tiistai 26. helmikuuta 2013

Päiväkotielämää

Meillä eletään täällä uudenlaista arkea. Tällä viikollahan on meinaan talvilomat ja skarpimpi vanhempi olisi ehkä tajunnut sen koskevan myös perhepäivähoitajia. No, enpä tajunnut. En ennen kuin minulle viime viikon lopulla lopulta selvisi, jotta tätä viikkoa ei Nasu Ritvalla viettäisi. Mukava tapa aloittaa viikonloppu, hädissään hoitopaikkaa maanantaiksi järkkäillen.

Onneksi Nasu lopulta pääsi kuin pääsikin siihen lähipäiväkotiin, johon asuinpaikkamme mukaan kuuluisikin. Päiväkodin johtaja on myös Ritvan pomo, joten ihan oikeasta osoitteesta nasukan sitten maanantaina noukin. Ja nyt on tunnustettava, että tämä viikko on tähän mennessä mennyt aivan toisin kun ennalta kuvittelen. Niin olen jälleen saanut tutkailla jumiutuneita ajatuksiani uudelleen.

Katsokaahan, itse olin jotenkin ennalta päättänyt, että tämä viikko rutiinimuutoksineen, eläväisempine päiväkotiympäristöineen ja hälinöineen olisi nasukalle jonkinlainen kulttuurishokki, väsyttävä ja mahdollisesti häkellyttäväkin sellainen. Ajattelin, että ipana olisi hieman hukassa ensimmäisen päivän, tarkkailisi tilannetta ja ehkäpä kaipailisi omia päivähoitokavereitaan ja tuttuja päivähoitonurkkiaan.

Just joo, minähän se näemmä lapseni tunnen. Nasu oli sitten kaikkea muuta. Maanantaiaamuna kun mies vei ipanan uuteen hoitopaikkaansa, oli nassikka tomerasti pihaan päästyään kirmannut muiden lasten joukkoon leikkimään. Ei ollut edes heippaa isälleen huikannut, perinteisestä lähtöhalista nyt puhumattakaan. 

Ajattelimme ilmiön olevan ohimenevää, uutuudenhurmaa. Viimeistään huomenna tulisi eroitkut, povasin illalla miehelle. Kattia kanssa. Tällä kertaa ipana oli välittömästi pihaan päästyään rynninyt liukurin kimppuun ja jäämäkeen eikä ollut silmäänsä isänsä perään lotkauttanut. Hoitajat kehuivat Nasun olevan reipas, itsevarma ja erittäin sopeutuvainen, niin oli kuulemma sujahtanut osaksi ryhmää kuin mikäkin vanha tekijä. Tässä kohtaa voisin vielä mainita, että tämä todella oli Nasun elämän ensimmäinen kerta päiväkodissa. 

Sama ilmiö on toistunut myös iltapäivällä, kun haen nasukkaa hoidosta. Se ei haluaisi lähteä kotiin, ei sitten millään. Sekä eilen että tänään otimme hieman matsia aiheesta, toisin sanoen (kuten Nasulle asiaa seliten): riitelimme. Tarkoittaa sitä, että meikäläinen korottaa ääntänsä ja kertoo äidin kohta suuttuvan, nasukka huutaa kuin hinaaja ja vetää x-asentoon lattialle/kadulle/lumelle tai ihan mikä alusta siinä vaan alla kulloinkin sattuu olemaan. Ihanaa.

Nyt huomaan tutkailevani koko asiaa hieman syvällisemmin. Olimme ajatelleet, että Nasu jatkaisi Ritvalla vielä ensi vuoden ja siirtyisi päiväkotiin 4-vuotiaana. Yhtäkkiä mietin koko suunnitelmaa, suunnitelmaa joka perustui olettamukseen että Nasulle perhepäivähoitaja on parempi vielä tässä vaiheessa. 

Yhtäkkiä en olekaan tuosta pörröpäästäni aivan varma. Mitä jos aktiivisempi, runsaslukuisempi ja puuhakkaampi päiväkoti olisikin Nasulle jo nyt parempi vaihtoehto? Sen ainakin tiedän, että päiväkodin täti Anne on jo tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Nasuun. Annesta puhutaan kotona jatkuvasti ja tänäänkin häntä muisteltiin haltioitunein hymyin sänkyyn mentäessä. 

Voihan muna, niin sitä äiti jälleen siis "tiesi parhaiten". En kyllä kehtaa hokea moista murrosikäiselle tyttärelleni sitten joskus, eihän se pidä paikkaansa edes nyt. Faktojen eteen nöyrtyneenä lopetan kuviin Nasun toisesta elämän ensimmäisestä: elämän ensimmäinen laskiaispulla.

Hmmm... melko mehevä tekstuuri, pehmeä sisus. Mukava haptinen tuntuma, helppo pureskella.


 Kyllä, pystyn suosittelemaan. Annan tälle tuotteelle kiitettävä +

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska kuulla tytsyn päiväkotikokemuksesta. Kaikki on niin paljon kiinni lapsesta ja luonteesta - mikä sopii toiselle, voi olla toiselle ihan pois suljettu vaihtoehto. Hyvä suunnitelmahan on sellainen, mistä voi sitten myös poiketa :)

Meidän lapset on molemmat menneet heti päiväkotiin, ja kaikki on mennyt alusta asti hyvin. Just se aktiviteettien määrä on se mikä mua mietityttää - äksöniä olis ihan mahdoton järjestää niin paljon yhden ihmisen voimin kuin päiväkodissa on tarjolla. Myös sellainen kollektiivisuudesta nouseva turvallisuuden tunne kasvaa, kun lapsi osaa itse kertoa ajatuksistaan.

Ei ole helppo päätös, mutta miettikää ihmeessä molempia vaihtoehtoja!

Eeva

Tanttarella kirjoitti...

Ihana neitonen :)
Meillähän tuossa pari kuukautta sitten oli tuo päiväkodin aloitus edessä ja on kyllä niin hienosti mennyt. Alkuun hieman itseäni hirvitti, kkun Miisukka on tosiaan meidän lapsista se rauhallisin, sellainen pohdiskelija. Mutta juuri olleessa Vasu keskustelussa tuli todettua, ettei mitään huolta ole. On tyttö kuulemma niin tyytyväinen ja hyvätapainen lapsi :)
Meillä nuo ovat hyvin kaikki tuolla päikyssä viihtyneet... Vaikka itsekkin alkuun mietin sitä perhepäivähoitoa. Kun jotenkin ajattelin sen olevan yksilöllisempää. Mutta ihan ihmisiä noista isommistakin on kasvanut :)
Tsemppiä pohdintoihin, ei nuo päätökset koskaan helppoja ole :)

Heli kirjoitti...

Eeva: Niinhän se on et lapset on erilaisia ja lapsen mukaanhan tässä mennään. Nasulla tosiaan meni superhienosti koko viikko päiväkodissa ja me nyt pähkitään mitä tehdään. Tässä on tulossa toinen hieman pidempi kokeilujakso päiväkodissa, joten asiaa tulee nyt tsekattua mitä ilmeisimmin ohi sen honey moon-ajankin :)

Tanttarella: Onpa hienoa että teillä on lähtenyt päikyssä noin kivasti käyntiin, onnea! :) Kaikenmoista mahtavaa aktiviteettiä niillä siellä kyllä näyttää olevan, oikein kateeksi käy. Meinaan et itsekin olis kiva olla, leikkiä ja askarrella - vaikkapa vaan päivä :D

vilppumaan erika kirjoitti...

Tiekkö mitä :) Mitä turvallisemmat ja luotettavat lähtökohdat pienellä on, sylit joihin palata matkankin päästä, tieto siitä, että te ette häviä, sitä rohkeammin ja luottavaisemmin hän sinne seikkailuihin suunnistaa. Joten terkut vaan teikäläisille, ihan peiliin katsomisen paikka, hyvällä! Perhepäivähoito on varmasti ollut ihana pehmeä laskeutuminen hoitoelämään, myös ihanalla hoitotädillä on osansa kiitoksissa siis. Nyt ainakin tiiätte, että Nasu ei ainoastaan pärjää, vaan viihtyy ja saa virtaa isommastakin porukasta. Se, jos mikä on hieno juttu!

Heli kirjoitti...

vilppumaan erika: Voihan video! Mitä noin ihanaan kommenttiin voi vastata? Ihana olet, ja aivan ihanasti meistä kirjoitit <3 Tää täällä on ihan liikuttunut nyt *snif*

retu-p kirjoitti...

Olipa kiva kun kirjoitit tästä! Meillä on tällä viikolla kovasti ollut agendalla nuo tulevan syksyn päivähoitokuviot. Tästä sain vähän uskoa alkuun ja seuraavaksi vakuutti päiväkotikierros. Minähän siis käytin talvilomani en Lapin matkaan, vaan päiväkotiratsailuun. Ja ihanaa, 2/3 lähistön päiväkodeista vaikutti tosi kivoilta ja hoitajat luotettavilta ja reippailta. Kunhan nyt saatais sitten paikka jommastakummasta kivasta. Tähän asti tuo lähestyvä päiväkotimörkö on vähän pelottanut. Että meidän likkako sinne isoon ryhmään. Mutta eiköhän se ihan hyvin tule menemään.

Heli kirjoitti...

retu-p: Kuulostaapa tosi hienolta, mahtavaa et teillä parikin hyvää vaihtoehtoa! Joko päätitte mihin menette? Mä ainakin tajusin, että suotta sitä tosiaan mörköilee mielessään, pitäisi aina mennä itse paikan päälle tsekkaamaaan. Ja luottaa sit omiin fiiliksiinsä. Oon ihan varma, et hienosti se teillä menee! :)