Reikäpää

Hyvää, aurinkoista tiistaipäivää rakkaat lukijat. Ihmettelette ehkä miksi päivitys tulee näin parhaaseen työaikaan? Asiaan löytyy sangen looginen selitys: en ole töissä. Olen sairaslomalla, jälleen. Nimittäin se poskiontelontulehdus, josta aiemmin kirjoitin, sehän ei sitten parantunutkaan. Ehei, mitäs se nyt niin helpolla kuin vaivaisella antibioottikuurilla? Se pentelehän levisi sieltä otsaontelontulehdukseksi, minkä vuoksi vietin erään illan tässä männäviikolla punkteerattavana ja tutkittavana. 

Vaan eihän meikäläinen nyt niin helposta usko. Ajattelin, jotta pari tabua kitaan ja kyllä se taas siitä. Kävimme Nasun kanssa sunnuntaina jopa Designtorilla Pakkahuoneella, meillä oli siellä Kätkö-pöytä pystytettynä ja ystäviä paikalla, vaan heikohkopa se oma olo siellä kuitenkin oli. Kaikesta siitä ihanasta auringonpaisteesta, kavereiden moikkailuista, ystävän kanssa kahvittelusta ja äidin kanssa nautitusta lounaasta huolimatta olo oli normaaliin verrattuna voimaton ja outo.

Nytpä sitten olen oppinut (asiaan perehtymällä) ettei tämä tulehdus ihan mikään perusflunssa ole. Tulehdus on sen verran lähellä aivoja, ettei asian kanssa parane leikkiä. Itse en edes tienyt omaavani jotain otsaonteloita, varsinainen reikäpää, saati että ne voisivat vielä tulehtuakin. Ehdotin lääkärille jo lobotomiaakin, mutta tältä tohtorisedältä ei liiemmin huumorintajua asiaan lohjennut. Totesi vain ykskantaan asian olevan oikeasti vakava juttu.

Jotta niin, täällä sitä nyt taas sitten levätään ja ihmetellään mihin ihmeen tulehduskierteeseen meikäläinen on nyt oikein joutunut? Sääliksi käy teitä lukijoitakin: olette huomaamattanne päätyneet varsinaisen sairausblogin lukijoiksi. Voi herttileeri sentään! Kohta alankin sitten blogata kihdistä, suolisto-ongelmista ja vatsan toiminnasta. Tiedän, ette malta odottaa...

Mutta niin, tässä siis syy viime aikaiseen hiljaisuuteeni. Älkää huoliko, kyllä tästä taas tervehdytään. Asiassa auttaa erityisesti te ihanat lukijat, varsinkin Sinä ihana, joka Designtorilla tulit esittäytymään! <3 Todella piristit päivääni ja olen äärimmäisen otettu, että tällä pikkuruisella blogilla on noin ihania, aurinkoisia ja nauravaisen positiviisia lukijoita! Lähetänkin täältä kiitollisen virtuaalihalin sinne päähän, kiitos vielä että tulit jutulle!

Sillä aikaa kun mutsi torkkuu sohvalla, lähden minä reissuun.