Vettä sataa, on satanut käytännössä koko päivän aina aamuvarhaisesta saakka. Jaa mistäkö minä tiedän mitään aamuvarhaisesta? No kah, sitä ollaan kuulkaas palattu sorvin ääreen, tässä tapauksessa uuden sorvin ääreen ja tänä aamuna herätyskello piippasi suht epäinhimilliseen aikaan 05.15. En rehellisesti sanottuna muista koska viimeksi olisin tähän aikaan hereillä ollut, paitsi ehkä yöreissulta kotiin palanneena.
Eli hoppua on täällä päässä pitänyt. Minä aloitin työt uudessa paikassa ja nasukka uudessa hoitopaikassaan. Ihana Ritva toipuu leikkauksesta edelleen ja näin ollen kesällä olimme tilanteessa, missä piti tehdä päätöksiä, mielellään fiksuja sellaisia. Niinpä Nasu nyt aloitti siellä pienessä tarhassa mitä olimme sille vuoden päähän kaavailleet. Erinäisten onnenkantamoisten sun muiden lopputulemana tuo Nasulle varattu paikka nimittäin kuin ihmeen kaupalla aukenikin jo tänä syksynä. Eli olihan siihen tartuttava.
Täytyy kirjoittaa paremmalla ajalla tarhakuulumisia sitten enemmän, tiivistettäköön nyt vaikka kaiken hienosti sujuminen siihen että ipana on heti toisesta päivästä alkaen nukkunut muun ryhmän kanssa päiväunet ja itse tarhaan mennään ilolla ja lähdetään haikeudella. Ihanaa!
Minä sen sijaan nukahdan sohvalle takuuvarmasti viimeistään päivällisen jälkeen eikä puhti tunnu nyt oikein riittävän iltaisin muuhun kuin muutamiin pakollisiin arjen rutiineihin ("käy kaupassa", "pese pyykkiä", "hoida katti", "pese itsesi"), mutta eiköhän se kuulkaas tästä. Luulisin, että pitkän kesäloman jälkeen paluu työläisen rytmiin ottaa vaan oman aikansa. Onneksi perheen toisella aikuisella riittää iltaisin hieman enemmän virtaa kuin sohvanpohjalla viruvalla muumiolla.
Tää menis sit tänne... Hei, mutsi vaklaa!
Jep, tohon noin.
Me ollaan täällä liimailtu näitä tarroja sillä aikaa kun sä mutsi tummuit siihen sohvalle, kato!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti