keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Minä suojelen sinua kaikelta

Täällä sitä ollaan jäämässä kesälomille, tästä nykyisestä työpaikastani viimeistä kertaa. Syksyllä minua kutsuvat uudet, mielenkiintoiset tuulet, joista sitten lisää lähempänä elokuuta. Todettakoon nyt vain lyhyesti, että sain yllättäen yhden unelmapaikalta tuntuvan työtarjouksen, intuitioni karjui suoraa huutoa "KYLLÄ", joten tartuin siihen kuin nälkäinen nakkiin ja irtisanouduin. Saas nähdä mihin tämä tie vie, mielettömän hyvältä nyt ainakin tuntuu. Vatsanpohjassa kuplii.

Nasun kanssa vietetään melko leppoisia päiviä. Ipana on ollut jo kohta pari viikkoa lomalla isovanhempien auttaessa hoitojärjestelyissä ja nassikka on asettunut kotoiluun tyytyväisenä ja onnellisuutta hehkuen. Vaikka päiväkotiin ovat jääneet kaverit, lienee koti edelleen koti tuolle piirua vaille kolmivuotiaallekin. Ja mitä sitä kieltämään, kivaahan meillä on.

Katselin tänään nassikkani leikkiä Rikin kanssa ja ihmettelin mistä tuo nuori neito on taloomme tullut. Yhtäkkiä Nasu ei näyttänyt enää niin pullean pikkuiselta taaperolta, vaan enemmänkin nuorelta sirolta neidiltä. En tiedä aiheuttaako fiiliksen tuliaisiksi tuomani fiftarihame tylleineen vai mikä, mutta katsokaa nyt vaikka. Aika neito se jo on.

Letti takana ja elämä edessä...
Ai moi mutsi!


Tiesitkö, että tällainen pikkuruinen hiirenketale saa tuon karvahanurin ihan villiksi.


 Kato nyt, tällainen. Ootas kun näät miten se säntää tämän perään kuin hauki rannasta.


Viskaan sen tuonne kajarin taakse.
Hahaa, se olikin hämyheitto! Tota karvakasaa on kyl helppo jekuttaa, khihi.

Kun toinen on noin siro, hento ja viaton, puristuu tämän kolmekymppisen sydän välillä rusinaksi huolesta. Ihan eri lailla olen viiime aikoina miettinyt kuinka tytärtäni voin maailman pahuudelta suojella. Kun tiedotusvälineet ovat olleet täynnä kamalia kohtaloita, kaikenmaailman pedofiilejä ja häiriintyneitä namusetiä on meikäläisenkin sydämeen hiipinyt vaivihkaa aivan uusi, inha vierailija: pelko.

Olen tottunut pitämään itseäni ihmisenä, joka ei ihan kauheasti asioita tai elämää pelkää. Itseni kohdalla en pelkääkään, harvemmin miehenkään, mutta Nasun kohdalla huomaan äkisti tuntevani pelon kylmien kourien puristuvan sydämeni ympärille. Mitä jos joku joskus satuttaa omaa pikkuista Nasuani? Kajoaa häneen? Tekee pahaa? Enkä minä ole paikalla puolustamassa, auttamassa, suojelemassa?

Tiedän kyllä ettei kukaan täältä haavoitta selviä, mutta niitä haavojen syvyyksiä tässä tuskailen. Toiset viiltävät niin paljon syvemmälle kuin toiset. Ja minä haluan Nasun ihon ja sielun pitää pehmoisena, korkeintaan hailakasti nipistettynä. Kun itse ei elämässä ole säilynyt ilman todella syviä haavoja, tietää todella mitä ne aavekipuineenkin voivat aikaan saada. Voi pojat, nyt tiedän mitä sanonta siitä kuinka lapselleen toivoo aina parempaa kuin itselle, tunnetasolla tarkoittaa.

Se tarkoittaa todella sitä, että luodin eteen astuisin ja puukosta ottaisin. Enkä empisi lainkaan.

3 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Tosi upeeta, että näin hankalina aikoina saa yllättäen unelmien työtarjouksen! Wau!

Ei sitä vanhempien tuskaa varmasti ymmärrä ennen kun on itse vanhempi. Kai tässäkin asiassa pitää vain mennä sillä intuitiolla ja yrittää olla huolehtimatta ihan liikaa, vaikka välillä se onkin tosi vaikeeta.

Johanna kirjoitti...

Kiva nähdä Nasua pitkästä aikaa. Isot onnittelut unelmatyöstä! Meilläkin on elokuussa uusi työ ja päiväkodin aloitus edessä. Sitä ennen kuitenkin pitkä kuuma kesä.....ja mä aion elää sen!

Heli kirjoitti...

Salla H: Joo, tämä on enemmän kuin tarkotettu! En ollut ajatellut vaihtaa työpaikkaa, mutta tällaisen tilaisuuden tullessa otan ja juoksen ;) Oon ihan sairaan innoissani, samalla tietty kauhuissani - tämä uusi homma kun ei ihan mun aiempaa tekemsitäni suoraan vastaa...muttamutta, kun haluaa kasvaa ja laajentaa, niin tämähän se lähtötilanne siihen sitten on :) Ja allekirjoitan kyllä ton että pitää minimoida huolehtimisensa, mutta välillä salakavalasti se herra Huoli aina jostain hiipii - usein sillon kun vähiten sitä odottaa.

Johanna: Juu, on ollut tämä elämä nyt oikeastaan koko viime vuoden aika lailla haipakkaa ja sama meno näyttää vaan jatkuvan, kun pääni uusiin kuvioihin nyt päätin tunkea :D Kiitokset onnitteluista, olen kyllä ihan liekeissäni! Mä aion elää kans tän megakuuman ja pitkän kesän - jeejee! Ja tsemiä päikkärin aloitukseen, se menee varmasti hienosti!