon sänkyyn siirtyminen on onnistunut ilman yhtäkään ilta-/yöjuoksua. Uuden sängyn myötä myös yövaippa on jäänyt kuivaksi, kai se auttaa se pelkkä tieto, että sinne potalle pääsee itse yölläkin jos tarve vaatii. Isoon sänkyyn meidänkin tytöt on siirtyneet varsin innokkaasti vasta reippaasti 2-vuotissynttäreiden jälkeen.

Nimetön kirjoitti...

Menipä super hienosti siirtyminen!

Tuota nukkumisjuttua mä kyllä kadehdin. Lapsella ei ole eroa viikonloppujen suhteen, aina seiskan maissa ylös nukahtamisajasta (yleensä 20.30 - 21) riippumatta.

Nimetön kirjoitti...

Menipäs se kivuttomasti, mikä on tietenkin ihana juttu :D

Nasun unenlahjoista olen kyllä vähän kade: meillä on täsmälleen samana unikeonpäivänä syntynyt Niilo ja Niilo herää kyllä joka aamu varmasti ennen seitsemää. Viikonloppuna jo kuudelta, ettei vaan menetä mitään kivaa päivästä :D :D (vanhemmat nukkuisi mielellään vaikka edes kasiin :D )

-Krista

Heli kirjoitti...

L-E: Juuh, hienosti meni! Enpä olisi uskonut, että ihan näin kivuttomasti mutta kappas kehveliä vaan :D Nuo leppis-lakanat on Nasu saanut syntymälahjakseen, joten alkuperästä ja saatavuudesta en osaa sanoa. Käsitin, et taisivat olla oikein ulkomailta tuodut - sori! Ja yleensähän ei tosiaan näitä hyvin nukkuvia todellisuuksia ainakaan täällä blogimaailmassa jaeta, mut koska mä nyt normeja olisin muutenkaan noudattanut, hehe?

Lähiömutsi: Jollat on parhaita! Nasukin on ihan liekeissä tosta, kipuaa sinne monta kertaa päivässä ja fiilistelee omaa sohvaansa/sänkyänsä/majaansa. Ja joo, mä tiedän et nämä meidän nukkujangeenit ja -mahdollisuudet on aikas ufoja isolle osalle pikkulasten perheistä, mut meillä näin on ollut jo itse asiassa melkein pari vuotta :D En vaan ole aiemmin siitä viitsinyt huudella, ku odotin josko kyseessä vaan olis joku siunattu ihana vaihe, josta joudumme sitten luopumaan. Mut uskottava se on, vihdoinkin.

Saara: Jaahans, jos siis joskus tulee lisäipanoita, voi tämä auvo olla menetettyä? Krääk! Jotenkin oon ajatellut, et samanlaisia ne on. Vaikka tiedät, ettei tietenkään ole. No, murehditaan sitä sitten jos joskus sinne päädytään :) Meillä muuten yövaippa jäi kans pois, pitääkin tehdä aiheen kunniaksi postaus siitä!

Anonyymi: No eikös! Suorastaan luvattoman helposti. Ymmärrän nukkuaika-kateuden, itsekin olin varma et aamuseiskalta ylös vaan, mut kattia kans. Ipana alkoikin nukkua niinku me. Hassua, mut kieltämättä lähes syntisen ihanaa.

-Krista: Voi Niilo! Niilolla on niin paljon virtaa ja intoa elämään, et mitään ei toiaan haluta missata! :) Nukkuuko Niilo vielä päikkärit? Nasukka ei ole nukkunut enää lähes vuoteen, mikä selittänee sit yöunien pituutta?