Seuraa äititilitystä. Olen nähkääs päässyt vierailemaan "olen maailman huonoin äiti" -lähteellä ja aikani siellä näitä fiiliksiä ammennettuani tulin siihen tulokseen, että hyvin luultavasti jokainen teistä äideistä ruudun sillä puolen tietää mistä fiiliksistä puhun. Ovat meinaan kuulemma sen verran universaaleja tunnelmia. Eräs läheiseni totesikin minulle näiden tämän kaltaisten tunteiden itse asiassa kuuluvan tietynlaiseen äitinä kasvamiseen. Olevan osa prosessia, toisin sanoen.
No, enpä tiedä siitä, mutta sen tiedän miltä nuo fiilikset pään sisällä tuntuvat. Meillä nämä fiilikset ovat nyt viime aikoina liittyneet ipanan sangen tuliseen uhmaikään. Ja kyllä, käytän ihan tietoisesti nyt sanaa "uhma", sillä pelkkää omaa tahtoa tuo nassikan meininki ei enää ole. Kyllä se nimittäin välillä on ihan puhdasta uhmailua, vanhempien haastamista ja vastustamista.
Paskin fiilis itsestä tulee silloin, kun on tehnyt jotain mitä on itselleen aiemmin vannonut ettei tee. Uhmaikäisen kanssa se meinaa useimmiten sitä, että hermot menee. Ettei oma kärsivällisyys paukukaan niin pitkälle kuin oli ehkä toivonut tai ajatellut. Kokemukseni mukaan tiedän, siis todella tiedän, ettei uhmakohtausta auta laisinkaan se, että äidillä(kin) menee hermot. Oikeastaan aina se vaan pitkittää ipanan raivoamista. Mutta silti ne vaan joskus menevät.
Ja ei, en ruoski itseäni nyt mitenkään liikaa. Olen ihminen ja lapseni puolestaan melko tulinen luonne, kuten vanhempansakin. Nyt uhmaiässä se ilmenee päivittäisinä uhmailuina ja hetkittäisinä raivokohtauksia. Ja selvyyden vuoksi tarkennettakoon, että nyt puhun Nasusta enkä itsestäni. Niinpä välillä me olemme törmäyskurssilla, Nasu ja minä.
Ja ikään kuin semikierona vastapainona nassikka on pääosin vaan niin ihana. Siis ihan mieletön tyyppi, kotoisasti sohvalla makkaraa puriessaankin niin vastustamaton että.
Siis mitä? Minäkö raivoaisin, karjuisin ja kiljuisin?
Tällainen kullannuppu kuin minä vai? Ehei, pois se minusta.
3 kommenttia:
Huui pelolla odotan tuota uhmaikää. Mutta onneks voidaan sitten kysyä teiltä neuvoja. Ai Nasu on kanssa makkaranaisia. Kesällä kyllä grillataan niin että!
Piti tulla kommentoimaan että olen seurannut blogiasi sen alkutaipaleella ja nyt tulin pitkästä aikaa kurkkaamaan, on muuten Nasu kasvanut :) Söpö pikkuneiti edelleen!
Hanna Karmiini: Hanna, haluaisin sanoa ettei se välttis tule (koska joilekin se ei kuulemma tule), mut koska tiedän vaan arjesta johon se tuli totean, et ei tässä aika ainakan pitkäksi käy... ;) Mä voin sit toki kertoa miten me klaarattiin, tiedä sitten kuinka neuvoista ne käyvät ne tarinat, hehe. Ja todellakin rillataan!
Elli: Kiva kun tulit! Ipana on kyllä kasvanut kuin mikäkin rairuoho ja itsekin ihmettelen jotta mikä pikkuihmine tuossa jalkaansa polkee... Välillä huvittelen selailemalla vanhoja postauksia ja kyllä se ihmetyttää katsella se vauvelin kuvia siellä - ihanko mulla on joskus tuollainen miniatyyri ollut!
Lähetä kommentti