lauantai 16. helmikuuta 2013

Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin

Nasun mekkoviikko jatkui tiistain jälkeen ristiäisjuhlassa sunnuntaina korkatulla asulla. Vaikka se on meikäläinen, joka nuo uudet sukkikset ja mekot on hommannut, oli nasukka Ritvalle päivittäin tomerasti julistanut kuinka "Ukki osti Nasulle nämä" ja "Mummin mekko". Jopa isi oli kuulemma saanut ipanalta suitsutusta asuista puhuttaessa, mutta äiti oli tyynen viileästi jätetty täysin mainitsematta. Noh, pääasia että asut miellyttävät käyttäjäänsä.

 Hupsista, yllätit meikäläisen niin sanotusti käsi keksipurkilta.
Kannattaako tässä edes yrittää väittää noiden neulomusten pudonneen tuonne itsestään, hehe?

Satuitteko muuten katsomaan kolmiosaista tv-sarjaa "Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin"? Itse missasin sen aluksi, mutta ystävän suosituksesta etsin sen Ylen Areenasta käsiini ja katsoimme sen miehen kanssa peräkkäisinä iltoina.

Sarja kosketti kyllä todella syvältä. Välillä huomasin itkeväni, välillä nauravani ääneen. Juuri tuollaistahan sarjassa nähtyä elämä on; hullua, sekasortoistakin, lämmintä, epäreilua ja parhaimmillaan - rakkaudentäyteistä. Kuten yksi sarjan päähenkilöistä asian kiteytti: tämä on minun ainoa elämäni ja näin sen haluan elää.

Jotenkin sarja sopi tälle Ystävänpäivä-viikolle, päiviin, jolloin muutama elämäni läheinen ihminen elää muutosten ja murrosten aikoja. Kivuliaita luopumisia, epävarmuutta ja suurta uskallusta vaativia päätöksiä. Hetkiä, jolloin ei vielä välttämättä näe päätöstensä tuomaa hyvää, vaan kivuliaasti vielä hyvästelee sitä, mistä on luopumassa. Elämän vaikeita päiviä siis, todellisia taisteluita, ja näinä hetkinä yritän minä ystävänä olla avuksi.


Ystävänpäivä toi kukkia taloon.
Ihana käärö miehen selän takana arkisen kauppareissun päätteeksi.

Nasun kanssa leivoimme Ystävänpäivänä mustikkapiirakkaa, viime kerrasta onkin jo aikaa. Jouduin oikein soittamaan äidilleni reseptin tarkistusta, vaikka se ehkä maailman helpoin resepti onkin. Ei auta, niin olin mielestäni jo jauhojen määrän unohtanut. Täytynee siis leipoa useammin.


Sillä aikaa kun se piirakka on uunissa niin meikäläinen tässä hieman... tsekkailee.


No okei, tätä kännykkäähän mä olin täyttä häkää tutkimassa. Paljastuin!

Ystävien ponnistelut vetävät mielen mietteliääksi ja väkisinkin sitä aina peilaa omaakin elämäänsä. Arkea, sitä missä nyt mennään. Kuten aiemmin mainitsin, tietynlaista porinaa ja kuplintaa sitä omassakin mielessä on alkanut käymään. Kevättä rinnassa, sanovat.

Niinpä tuota tv-sarjaa katsoessani tajusin myös jälleen kerran miten ohitsekiitävää tämä ajan virta hetkittäin on. Hetkiin on tartuttava kun ne kohdalle tulevat. Ja harvoinpa ne sillä optimaalisella hetkellä, kello kaulassa tulevat.

Siltä varalta että ne tuleekin kellot kaulassa on meitsi varustautunut kunnon Peltoreilla.
Ettei sitten tule mun leikkejä häiritsemään, mokomat hetket.


Väistäs mutsi vähän, mulla on yks juttu tuolla kesken.

Menipä syvälliseksi. Mutta syvällisissä mietteissä sitä on meikäläisen päivät tässä viime aikoina menneet. Tänään olemme kuitenkin miehen kanssa lähdössä pitkästä aikaa kahdestaan juhlimaan, kun ystävä avaa uuden kotinsa ovet juhlivalla konkkaronkalle. Näihin pippaloihin meinaamme oikein junailla, ei löydy nurkan takaa tämä residenssi, ei. Ja hyvä niin, pieni irtiotto tekee ihan hyvää.

Joten tästähän on kohta jouduttava suihkuun ja vaatekaapeille. Leppoista lauantai-iltaa teille kaikille, elitte sitten kukin millaisessa elämäntilanteessa hyvänsä. Jotta oli se sitten suvantoa, kuohuvaa virtaa tai myrskynsilmää - muistakaa nauttia kyydistä!

Ja mä suosittelen Peltoreita suurimpiin hyrskyihin. 
Ei suotta häiritse noi kauhistelevien porukoiden äänet.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Teidän nasun kuva taas facebook kirpparilla...en tiedä onko luvan kans...eli tutta uusreto-kirppis ja kansiossa "ostetaan 80 ->".

Anonyymi kirjoitti...

Tuo sarja oli niin ihana. Viimeisen jakson tosin taisin vuodattaa hyvin vuolaasti kyyneleitä lähes koko ajan. Äärettömän koskettavaa.

Olisi hienoa jos Suomessakin Yle repisi enemmän rahoitusta sarjatuotannolle, ollaan kuitenkin pääasiassa valovuosien päässä Ruotsin ja Tanskan tuotannosta. Tanskasta tulee tällä hetkellä ehkä maailman laadukkainta tv-sarjaa.

t. Teija

Elina kirjoitti...

Tuo on jännä juttu miten joku yllättäen saa kunnian jostain vaatekappaleesta tai esineestä. juuri esim. pappa osti tämän minulle, vaikka äiti sen jokin olisikin hankkinut.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulumisia odottelen...

t. Tiina ja A.

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Suuret kiitokset! Liityin ryhmään ja siellähän se meidfän nasukka luvatti mainosteli jonkun tosien kauppoja. No, laitoin viestiä ja ilmoittaja poisti kuvan lähes välittömästi. Jotta jään sinulle, rakas anonyymi, kiitollisuudenvelkaan! Lupaa en Nasun kuvien käyttämiseen myyntijutuissa ole antanut.

Teija: Nimenomaan ihana, se se oli <3 Oon ihan jetsulleen samaa mieltä sun kanssasi Tanskan laadukkuudesta ja Ylen parannustarpeista. Kunnon sarjoja lisää, kii-tos!

Elina: Niin on. Ja se päähänpinttymä ei lähde sitten millään. Meillä se olen lähinnä minä, joka vaatteita hankkii ja lähinnä kaikki muut, jotka kunnian saa :)

Tiina ja A.: Pahoitteluni! Täällä ollaan taas!

Annmarie kirjoitti...

Voi kun kauniita vaatteita teidän neidillänne :)

Heli kirjoitti...

ammibammi: Aaaawww! Voi kuinka ihanasti sanottu, kiitos! <3